tiistai 7. heinäkuuta 2015

Aktiivisuus on vaikea laji

Hankin keväällä itselleni aktiivisuusrannekkeen työkavereiden innoittamana. Olen pitänyt sitä sitkeästi ranteessani nyt kolme kuukautta ja kieltämättä se on ollut enemmän kuin hyödyllinen kapine. Hankin siihen samalla sykesensorin harjoituksia varten. Sitä olen käyttänyt melko vähän, mutta mielestäni se on hyvä lisä laitteeseen.


Ehkä tärkein tieto, jonka olen laitteesta saanut, on yöunieni pituus. Minä menen lomallakin hyvissä ajoin nukkumaan, yleensä ennen kymmentä ja nukun yhtenäisesti noin puoli viiteen tai viiteen asti. Työkuukausina yöuneni jäävät noin kuuteen tuntiin enkä lomallakaan nuku yhtään sen enempää. Terveyteni vuoksi minun pitäisi nukkua vähän enemmän, mielellään ainakin 7-8 tuntia. Toisinaan se onnistuu. Tosin en ole väsynyt kuuden tunnin unien jälkeen, mutta kehon ja mielen palautumisen vuoksi olisi parempi saada hieman enemmän unta.

Valitsin aktiivisuustasokseni kakkosen, joka vastaa seisomatyöläisen aktiivisuutta. Sellaista työni onkin, aika harvoin on luokassa aikaa istuskella paikoillaan, mieluummin seison ja kiertelen luokassa. Normaalina työpäivänä 10 000 askelta täyttyy melko huomaamattomasti, 100% aktiivisuuteen vaaditaan noin 13 000 - 14 000 askelta. Ihan aina tuo määrä ei arjessakaan täyttynyt.

Mutta viikonloppuisin minulla olikin tekemistä, jotta aktiivisuusmittari täyttyisi. Kotona oleminen on pääasiassa istuskelua eikä joku pieni kauppareissu tai lyhyt kävelyreissu paljon palkkia täytä. Päivittäin pitäisi nimittäin olla liikkeellä vähinää 2,5 tuntia tai seisoskella yli 9 tuntia. Sohvalla tai nojatuolissa lojumista pitää siis välttää ja käyttää aikansa toisin.

Samat aktiivisuushaasteet ovat vastassa myös lomalla. Ja opettajallahan lomaa piisaa. Nyt ymmärrän hyvin, miksi painonpudottaminen on ollut kesäisin niin äärimmäisen vaikeaa, vaikka on yrittänytkin liikkua säännöllisesti. Aktiivisuusranneke kertoo myös päivittäisen kulutukseni, ja sen mukaan minun olisi kaikkein "helpointa" pudottaa painoani säätelemällä syömisiäni sen mukaan, millainen päivä minulla on edessä.

Hyvä asia on se, että painoni ei ole noussut näiden kolmen kuukauden aikana, mutta eipä se ole pudonnutkaan... Pelkkä arki-aktiivisuus ei siis riitä vaan on mietittävä muita keinoja rinnalle. Olen nyt tehnyt ruokavaliooni muutoksia osittain ihan käytännön syistä, sillä perheessämme on sukurasituksena krooniset suolistotulehdukset. Olen luopunut laktoosista ja vähentänyt gluteenipitoisien ruoka-aineiden nauttimista. Kaivoin myös kätköistäni jumppamaton, pilatespallon ja kahvakuulan. Ensi syksyn lukujärjestys mahdollistaisi työmatkapyöräilyt. Paljon on siis kaikkea, mitä voi oman kuntonsa ja kroppansa eteen tehdä.


Mutta kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että kroppa toimii eikä ole elämää rajoittavia kipuja ja kremppoja. Niistäkin olen nimittäin saanut kärsiä. Nyt olen ollut yli vuoden kivuton ja siksi en halua enää rikkoa paikkojani liiallisella kuntosaliharjoittelulla enkä ylipitkillä aerobisilla lenkeillä. Saatuani hyvät ohjeet fysioterapiasta ja käytyäni viime syksynä hierojalla, olen saanut pidettyä kivut loitolla jumppaliikkeillä. Viime lukuvuosi olikin ensimmäinen moneen vuoteen, kun en joutunut sairaslomalle selkäkipujen vuoksi.

Jaahas, kello on nyt 6.50. Olen kuluttanut 488 kaloria ja ottanut 462 askelta. Päivän aktiivisuustavoitteesta puuttuu tässä vaiheessa 1 tunti 11 minuuttia keskiraskasta liikuntaa (jog) tai 2 tuntia 42 minuuttia kevyttä liikuntaa (walk). Seuraavaksi minä otan jumppamaton ja pilatespallon esille ja teen aamupilatekseni. Sitten vasta on aika alkaa suunnitella päivän muita aktiiviteettaja.