lauantai 7. marraskuuta 2015

Kielenhuolto on kivaa!

Aloitin syysloman jälkeen kasien kanssa kielenhuoltojakson. Päätin viedä sen tällä kertaa opettajajohtoisesti.

Vielä vähän aika sitten ajattelin, että kielenhuollon opettaminen on kammottavan tylsää. Luulin, että oppilaatkin suorastaan inhoavat sitä. Yllätyksekseni huomasin, että olin ollut väärässä.

Kielenhuoltoa on oikeastaan ihan mukavaa opettaa. Etenemme asia kerrallaan, pelaamme muutaman Kahootin ja sitten pidän pienen testin. Oppilaat ovat kokeneet tämän erittäin motivoivaksi.

Alkukirjaintesti meni kaikilla hyvin, yhdyssanatesti oli jo hieman haastavampi. Kävimme läpi myös numeroilmaukset, tarkemmin numeroiden taivuttamisen tekstissä, sen jälkeen kertasimme pää- ja sivulauseen. Viimeksi kävimme läpi pilkkusääntöjä. Ensi viikolla harjoittelemme suoran lainauksen merkitsemistä. Lopuksi pidän ison testin kaikista näistä osa-alueista.

Oppimateriaalina olen käyttänyt omaa opetusblogiani sekä harjoitusmonisteita ja valmiita Kahoot-tietovisoja. Tästä kokemuksesta rohkaistuneena aion käydä moduksetkin läpi opettajajohtoisesti.

Vaihtelu virkistää!

tiistai 29. syyskuuta 2015

Eheytettyä äidinkieltä

Syyslomaan on enää pari viikkoa. Edellisessä postauksessa hahmottelin tätä lukuvuotta ja aika lailla tuohon tahtiin on opetus edennyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Seiskat

Seiskojen kanssa käytimme paljon aikaa ryhmäytymiseen. Aluksi käsittelimme koulun järjestyssääntöjä ja teimme niistä värikkäät posterit luokan seinälle. Sen jälkeen hyödynsin KiVa-koulumateriaalia ja keskustelimme kiusaamisesta. Oppilaat tekivät mm. padlet-seinän, jossa he miettivät kiusaamisen eri muotoja. Tukarit kävivät pitämässä yhden teemaan liittyvän toiminnallisen tunnin ja syksyn liikuntapäivä jatkoi samaa teemaa.

Nyt olemme aloittaneet kielenhuollon. Aluksi testasin oppilaiden oikeinkirjoitustaidon ja ne oppilaat, jotka hallitsivat jo hyvin alkukirjaimet ja yhdyssanat saivat edetä päälause ja sivulause -tehtäviin. Muiden kanssa harjoittelimme alkukirjaimia ja yhdyssanoja Kahoot-pelin avulla. Kirjoitustehtävät ovat liittyneet terveystietoon ja laadin juuri oppilaille terveystiedon sisällöistä uusia pää- ja sivulausetehtäviä.

Syysloman jälkeen perehdymme tiedonhakuun ja tekstin tuottamiseen. Oppilaat saavat laatia pienen esitelmän / opetustuokion jostakin heille tärkeästä asiasta.

Kasit

Kaseilla on ensimmäistä kertaa käytössä uudet Särmä-kirjat. Aloitimme lukukauden kirjallisuus vaikuttaa -teemalla. Siitä siirryimmekin Lapsi ja sota -teemaan. Tutustuimme suomalaisten sotalapsien historiaan ja oppilaat katsoivat Äideistä parhain -elokuvan, josta he kirjoittivat ohjatun kirjoitelman. Poikkeuksellisesti käsittelin tässä välissä Väinö Linnan ja esittelin oppilaille hänen kaksi pääteostaan. Katsoimme tunnin lopussa pienen pätkän Edvin Laineen Tuntematon sotilas -elokuvaa. Oppilaiden pitää lukea myös jokin aiheeseen liittyvä omavalintaisen teos, josta he tekevät tehtäviä. Lisäsin listaan tänä vuonna Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja Sotaromaanin sekä Täällä Pohjantähden alla -trilogian.

Seuraavan jakson käytämme puhumiseen. Särmä 8:ssa on aivan loistava vaikuttava puhuminen -osio. Eilen hyödynsimme mielipidekeskusteluosion virittely- ja aineisto-osioita. Tänään jatkamme samalla teemalla. Turvapaikanhakijat puhuttavat myös nuoria, joten aion alustaa aiheesta ja kertoa, mistä esim. Irakissa ja Syyriassa on kyse. Apuna tässä on kaksi todella hyvää Aamulehden artikkelia (23.9.2015). Pohdimme millainen on hyvä keskustelija ja harjoittelemme keskustelua pienryhmissä. Halukkaat saavat pitää luokan edessä oman mielipidepuheenvuoronsa. Kaikki nämä tehtävät kartuttavat plussataulukon suorituksia eli ne vaikuttavat arviointiin.

Syysloman jälkeen kertaamme kielenhuoltoa ja alamme opiskella moduksia. Siinäkin on vaikuttaminen teemana taustalla eli pohdimme, kuinka eri modukset vaikuttavat tekstin sisältöön.

Ysit

Ysien kanssa olemme tehneet paljon kielenhuoltotehtäviä. Tarkoituksena on varmistaa, että jokainen peruskoulunsa päättävä oppilas osaa kirjoittaa hyvää ja selkeää yleiskieltä. Olemme perehtyneet puhekielen ja kirjakielen eroja, käsitelleet hieman myös murteita. Oppilaat ovat saaneet kirjoittaa maantiedon työhönsä liittyneet haastattelut äidinkielen tunneilla. Pidän oppilaille laajan kielenhuollon kokeen ja sen jälkeen opiskelemme lauseenvastikkeiden käyttöä tekstissä.

Tämän jälkeen aloitamme yhteistyöprojektin yhteiskuntaopin kanssa ja oppilaat saavat perehtyä valitsemaansa teemaan, josta he kirjoittavat laajahkoja kirjoitelmia ja mielipidekirjoituksia. Tarkoitus olisi, että oppilaat käyvät tutustumassa johonkin kotipaikkakuntansa yritykseen tai muuhun instanssiin ja laativat siitä raportin, joka voi olla esim. video. Yritän ympätä tähän äidinkielen sisällöistä mm. suomalaisia vähemmistöjä, sukukieliä ja kielipolitiikkaa.

Sama yhteiskunnallinen teema jatkuu myös nykykirjallisuusjaksolla. Oppilaat saavat valita omavalintaisen teoksen ja tehdä myös siitä sekä aineisto- että mielipidekirjoitelmat.

Kiireettömyyttä hötkyilyn sijaan

Kieltämättä opetusrunkoa laatiessani minua huolestutti, miten ihmeessä ehtisimme käsittelemään kaiken opetussuunnitelmaan kirjatun sisällön. Olen jo usean vuoden yrittänyt viedä omaa opetustani käytännöllisempään suuntaan. Vältän asioista luennoimmista ja laitan oppilaat töihin. Yritän yhdistää mahdollisimman monta osa-aluetta, jotta aikaa jäisi enemmän harjoittelemiseen. Kieliopin opiskelunkin voi liittää kirjoittamiseen. Luettavat teoksetkin voi valita niin, että niiden käsittely liittyy johonkin tiettyyn teemaan. Kahdeksannella luokalla kytkös historiaan on helppo luoda ja yhdeksännellä luokalla yhteiskuntaoppiin.

Tavoitteenani on päästä eroon sirpaleisuudesta ja irrallisuudesta. Haluan, että äidinkielen opiskelu on mielekästä ja oppilaat saavat kunnollisia työkaluja omaan arkeensa. Toivon, että äidinkielen tuntien jälkeen he kuuntelevat hieman tarkemmalla uutisointia esim. turvapaikanhakijoista ja lukevat kriittisemmällä silmällä verkossa käytyjä keskusteluja. Toivon, että uskaltautuvat myös itse ottamaan osaa keskusteluihin ja osaavat argumentoida omia mielipiteitään harkitummin ja hyvällä suomen kielellä.








perjantai 7. elokuuta 2015

Valmiiseen pöytään

Uusi lukuvuosi alkaa ensi viikolla. Välivuoden jälkeen saan jälleen oman valvontaluokan.

Pari viimeistä vuotta olen kehitellyt uusia opetustapoja niin ahkerasti, että tänä vuonna tuntuu, kuin voisi astua valmiiseen pöytään. Tuttuun tapaan aloitin uuden lukuvuoden suunnittelun hyvissä ajoin, jo huhti-toukokuussa, joten kaikki suuret linjat ovat valmiina. Nyt pitäisi vain alkaa miettiä toteutusta.

Seiskojeni kanssa aloittelen alkukartoituksilla, teetän saneluharjoituksia, lukunopeustestin ja luetunymmärtämistestin. Viime vuonna innostuin kovasti eheytetystä opetuksesta. Se näkyykin lukuvuosisuunnitelmassani. Seiskojen kanssa alkusyksyn integrointiaineita ovat terveystieto, kotitalous, kemia ja biologia.

Kasien kanssa aloitamme integroinnin historian kanssa ja teemme heti alkuun perinteisen Lapsi ja sota -työn. Sen jälkeen keskitymme kielenhuollon salaisuuksiin ja aloitamme kestävä kehitys -teeman yhteistyössä kemian, maantiedon ja historian kanssa.

Ysien kanssa aloittelemme kielenhuoltoasioilla. Sen jälkeen alamme työstää yhteiskuntaoppiin liittyvää dokumenttiprojektia, jonka teemana on nuorten vaikuttamismahdollisuudet kotikunnassaan.

Tänä lukuvuonna siis eheytetään opetusta oikein kunnolla. Muuten noudatan hyväksi havaittuja metodeja eli annan oppilaiden edetä omaan tahtiin ja teetän heillä vanhoja tuttuja plussatöitä. Uudet, päivitetyt plussatyölistatkin tein jo toukokuun alussa valmiiksi.

Pöytä on siis katettu valmiiksi, nyt sitten vain nautiskelemaan!


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Aktiivisuus on vaikea laji

Hankin keväällä itselleni aktiivisuusrannekkeen työkavereiden innoittamana. Olen pitänyt sitä sitkeästi ranteessani nyt kolme kuukautta ja kieltämättä se on ollut enemmän kuin hyödyllinen kapine. Hankin siihen samalla sykesensorin harjoituksia varten. Sitä olen käyttänyt melko vähän, mutta mielestäni se on hyvä lisä laitteeseen.


Ehkä tärkein tieto, jonka olen laitteesta saanut, on yöunieni pituus. Minä menen lomallakin hyvissä ajoin nukkumaan, yleensä ennen kymmentä ja nukun yhtenäisesti noin puoli viiteen tai viiteen asti. Työkuukausina yöuneni jäävät noin kuuteen tuntiin enkä lomallakaan nuku yhtään sen enempää. Terveyteni vuoksi minun pitäisi nukkua vähän enemmän, mielellään ainakin 7-8 tuntia. Toisinaan se onnistuu. Tosin en ole väsynyt kuuden tunnin unien jälkeen, mutta kehon ja mielen palautumisen vuoksi olisi parempi saada hieman enemmän unta.

Valitsin aktiivisuustasokseni kakkosen, joka vastaa seisomatyöläisen aktiivisuutta. Sellaista työni onkin, aika harvoin on luokassa aikaa istuskella paikoillaan, mieluummin seison ja kiertelen luokassa. Normaalina työpäivänä 10 000 askelta täyttyy melko huomaamattomasti, 100% aktiivisuuteen vaaditaan noin 13 000 - 14 000 askelta. Ihan aina tuo määrä ei arjessakaan täyttynyt.

Mutta viikonloppuisin minulla olikin tekemistä, jotta aktiivisuusmittari täyttyisi. Kotona oleminen on pääasiassa istuskelua eikä joku pieni kauppareissu tai lyhyt kävelyreissu paljon palkkia täytä. Päivittäin pitäisi nimittäin olla liikkeellä vähinää 2,5 tuntia tai seisoskella yli 9 tuntia. Sohvalla tai nojatuolissa lojumista pitää siis välttää ja käyttää aikansa toisin.

Samat aktiivisuushaasteet ovat vastassa myös lomalla. Ja opettajallahan lomaa piisaa. Nyt ymmärrän hyvin, miksi painonpudottaminen on ollut kesäisin niin äärimmäisen vaikeaa, vaikka on yrittänytkin liikkua säännöllisesti. Aktiivisuusranneke kertoo myös päivittäisen kulutukseni, ja sen mukaan minun olisi kaikkein "helpointa" pudottaa painoani säätelemällä syömisiäni sen mukaan, millainen päivä minulla on edessä.

Hyvä asia on se, että painoni ei ole noussut näiden kolmen kuukauden aikana, mutta eipä se ole pudonnutkaan... Pelkkä arki-aktiivisuus ei siis riitä vaan on mietittävä muita keinoja rinnalle. Olen nyt tehnyt ruokavaliooni muutoksia osittain ihan käytännön syistä, sillä perheessämme on sukurasituksena krooniset suolistotulehdukset. Olen luopunut laktoosista ja vähentänyt gluteenipitoisien ruoka-aineiden nauttimista. Kaivoin myös kätköistäni jumppamaton, pilatespallon ja kahvakuulan. Ensi syksyn lukujärjestys mahdollistaisi työmatkapyöräilyt. Paljon on siis kaikkea, mitä voi oman kuntonsa ja kroppansa eteen tehdä.


Mutta kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että kroppa toimii eikä ole elämää rajoittavia kipuja ja kremppoja. Niistäkin olen nimittäin saanut kärsiä. Nyt olen ollut yli vuoden kivuton ja siksi en halua enää rikkoa paikkojani liiallisella kuntosaliharjoittelulla enkä ylipitkillä aerobisilla lenkeillä. Saatuani hyvät ohjeet fysioterapiasta ja käytyäni viime syksynä hierojalla, olen saanut pidettyä kivut loitolla jumppaliikkeillä. Viime lukuvuosi olikin ensimmäinen moneen vuoteen, kun en joutunut sairaslomalle selkäkipujen vuoksi.

Jaahas, kello on nyt 6.50. Olen kuluttanut 488 kaloria ja ottanut 462 askelta. Päivän aktiivisuustavoitteesta puuttuu tässä vaiheessa 1 tunti 11 minuuttia keskiraskasta liikuntaa (jog) tai 2 tuntia 42 minuuttia kevyttä liikuntaa (walk). Seuraavaksi minä otan jumppamaton ja pilatespallon esille ja teen aamupilatekseni. Sitten vasta on aika alkaa suunnitella päivän muita aktiiviteettaja.





keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Jännittäviä aikoja

Tänä kesänä on paljon juhlia. Toukokuun lopussa juhlittiin esikoispojan lakkiaisia. Juhlat järjestettiin pojan isän luona, minun osakseni tuli ainoastaan lähettää kutsut, hankkia pojalle juhlavermeet ja osalllistua kustannuksiin.

Kesäloman kaksi ekaa viikkoa menikin sitten tiiviisti keskimmäisen poikani rippijuhlien järjestämiseen. Joka päivälle oli suunniteltu ohjelmaa. Aluksi siivosin kämpän huolella, kävin pesemässä mattoja ja leivoin. Onneksi rakas ystäväni ja siskoni hääräsivät kanssani. Sain loistavaa vertaistukea myös Twitteristä. Juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet! Heinäkuussa ja elokuussa on tiedossa vielä kahdet häät.







Juhannuksen vietimme poikkeuksellisesti muualla kuin omalla kesämökillä. Tänä kesänä kävimme grillailemassa sisareni ja hänen miehensä luona naapurikunnassa. Juhannuspävänä piipahdimme nopsasti mökillä laittamassa pumpun vesille ja hakemassa viimevuotiset vuodevaatteet pesuun.

Tällä viikolla olemme olleet kaupungissa. Esikoiseni lähtee torstaina au pairiksi Lontooseen, samana päivänä keskimmäiseni menee osastolle tutkimuksiin. Monenlaista on siis meneillään, mukavia, mutta myös hämmentäviä ja jännittäviä asioita.

Siksi olenkin päättänyt, että tänä kesänä keskityn pääasiassa ainoastaan kolmeen asiaan: kotoiluun, mökkeilyyn ja kirjallisuuteen. Kotoilu olenkin ehtinyt harrastaa ihan urakalla, olen vihdoin saanut heitettyä valtavasti turhaa tavaraa pois nurkista. Mökkeilykausi ei ole päässyt käytännnön syistä vielä päässyt alkamaan, mutta sinnekin ehdimme vielä varmasti.

Kirjallisuutta olen sitä vastoin ehtinyt harrastaa mielin määrin. Olen kerrankin ehtinyt lukea niin paljon kuin olen jaksanut. Välillä on pakko lähteä ulkoilemaan, jotta pää kestäisi lukea lisää. Olen elvyttänyt book crossing -harrastuksen, josta haaveilin jo muutama vuosi sitten. Kirjahyllyssäni oli edelleen kirja, jonka oli löytänyt viisi vuotta sitten. Eilen sain sen loppuun ja kävin vapauttamassa sen. Sitä ennen rekisteröin yhden oman kirjahyllyni kirjan ja kävin vapauttamassa sen.

Olen myös alkanut pitkästä aikaa naputella itse. Päivittelen taas kirjoittamispäiväkirjaani, kirjoitan puhtaaksi runoaihioitani ja omia blogejani. On taas aikaa tutustua itseensä kunnolla ja kuunnella omia ajatuksiaan. Se tuntuu hyvältä.


Mitä vanhemmaksi tulen
sitä lähemmäksi vuodet harsiutuvat toisiinsa.
Viime kesä on tuossa käsinkosketeltavana
lämmin järvenselkä,
sangrialasi rappusten tolppien välissä
lokkikiven karhea levä varpaiden alla
ja loputon vihreys.

Nyt lupiineissa on vielä nuppuja,
puna-apilamättäät ilman kruunuja,
horsman varret nousematta.







perjantai 20. maaliskuuta 2015

Uusi ops ja oppimateriaalit

Opettajana odotan uutta opetussuunnitelmaa innokkaana, koska se on täynnä mahdollisuuksia eheyttää opetusta. Vihdoinkin perinteisestä oppiainejakoisesta opetuksesta ollaan siirtymässä ilmiöpohjaiseen oppimiseen, jolloin oppilaat pääsevät paremmin soveltamaan oppimiaan taitoja käytännössä.

Perustaidot kunniaan

Tästä huolimatta peruskoululaisemme tarvitsevat vankan ja kestävän pohjan mm. matemaattisessa osaamisessa sekä luku- ja kirjoitustaidossa. Olen todella huolestunut siitä, kuinka heikko kielitaju sekä luku- ja kirjoitustaito monilla seitsemäsluokkalaisilla on.

Heikko kielitaju näkyy mm. luetunymmärtämisessä. Oppilaiden on vaikea löytää tekstistä ydinkohtia eivätkä he eivät välttämättä osaa edes hahmottaa, mitä koekysymyksessä kysytään. Heikko kielitaju näkyy myös oppilaiden kirjoitustaidossa. He eivät osaa rakentaa loogisia lauseita ja virkkeitä. Nämä taidot jos mitkä, ovat jokaisen kansalaisen perustaitoja. Ilman hyvää luku- ja kirjoitustaitoa on hankala pärjätä arki- ja työelämässä.


Äidinkielen oppikirjojen tekijät ovat varmasti lukeneet uuden opetussuunnitelman perusteluonnoksen tarkkaan ja ottaneet huomioon monipuolisesti eri osa-alueet. Siksi kirjat ovat erittäin värikkäitä ja houkuttelevia, täynnä erilaista äidinkielen opetukseen soveltuvaa materiaalia.

Valitettavasti kirjoja selaillessa tulee tunne, että ne on tarkoitettu nimenomaan vanhaan, oppiainejakoiseen opetukseen. Niissä ei ole otettu huomioon sitä, että äidinkieli on mitä mainioin aine integroitavaksi muihin oppiaineisiin.

Nykyisissä oppikirjoissa kielitiedon osuus on puristettu minimiin. Seitsemännellä luokalla sijamuodot saatetaan käsitellä yhdellä aukeamalla. Onko oppikirjantekijöiden mielestä sijamuotojen oppimisessa tärkeintä se, että niiden nimet opetellaan edelleen ulkoa ja oppilaiden on osattava mekaanisesti tunnistaa muodot tekstistä? Kuvittelevatko oppikirjantekijät, että seitsemäsluokkalaiset edes muistavat, mistä sijamuodoissa on kysymys?

Omien kokemusteni mukaan oppilaiden on tärkeä oppia hahmottamaan kunnolla ainakin kieliopilliset sijat (nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja akkusatiivi), jotta mm. lauseopin opiskelu onnistuu. Lauseoppi on puolestaan oleellinen osa mm. vieraiden kielten opiskelua ja se vaikuttaa taustalla myös luetun ymmärtämiseen (kuka tekee mitä missä milloin ja millä tavalla).

On totta, että opetussuunnitelman perusteissa näille asioille ei ole uhrattu kuin muutama rivi äidinkielen sisältötavoitteissa, mutta silti ne ovat oleellinen osa äidinkielen opiskelua. Ne muodostavat kielitaidon perustan eikä niitä ei voi sivuuttaa puolihuolimattomasti. Valitettavasti nykyisissä oppikirjoissa ei ole tarpeeksi systemaattisesti eteneviä tehtäviä, joiden avulla oppilaat voisivat harjaannuttaa taitojaan. Oppikirjasarjaan kuuluu harjoituskirja, jossa saattaa olla hieman lisää tehtäviä, mutta harvalla koululla on nykyään varaa ostaa joka vuosi uusia harjoituskirjoja oppilailleen. Siksi oppikirjassa pitäisi olla paljon harjoitustehtäviä tai niitä pitäisi olla saatavilla verkossa. Sähköiset oppikirjat eivät ole ratkaisu tähän ongelmaan, sillä nekin ovat kertakäyttöisiä ja kustannuksiltaan aivan liian kalliita. Ainoa vaihtoehto on siis laatia itse omat harjoitukset.

Omatahtinen opiskelu
Toki oppilaissa on aina myös niitä, jotka hallitsevat kielioppinsa yläkouluun tullessaan jo hyvin. Siksi olen omassa opetuksessani siirtynyt omatahtiseen opiskeluun, jossa oppilas saa edetä itsenäisesti opiskeltavat asiat niin nopeasti kuin haluaa ja sen jälkeen tehdä kokeen ja siirtyä seuraavaan asiaan. Valitettavasti nykyisiä oppimateriaaleja ei ole suunniteltu tällaiseen opetustyyliin vaan niissä oletetaan, että koko luokka etenee opettajajohtoisesti. Pelkästään tämä tekee uusistakin oppimateriaaleista liian vanhanaikaisia omaan käyttööni.

Eheytetty opetus
Kuten edellä mainitsin, äidinkieli on mitä mainioin oppiaine integroitavaksi muihin oppiaineisiin. Lähes kaikkia sen osa-alueita (vuorovaikutustilanteissa toimiminen, tekstien tulkitseminen, tekstien tuottaminen kielen sekä kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen) voidaan yhdistää muiden oppiaineiden sisältöihin. Nykyisissä oppikirjoissa tätä ei ole valitettavasti hyödynnetty. On ymmärrettävää, että oppikirjoja laaditaan oman aineryhmän kesken ihan vain aikataulullisista syistä. Mutta eikö olisi järkevää, että tulevaisuudessa oppikirjoja olisi laatimassa monialaiset työryhmät?

Olisi fiksua, että oppimateriaalien laatijat ottaisivat selvää, mitä kielioppiasioita voisi käsitellä yhdessä sekä vieraissa kielissä että äidinkielessä. Kun harjoitellaan tietokirjatekstin lukemista, esimerkit voitaisiin ottaa niistä kirjoista, jotka oppilailla on käytössä esim. historiassa tai biologiassa. Tämä edellyttäisi sitä, että myös näiden oppikirjojen laatijat miettisivät, miten näitä tekstejä voitaisiin hyödyntää muiden oppiaineiden tunneilla. Jokaisen kappaleen lopussa voisi olla jokin integrointivinkki muihin oppiaineisiin, esim. laadi oppikirjan kappaleesta referaatti tai tiivistelmä.




lauantai 31. tammikuuta 2015

Ysien nykykirjallisuustyö

Aloitimme syksyllä ysien kanssa nykykirjallisuustyön. Työssä on kuusi vaihetta:

1. Valitse yksi kirjailija ja yksi hänen teoksensa, jonka AIHE kiinnostaa sinua.
2. Tee valitsemastasi kirjailijasta REFERAATTI.
3. Kirjoita valitsemasi teoksen aiheesta POHTIVA ESSEE.
4. Kirjoita samasta aiheesta MIELIPIDEKIRJOITUS.
5. Lue valitsemasi teos ja kirjoita siitä ESITTELY annettujen ohjeiden pohjalta.
6. Kokoa töistäsi PORTFOLIO / TUTKIELMA

Neljä ensimmäistä vaihetta tehtiin oppitunneilla syyslukukaudella.

Teoksen esittelyn kirjoittaminen aloitettiin kevätlukukauden alussa ja valmiit työt pitäisi olla valmiina ennen hiihtolomaa.

Esittelyn kirjoittamiseen on kaksisivuiset ohjeet, joita pitää noudattaa kirjaimellisesti. Ohjeet löytyvät täältä.

Laadin pisteytyksen siten, että ensimmäisen sivun tehtävistä voi saada arvosanaksi kuusi (6), jos vastaukset ovat tarpeeksi kattavia.

Toisen sivun tehtäviin vastaaminen on haastavaa jopa kiitettäville oppilaille. Annoinkin luvan käyttää esim. kirjallisuusblogeja esim. teoksen kielellisten piirteiden analysoimiseen, kunhan oppilaat vain kertovat avoimesti, kenen tekstiä lainaavat ja laittavat linkit näkyviin.

Oppilaat saavat myös kuunnella teokset äänikirjoina, mutta siinäkin tapauksessa heidän täytyy ainakin selailla kirjaa, jotta he osaavat vastata kaikkiin kysymyksiin. Tarvittaessa voin ladata oppilaalle äänikirjan kuunneltavaksi Celia-palvelusta, johon olemme hankkineet koulun yhteisen käyttäjätunnuksen.

Nyt loppuvaiheessa sallin jopa elokuvaversion katsomisen, mutta huomautin, että pelkästään elokuvaa katsomalla ei voi vastata kaikkiin kysymyksiin.

Osa oppilaista on lukenut jo teoksen, mutta osalle kiusaus jättää koko tehtävä tekemättä on suuri. Siksi sallin myös nämä ns. kepulikonstit, jotta jokainen perehtyisi teokseensa edes pintapuolisesti.


Oppilaiden tuotosten lukeminen on ollut miellyttävää, sillä he ovat valinneet erilaisia teoksia. Kirjailijaluettelon laatimiseen sain apua Facebook-ryhmistä ja tätä listaa voi edelleen muokata.  Lista löytyy täältä.

Tämä työ, kuten kaikki omassa opetuksessani on jatkuvan myllerryksen kohteena, mutta ainakin tämän vuotisten kokemusten pohjalta aion toteuttaa vastaavan kokonaisuuden myös ensi vuoden ysiluokkalaisteni kanssa.

Mikäli löysitte tästä jotain omaan opetukseenne sopivaa, testatkaa ja jakakaa omia kokemuksianne esim. Facebook-ryhmässä.


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Innostutaan ilmiöistä!

Educa-reissun jälkeen en ole malttanut pitää suutani kiinni työpaikalla. Olen paasannut luokasta lähtemisestä, ilmiöistä ja integraatiosta. Ilokseni esimieheni otti heti kopin puheistani ja alamme jo ensi kuussa pohtia, miten ilmiöpohjaista oppimista voisi tosissaan aloitella koulussamme.

Tästä innostuneena aloin suunnitella toimivaa vuosikellopohjaa integraation suunnittelua varten. Löysin lähes vuoden vanhasta älytykistäni uusia ominaisuuksia ja innostuin leikkimään silläkin pitkälle iltapäivään. Innostuminen on todella valtava voimavara!



Idea on erittäin yksinkertainen. Suunnittelu kannattaa aloittaa pohtimalla eri oppiaineille yhteisiä ilmiöitä. Varsinaisia ilmiöaineita ovat historia, yhteiskuntaoppi, biologia, maantieto, fysiikka, kemia, terveystieto, uskonto ja et. Näiden aineiden opettajat voivat keskenään aluksi pohtia, mitä ilmiöitä he milläkin vuosiluokalla haluavat nostaa esiin. He voivat kirjata omat ideansa omaan vuosikelloonsa.

Äidinkieli, vieraat kielet, matematiikka, liikunta, käsityö, kuvaamataito ja musiikki ovat välineaineita, joiden opetuksessa voidaan hyödyntää näitä ilmiöitä ja antaa niille muoto. Vaihtoehtoja on lukemattomia määriä ja kukin opettaja voi vapaasti miettiä, miten ilmiöitä hyödynnetään omassa opetuksessa.

Kevätlukukauden lopussa opettajat kokoontuvat tulevaa lukuvuotta. He kirjaavat yhdessä vuosiluokan vuosikelloon, mitä ja miten ilmiöitä kussakin jaksossa käsitellään. Olisi suotavaa, että opettajat muodostaisivat tiimejä, jotka opettaisivat suunnilleen samassa kokoonpanossa eri luokkia. Tämä vaatii koulun johdolta suunnittelua. Tiimit tekisivät keskenään yhteistyötä ja jakaisivat toisilleen esim. toimivia käytänteitä. Tiimien kokoonpanoa voidaan muuttaa sopivin väliajoin, jotta kaikki joutuisivat toimimaan yhteistyössä kaikkien kanssa eikä koulun sisälle synny klikkejä.

Mikäli teillä on tämäntyyppinen systeemi jo käytössä, kommenttisi ovat enemmän kuin tervetulleita.
Facebookissa aiheeseen kannattaa tutustua täällä tai täällä.





tiistai 27. tammikuuta 2015

Ulos luokasta

Kävin muutaman kollegan kanssa viime lauantaina Educa-messuilla. Tarjontaa oli hurjasti ja messukasseihin kerääntyi esitteitä, vihkosia ja pari kirjaa.

Messujen paras anti oli ehdottomasti esitykset, joita kävi kuuntelemassa. Huomasin, että monessa asiassa meidän koulumme on jo ajan hermolla. Meillä koodataan, ohjelmoidaan robotteja ja tulostetaan 3D-tulostimella. Monilla oppitunneilla opiskellaan jo oppilaslähtöisesti ja luokkiin on hankittu kannettavien tietokoneiden lisäksi mm. jumppapalloja.

Tärkein saamani oivallus oli, että minun on entistä enemmän alettava integroida opetustani muiden oppiaineiden kanssa ja saatava oppilaat ulos luokasta! Minä haluan, että oppilaat voisivat innostua ilmiöistä ja oppia asioita enemmän tekemällä ja tutkimalla asioita. Haluan, että otamme paremmin haltuun oman ympäristömme ja verkostoidumme kaupunkimme yritysten ja kulttuuritoimijoiden kanssa tekemällä retkiä esim. lähiluontoon ja kulttuurikohteisiin.

Luontevimpia integrointiaineita minulle olisi historia, maantieto, biologia, kemia ja kuvaamataito. Yhteisiä projekteja löytyisi varmasti myös vieraiden kielten, terveystiedon, liikunnan, kotitalouden, käsitöiden ja musiikin kanssa. Vaihtoehtoja on itseasiassa rajattomasti.

Tänä keväänä ensimmäinen lähialueeseemme liittyvä integrointityö on ysiluokkalaisten oma kaupunkini -työ, johon aiomme yhdistää nimistötutkimuksen.


tiistai 13. tammikuuta 2015

Leppoisaa meininkiä

Uusi lukukausi on käynnistynyt oikein leppoisissa tunnelmissa. Ilokseni huomasin, että olin suunnitellut valmiiksi ensimmäisten kouluviikkojen tuntisuunnitelmat jo ennen joululomaa. Työhön paluu oli sen vuoksi sopivan pehmeä.

Ysit alkoivat kirjoittaa TET-raportteja. Valitettavasti koulun verkkoyhteydet tökkivät pahasti eikä osa päässyt kirjautumaan lainkaan Office365:een. Pari ensimmäistä oppituntia meni täysin harakoille, mutta onneksi vika on nyt korjattu ja hommat etenevät suunnitelmien mukaan.

Kasien kanssa jatkoimme lapsi ja sota -teemalla. Ensimmäisillä tunneilla perehdyimme suomalaisiin sotalapsiin ja seuraavaksi alamme käsitellä Äideistä parhain -elokuvaa.

Seiskojen kanssa aloitimme kieliopilla. Aluksi opiskelemme hieman sanaluokkia ja perehdymme sitten tarkemmin nomineihin ja sijamuotoihin. Etenemme tuttuun tapaan eli teemme paljon soveltavia kirjallisia harjoituksia.

Tunnelma oppitunneilla on ollut erittäin hyvä. Oppilaat tietävät, että jokainen tunnilla tehty työ kartuttaa omaa plussatiliä, joten aika kannattaa käyttää mahdollisimman tehokkaasti työntekoon. Samalla kun oppilaat tekevät töitä, olemme voineet keskustella ajankohtaisista asioista ja esimerkiksi TV:n dekkarisarjoista.

Olen aloitellut jo omaa luku-urakkaani. Seiskat saivat tehtäväkseen kirjoittaa tarinan, kasit tekevät lapsi ja sota -työn yhdestä lukemastaan kirjasta ja ysit analysoivat itse valitsemansa suomalaisen nykykirjailijan teoksen. Lisää luettavaa tulee koko ajan esim. ysien TET-raportit, työhakemukset ja ansioluettelot ja kasien sotalapsitiivistelmät. Pyrin siihen, että jään joka päivä työajan jälkeen korkeintaan kahdeksi tunniksi luokkaani lukemaan oppilastöitä. Tänään pöydälläni odottelee jo muutama seiskojen tarina ja kirjatyömoniste ja tänään samaan pinoon kertynee ainakin 20 kasien sotalapsitiivistelmää. Osan töistä käyn läpi hyväksytty / täydennettävä -merkinnöillä, osan töistä pisteytän. Kuulostaa työläältä, mutta käytännössä se ei sitä ole.

Oikein hyvää kevätlukuvuotta kaikille!