sunnuntai 3. helmikuuta 2008

Kiusallisia tilanteita vai kiusaamista?

Tutkimusten mukaan joka viides palkansaaja on kokenut työpaikkakiusaamista eli häirintää, työporukasta eristämistä, oman työn mitätöintiä, uhkaamista tai muuta painostusta. Vuoden 2003 alussa voimaan astuneen työturvallisuuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus turvata työntekijänsä epäasialliselta kohtelulta ja häirinnältä.

Mutta kuinka moni uskaltaa kertoa esimiehelleen kokemastaan kiusaamisesta, vaikka työkaverin ilkeät sanat vievät yöunet ja kaikuvat korvissa koko ajan. Vaikka työyhteisö kokonaisuudessaan olisi kannustava, voi yksi ihminen aiheuttaa sen, että työpaikalle meno alkaa suorastaan pelottaa. Omat kulkureitit pitää suunnitella niin, ettei vahingossakaan joudu kasvokkain ilkeän ihmisen kanssa. Lounas saattaa jäädä kokonaan väliin, jos toinen on jo ehtinyt ruokalaan. Tällainen kierre on vain katkaistava!

Avain pattitilanteeseen on esimies. Luotettavalle esimiehelle voi ilman syyllisyyttä kertoa, mitä on tapahtunut ja miten on itse asian kokenut. Hänen tehtävänään on viedä asiaa eteenpäin, esim. kutsuttava osapuolet koolle ja keskusteltava tilanteesta. Esimiehen puolueeton puuttuminen asiaan on selkeä merkki sekä kiusaavalle että kiusatulle osapuolelle siitä, että asiattomaan käytökseen puututaan.

Kyräily ja välttely ei välttämättä heti lopu, mutta pääasia on, että tilanne ei toistu kovin helposti.

Jokaisen työyhteisön jäsenen tulisi olla tietoinen omasta käytöksestään. Harmiton vitsailu saattaa loukata, samoin kuin sisäpiirijuttujen kertominen voi tuntua eristämiseltä. Seläntakana puhumista esiintyy varmasti jokaisella työpaikalla, mutta itseään voi aina hillitä eikä muiden juoruiluihin ole pakko mennä mukaan. Omalta osaltaan voi myös yrittää pitää huolta siitä, että tärkeistä yhteisistä asioista tiedotetaan tasapuolisesti kaikkia osapuolia. Eikä muutama ystävällinen sana ole koskaan pahitteeksi. Pienillä asioilla voi helposti sekä pilata että parantaa työyhteisön ilmapiiriä. Kumpaan porukkaan sinä haluat kuulua?