keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Vanhassa vara parempi

Elokuussa iloitsin siitä, että sain seiskoille uuden oppikirjasarjan käyttöön. Tuon postauksen voi käydä lukemassa täältä.

Suunnittelin seiskojen urakan edellisten vuosien mallin mukaan, koska mielestäni opiskelujärjestys oli toimiva. Seiskojen syksy sujuikin lähes samalla tavalla kuin olin suunnitellutkin.

Syyslukukauden alku sujui kirjoitellessa. Teetin alkuun luetunymmärtämistehtävät ja muutaman sanelun. Sen jälkeen teimme Särmästä muutamia tutustumistehtäviä. Oppikirjan alkuosan puhumiseen liittyvät materiaalit olivat hyviä.

Seuraavaksi kertasimme hieman oikeinkirjoitusjuttuja. Kävimme läpi milloin käytetään isoa ja pientä alkukirjainta ja kertasimme yhdyssanasääntöjä. Oppilaat saivat edetä tehtävien teossa omaan tahtiin ja minä katsoin aina päivän päätteeksi, kuinka paljon kukin oli ehtinyt tehdä harjoituksia. Tähän tarkoitukseen Särmän tehtävät olivat valitettavasti aika huonoja. Koska oppilailla on käytössään vain oppikirja, kaikki tehtävät piti tehdä vihkoon.

Yksittäisten sanojen kirjoittaminen on mielestäni aika turhauttavaa ja tylsää hommaa. Tosin tällaisiakin tehtäviä on hyvä olla joukossa, mutta vain muutama.  Jos oppilaat joutuvat kopioimaan vastauksia vihkoon, olisi hyvä, että kopioitava aines olisi edes kokonaisen virkkeen mittainen, sillä samalla oppilaan lausetaju kehittyisi. Särmän sivut ovat todella isokokoisia ja siksi yksittäisten tehtävien hahmottaminen kirjasta saattaa olla erityisoppilaalle haastavaa. Särmään kuuluu myös oma työkirjansa sekä erityisoppilaille että S2-oppilaille, mutta meidän koulullamme ei sellaisia ole varaa hankkia. Pidän työkirjoja muutenkin aika turhina, sillä iso osa niistä on valkoista viivoitettua paperia.

Särmässä on hieno sähköinen opetusmateriaali, jonka avulla voi valkotaululle esim. zoomata yksittäisen tehtävän. Valitettavasti tätä ominaisuutta ei ole oppilaan materiaaleissa ja koska opetusryhmäni etenee omaan tahtiaan, en voi käyttää tätä ominaisuutta hyväksi opettajan koneeltakaan. Yksi ratkaisu olisi teettää tehtävät hitaimmilla oppilailla opettajajohtoisesti. Siinäkin on se vaaransa, että osa porukasta joutuu liikaa odottelemaan muita ja he turhautuvat siihen.

Oikeinkirjoitussääntöjen jälkeen perehdyimme virkkeeseen ja lauseeseen. Tässä vaiheessa siirryin käyttämään omaa opetusmateriaaliani. Oppilaat kirjoittivat tai liimasivat vihkoonsa opetusdiani. Sen jälkeen teimme yhden lempiharjoituksistani. Ensin oppilaat kirjoittivat yhtenäisen tarinan, jossa on 20 päälausetta ja siis 20 virkettä. Sen jälkeen heidän piti muokata kertomuksensa lauseita niin, että jäljelle jäi edelleen 20 lausetta, mutta nyt niiden piti mahtua 10 virkkeeseen. Sen jälkeen he alleviivasivat omasta tekstistään kaikki sivulauseet ja nimesivät ne sivulausetyyppien mukaan.

Saimme käyttöömme viime syksynä Office365-paketin, ja koska oppilailla oli nyt käytössään oma sähköpostiosoite, kaikki saivat kirjoittaa minulle sähköpostiviestin, jossa he kertoivat lyhyesti itsestään. Särmässä oli todella hyvä sähköpostiviestin malli, josta katsoimme mallia.

Oli hauska huomata, että monet harjaantumattomat kirjoittajat kirjoittivat sähköpostiinsakin pelkästään päälauseita. Tästä asiasta oli nyt hyvä heille huomauttaa, sillä olimme asiaa juuri harjoitelleet. Seuraavana kirjoitustehtävänä oli kirjoittaa oma elämäkertansa. Myös tässä oli sama trendi näkyvissä. Heikot kirjoittajat tyytyvät kirjoittamaan erittäin yksinkertaisia päälauseita.

Olimme sopineet toisen opetusryhmäni kemian opettajan kanssa, että oppilaat kirjoittavat otsikkoaineensa jostakin kemiaan liittyvästä aiheesta. Toisen ryhmäni oppilaat kirjoittivat otsikkoaineensa jostakin harrastuksestaan. Tämän ja elämäkertatyön oppilaat kirjoittivat Office365:ssä. Oppilaat saivat luonnollisesti hakea tietoa esitelmiinsä netistä. Tässä samalla opettelimme siis hyödyntämään nettiä sekä tiedonhaussa että oppimisympäristönä. Osa oppilaista halusi liittää esitelmäänsä kuvan ja heille kerroin, miten netistä voi löytää julkaisuvapaita kuvia.

Valitettavasti emme tässä vaiheessa hyödyntäneet lainkaan oppikirjaa, vaikka siellä olisikin ollut hyvät kokonaisuudet esim. oman tekstin suunnittelusta. Ehkä palaamme siihen myöhemmin kevätlukukaudella.

Vierailimme syyskuun lopussa kirjastossa ja sen jälkeen jokainen oppilas luki yhden kirjan ja teki siitä esittelyn PowerPointilla. Kaikki esitykset liitettiin luomaani Padlet-seinään ja niitä aiomme hyödyntää myöhemmin suullisissa esityksissä.

Pitkän kielenhuolto ja kirjoitusjakson jälkeen aloitimme verbiopin opiskelun. Oppilaat saivat edetä omaan tahtiin. Kaikilla oli käytössään läppärit, joista he katsoivat opetusblogini verbidiat ja kirjoittivat ne muistiinpanovihkoonsa. Sen jälkeen he tekivät Särmästä sovitut tehtävät ja sen jälkeen verbipistot pistarivihosta. Olin laatinut oppilaille oppimispolun, jonka avulla he tiesivät, missä järjestyksessä asiat piti suorittaa. Jokaisesta pistarista oppilas sai henkilökohtaisen palautteen.

Kun viimeiset pistarit oli tehty, minä annoin oppilaalle joko lisäharjoitusta, henkilökohtaista ohjausta tai luvan tehdä kokeen. Nopeimmat suoriutuivat urakasta noin kolmessa tai neljässä viikossa. Hitaimmat saivat kokeen tehtyä joulukuun alussa.

Ensi vuonna aion laatia tähänkin kokonaisuuteen omat tehtävät, sillä koin oppikirjan tehtävät liian pirstaileisiksi ja epäolennaisiksi. Mielestäni oppikirjan tekijöiden pitäisi miettiä varsinkin oppikirjojen tehtävät uusiksi. Niiden pitäisi ennen kaikkea tukea sekä oppilaan kielitajua ja ottaa huomioon funktionaalisuus! Monet harjaantumattomat oppilaat kaipaavat systemaattista verbien taivuttelua, sillä kirjakieli on heille aivan uusi kielimuoto. Toisaalta heidän tulisi saada joku ymmärrys siitä, milloin eri aikamuotoja tulee käyttää. Oppilaitten tulee kirjoittaa kokonaisia lauseita ja pieniä juttuja, joissa on joku juju. Tällaisen kokonaisuuden aion itse ensi vuonna seiskoilleni teettää. Kaseilleni sellaisen olen jo moduksista tehnytkin.

Kokeen jälkeen nopeimmat oppilaat siirtyivät luovaan kirjoittamiseen. Särmässä ei ole omaa kokonaisuutta tarinan kirjoittamisesta, joten ajattelin hyödyntää tähän tarkoitukseen sen kirjallisuusosiota. Oppilaiden tehtävänä oli ensin kirjoittaa henkilökuvaus ja käskin heidän ottaa mallia Kreetta Onkelin tekstikatkelmasta. En ollut lukenut tekstiä kovin tarkkaan etukäteen, mutta kun olin lukenut sen, päätinkin tehdä oman mallini. Tarkoituksenani oli nimenomaan opettaa mahdollisimman elävän kuvauksen kirjoittamista ja siihen tarkoitukseen Onkelin teksti oli aivan liian karu.

Päädyin siis päivittämään opetusblogiini omat luovan kirjoittamisen diani ja oppilaat saivat perehtyä niihin ja kirjoittaa sitten henkilö- ja paikkakuvauksen ja harjoitella elävän dialogin kirjoittamista. Sen jälkeen käymme jokaisen kanssa läpi sen, miten rakennetaan hyvä juoni omaan kertomukseen. Oppilaat saavat kirjoittaa joululoman aikana tai tammikuun ensimmäisinä viikkoina kotona oman tarinan. Osa oppilaista ehtinee kirjoittaa tuon tarinan jo ensi viikon aikana valmiiksi.

Seiskojen kohdallakin opetuksen eriyttäminen onnistui todella hyvin sekä ylös- että alaspäin. Oppilaiden äidinkielen taidoissa on aivan valtavat erot. Osa oppilaista osaa jo käytännössä esim. aikamuodot jo täydellisesti. Heille riittää, että he kertaavat asian ja tekevät sitten kokeen. Osa oppilaista ei vielä edes hahmota kunnolla, mikä on verbi. He eivät ymmärrä aktiivi- ja passiivimuotojen eroa. Puhekielen vaikutuksesta he eivät edes erota, milloin verbi on passiivissa, ellei sitä heille erikseen opeta. Minä teen sen opettamalla tietyt tuntomerkit, joilla passiivimuotoisen verbi oppii näkemään heti.

Myös aikamuodot tuntuvat olevan monelle erityisen kinkkisiä. Jo pelkkä mekaaninen taivutus monikkomuodoissa on heille uutta. En tiedä, kuinka aikamuodot heille on alakoulussa opetettu. Moni ainakin alkaa filosofoida ja miettiä, onko joku asia tapahtunut menneisyydessä vai ei. Minä käsken lopettamamaan moiset fundeeraukset ja antaa verbin itse kertoa, missä aikamuodossa se on.

Preesensissä ja imperfektissä on kaksi osaa, jos siinä on -i- tai sen perässä on -nut tai -neet, se on imperfekti (I niin kuin imperfekti), jos ei ole, se on preesens.

Perfektissä ja pluskvamperfektissä (pl.perfekti kavereitten kesken) on kaksi tai kolme osaa.
Perfektissa on aina OLE, pl.perfektissä aina OLI, OLLEET tai OLLUT.

Ja avot, aika monen silmiltä suomut tippuvat aikamuotojen erottamisesta tuleekin yhtäkkiä ihan helppoa ja loogista.

Nyt viimeisten viikkojen aikana kaikki oppilaat saavat kirjoittaa luovia juttuja. Tänään on vuorossa kestosuosikki eli kiertokirjoitus. Aleksis 7:n työkirjassa on siihen ihan huikea pohja Omituinen lemmikki. Suosittelen!





tiistai 9. joulukuuta 2014

Omatahtista opiskelua parhaimmillaan

Kahdeksasluokkalaisten alkuperäisen suunnitelman voi käydä lukemassa täältä.

Lukukauden alussa etenimme opettajajohtoisesti novellianalyysin laatimiseen saakka. Tästäkin huolimatta novellianalyysi jäi muutamalta oppilaalta kesken. Osa heistä teki sen loppuun nyt joulukuun alussa.

Kirjoitelmajaksoa varten laadin oppilaille oppimispolut, jotta he pysyisivät paremmin kartalla siinä, mitä he ovat tekemässä ja mitä pitää tehdä seuraavaksi. (Oppimispoluista voi käydä lukemassa postauksen täältä.)

Osa oppi polun hyödyntäminen nopeasti, osalle sen käyttöönotto oli huomattavasti hankalampaa ja siksi tähän vaiheeseen meni odotettua enemmän aikaa. Ja kuten arvata saattaa, muutamalta oppilaalta jäi myös toinen syksyn iso kirjoitelma kesken tai kokonaan tekemättä, vaikka sitä sai kirjoittaa myös kotona. Näistäkin oppilaista osa palautti kirjoitelman vasta joulukuun alussa. Kiitos plussatyötaulukon, oppilaat voivat itse tarkistaa, mitkä työt heillä on palauttamatta ja loppulukukaudesta suurin osa rästeistä tuleekin hoidettua pois.

Moduksien opiskeluun olin kehittänyt melko massiivisen paketin. Oppilailla oli opetusdiojen lisäksi käytössään laatimani moduspassi ja jokaiseen modukseen laadittu erillinen kirjoitustehtävä. Kun oppilaat olivat käyneet koko paketin läpi, he tekivät omaan tahtiin kokeen. Tehostetun tuen piirissä olevat oppilaat tekivät oman pakettinsa ja oman kokeensa. Tästä kokonaisuudesta laadin myöhemmin oman postauksen ja jaan siihen liittyvän materiaalin.

Moduskokeen tuloksessa ei omatahtinen opiskelu ei näkynyt poikkeavana lopputuloksena. Toisen luokan keskiarvo oli 7,77 ja toisen 8,31. Ensin mainitussa luokassa on monta tehostetun tuen piirissä olevaa oppilasta. Toinen opetusryhmä on taas huomattavan pieni, siinä on tällä hetkellä ainoastaan 17 oppilasta eikä tällä hetkellä yhtäkään edes tehostetun tuen piirissä olevaa oppilasta.

Moduskokeen jälkeen oppilat alkoivat suorittaa vaikuttavan kirjoittamisen polkua. Siihen kuului seuraavat tehtävät:

- vaikuttava kirje ystävälle
- lyhyt vastine koulukiusaamisesta
- vastine koulupuvun käyttöönotosta
- yleisönosastokirjoitus nuorten rahankäytöstä

Jokainen oppilas on ehtinyt kirjoittaa noista ainakin ensimmäisen  tekstin. Suurin osa on ehtinyt kirjoittaa myös ainakin ensimmäisen vastineista.

Syyslukukaudella oppilaiden piti lukea myös yksi vapaavalintainen dekkari ja laatia siitä ohjeiden mukaan raportti. Kymmeneltä oppilaalta on tuo kirja kokonaan lukematta tai raportti laatimatta. Dekkariraporttien keskiarvot olivat 7,58 ja 7,07. Dekkariraportin lisäksi oppilaat ovat tutustuneet dekkarikirjallisuuden eri lajeihin ja laatineet niistä pienen yhteenvedon. Ihan viimeisenä plussatyönään oppilaat kirjoittavat rikostarinan 1. luvun valitsemansa alalajin hengessä.

Aikaisempina vuosina olemme joulukuussa ehtineet aloittaa Lapsi ja sota -työn. Tänä vuonna ainoastaan mainitsin asiasta ja jaoin kirja- ja tehtävälistat oppilaille valmiiksi. Aloitamme teeman käsittelyn heti kevätlukukauden alussa.

Parasta lukukaudessa oli se, että oppilaat kirjoittivat todella paljon erilaisia pieniä harjoitustekstejä. Kieliopin opiskelussa kirjoittaminen on todella mukava ja motivoiva tapa. Moduspassin täyttö oli varmasti monista työlästä ja hankalaa, mutta se hyvää se teki. Koska tehtäviä sai tehdä omaan tahtiin,
se ei ollut ehkä niin stressaavaa.

Yhdeksän oppilasta ehti tehdä kaikki syyslukauden plussatyöt. He voivat aloittaa jo valmistautumisen ensi kevään Lapsi ja sota -teemaan. Hitaimmat oppilaat saivat kerättyä plussatöitä kutoseen saakka, heitä oli ainoastaan kolme. Plussatöiden keskiarvot olivat luokilla 8,31 ja 8,71. Hienosti ovat oppilaat jaksaneet töitä painaa!

Kaikki nämä suoritukset huomioiden lukuvuoden arvosanojen keskiarvot olivat molemmilla ryhmillä todella hyvät (8,15 ja 8,13). Tämänkin otoksen kohdalla voi todeta, että lukeminen kannattaa. Vaikka isompi opetusryhmäni olikin ehkä taidollisesti puoli numeroa jäljessä, ahkerina lukijoina he pystyivät nostamaan luokkansa keskiarvoa hyvillä dekkariraporteillaan jopa toisen ryhmän ohi. Nimittäin mikäli dekkari oli jäänyt lukematta, äidinkielen arvosana ei voinut nousta seiskaa korkeammalle.

(Muokattu 20.1. Poistin tekstistä maininnat yleisen tuen piirissä olevista oppilaista,)


maanantai 8. joulukuuta 2014

Perimmäisten asioiden ääressä

Hahmottelin elokuun alussa alkavaa lukuvuotta. Ysiluokkien suunnitelman voit käydä lukemassa täältä.

Kuten arvata saattaa, todellisuudesta tuli hyvin erilainen kuin kesän lämpöisinä päivinä kaavailin. En suinkaan koe epäonnistuneeni vaan huomaan löytäneeni juuri nykyisille ysiluokilleni parhaan mahdollisen tavan viedä lukuvuosi läpi.

Harmittelin kesällä, että ysiluokan sisällöt ovat turhan akateemisia monille oppilaille. Tämän ongelman sain mielestäni kierrettyä hyvin. Me nimittäin keskityimme alkusyksystä todella huolellisesti kirjoittamiseen ja kielenhuoltoon. Kuuden viikon sijasta monet oppilaat käyttivät tähän huomattavasti enemmän aikaa. Samalla kävimme läpi mm. puhe- ja kirjakielen eroja ja perehdyimme kirjakielen historiaan. Sen jälkeen kertasimme lauseoppia ja opiskelimme lauseenvastikkeita. Koska oppilaat saivat opiskella omaan tahtiin, jokaikinen oppilas teki loppuun kielenhuoltoon ja lauseenvastikkeisiin liittyvät tehtävät. Molemmista osa-alueista pidettiin myös kokeet.

Huomasin jälleen kerran, kuinka hyvä mittari lauseenvastikkeiden ymmärtäminen on luetun ymmärtämiselle. Joillekin lauseenvastikkeiden ja partisiippirakenteiden pyörittely on todella hankalaa. Ihan kaikki eivät päässeet kokeesta läpi ensimmäisellä kerralla, mikäli he tekivät sen kokonaan kirjallisesti, mutta jos he saivat vastata suullisesti, tulos parani huomattavasti.

Loppulukuvuosi kului nopeimmilta opiskelijoilta referaatin, pohtivan esseen ja mielipidekirjoituksen parissa. Koska tänne saakka selviytyi ainoastaan osa oppilaista, minulla oli suorastaan ruhtinaallisesti aikaa antaa palautetta esseistä ja oppilaat saivat muokata niitä paremmiksi.

Tein esseen arviointia varten oppilaille itsearviointilomakkeen, johon olin kirjannut arvioitavia kohteita. Tuon lomakkeen avulla minäkin annoin pisteeni ja sen jälkeen oppilaiden oli helppo muokata esseetään paremmaksi. Sama koski myös mielipidekirjoitelmia.

Nopeimmille ja kiitettävää arvosanaa tavoitteleville jaoin myös loput nykykirjallisuustehtävät. Laadin vanhoista EDU-tehtävistäni pari monistetta. Tällä viimeisellä viikolla oppilaat saavat kirjoittaa yhden luovan kirjoittamisen harjoituksen.

Ne oppilaat, jotka eivät ole vielä kirjoittaneet referaattia valitsemastaan nykykirjailijasta, tekevät sen viimeistään nyt. Jokaisen on myös luettava / kuunneltava joululoman aikana valitsemansa nykykirjailijan teos.

Ysieni plussatyölistassa oli tänä syksynä 13 kirjallista tehtävää. Kaikki oppilaani tekivät niistä ainakin seitsemän. Heikoimpien oppilaiden numerot paranivat viime keväästä numerolla, jollakin yksittäisellä oppilaalla jopa kahdella. Tänä syksynä jokaikinen joutui tekemään tunneilla töitä arvosanansa eteen. Suurin osa sai kielenhuoltokokeista hyviä tuloksia ja lauseenvastikekokeistakin oppilaat saivat paljon seiskoja ja kaseja, ja oli joukossa muutama ysi ja yksi kymppikin.

Minä olen enemmän kuin tyytyväinen. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että jokainen joutui tekemään aloittamansa asiat loppuun asti. Olen tyytyväinen myös siihen, että niin moni ehti kirjoittaa referaatin ja tehdä pohtivan esseen. Sain lukea myös muutaman todella hyvän mielipidekirjoituksen esim. ihmiskaupasta, anoreksiasta, transseksuaalisuudesta ja vanhustenhoidosta.

Kevätlukukauden aloitamme TET-raporteilla, työpaikkahakemuksilla ja CV:illä. Mutta siitä sitten lisää myöhemmin!


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Erilainen itsenäisyyspäiväviikonloppu

Olen ollut nykyisessä työpaikassani vuodesta 2007. Jokaikinen vuosi siitä lähtien olen istunut tänä kyseisenä viikonloppuna kotisohvalla vihkopinojen keskellä ja arvioinut erilaisia kirjoitelmia ja kirjaraportteja.

Tänä syksynä organisoin työni kokonaan uudelleen. Olin kokeillut ns. plussatöitä jo edellisenä vuonna, mutta vasta nyt suunnittelin syksyn työt ja työtavat niin, että lukukauden lopussa minulla ei olisi valtavaa vihkopinoa sylissä.

Tänä syksynä teetin oppilaillani 45 erilaista kirjallista työtä. Kaikki oppilaat eivät luonnollisesti ehtineet tehdä kaikkia töitä. Taulukossa on melkoinen hajonta: ainoastaan muutama oppilas ehtii tehdä kaikki työt, osa jää puolen välin alapuolelle. Tämä on ihan normaalia. Pääasia on, että kaikki oppilaat tekevät aloittamansa työt loppuun asti ja mahdollisimman hyvin. Nopeat oppilaat saavat edetä omaan tahtiinsa, heitä ei kukaan jarruttele.

Kuvassa on toisen kasiluokkani plussataulukko. Plussataulukon lisäksi otan arvioinnissa huomioon koearvosanan ja muutaman kirjallisen työn, josta oppilaat ovat saaneet numeroarvosanan. Kahdeksasluokkalaisille olen antanut tänä syksynä numeroarvioinnin yleisönosastokirjoituksesta sekä dekkariraportista.


Kiitos tämän systeemin, minulla oli tänä viikonloppuna kotona luettavana ainoastaan muutama dekkariraportti, mielipidekirjoitus ja essee. Taulukossa lyijykynällä merkatut numerot tarkoittavat niitä töitä, jotka oppilaat tekevät viimeisen kahden viikon aikana. 

En väitä, että tämä systeemi on opettajalle helppo tai kevyt. Viimeiset pari kuukautta olen mennyt töihin tunnin etuajassa ja jäänyt jokaikinen päivä pariksi tunniksi lukemaan oppilaiden töitä. 

Mutta se on ollut kaiken sen vaivan väärti. Olen voinut koko ajan arvioida oppilaitteni kirjoitustaitoa ja he ovat oppineet ottamaan vastuuta tehtävistään. Oppilaat ovat saaneet välittömän palautteen työstään ja he ovat voineet jopa itse suunnitella työskentelyään. 

Joillekin hitaasti täyttynyt rivi on toki iso pettymys. Silloin on peiliin katsomisen paikka. Onneksi tammikuussa jokaisen sarake on taas ihan yhtä tyhjä ja jokainen voi aloittaa sen täyttämisen itselleen sopivaan tahtiin. 

lauantai 8. marraskuuta 2014

Opiskelutaitoja elämää varten!

Olin viime torstaina tutustumassa ammatillisiin opintoihin koulumme järjestämässä jatko-opintoiltapäivässä. Luennoilla kouluttajat esittelivät omia opintoalojaan ja näyttivät videoita, joissa opiskelijat kertoivat opiskelustaan valitsemallaan alalla.

Lähes jokaisella videolla nuoret kertoivat, että opiskelu ammatillisessa oppilaitoksessa on rennompaa kuin yläkoulussa, mutta opiskelijoiden pitää ottaa itse vastuu siitä, että tietyt hommat tulee tehtyä kunnolla ja loppuun asti. Minua hykerrytti.

Luennon jälkeen kysyinkin muutamalta ysiluokkalaiselta pojalta, huomaavatko he nyt, mikä hyöty on plussatöiden tekemisestä. Pojat nyökkäsivät! Viesti oli mennyt perille!

Kerroin tilaisuudesta myös nykyisille kaseilleni ja seiskoilleni. Yksi kasiluokkalainen tyttö hihkaisi: "Mikä onni, että me tehdään täällä näitä plussatöitä!"

Totta! Toivonkin, että minun oppilaani muistavat minut ennen kaikkea sinä opettajana, joka opetti heidät tekemään aloitetut hommat loppuun asti.

Toivon, että heille jää minun opetuksistani mieleen myös se, että apua saa aina, kun sitä uskaltaa pyytää!

Persoonamuotoisista verbeistä ja lauseenvastikkeista viis!

torstai 30. lokakuuta 2014

Katsotaas yhdessä!

Olemme nyt opiskelleet kasien kanssa moduksia jo neljä viikkoa. Jokainen oppilas etenee polkua pitkin omaan tahtiinsa. Rytmi on selkeä, ensin muistiinpanot vihkoon opetusblogista, sitten tehtäviä joko moduspassista tai omasta oppikirjasta (Aleksis E) ja sen jälkeen soveltava kirjoitustehtävä.


Nopeimmat oppilaat ovat ihan polun loppupäässä, he voivat tehdä kokeen jo ensi viikolla. Osa on aloittelemassa vasta konditionaalimuistiinpanoja.

Oppilaiden etenemisnopeudessa on aivan huikeita eroja. Nyt hirvittää, kuinka paljon asioita hitaammilta oppijoilta onkaan viime vuosina mennyt ohi, kun heidän on täytynyt yrittää pysyä muiden mukana. Tänä syksynä minulla on ollut aikaa istahtaa viereen ja kerrata ihan rauhassa aikamuotoja. Olla-verbi tuntuu olevan joillekin erityisen hankala. Siksipä pyysin erästä oppilasta taivuttamaan olla-verbin kaikissa aikamuodoissa vihkoonsa. Sen jälkeen tehtävän teko helpottui huomattavasti. S2-oppilaille olen koonnut ihan omia harjoituksia heidän kirjoitelmavihkoisinsa.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että oppilaat joutuvat kirjoittamaan jokaisesta moduksesta erityyppisen kirjoitustehtävän. Se vie aikaa, mutta se myös eriyttää sopivasti sekä ylös- että alaspäin. Jokainen nimittäin joutuu alleviivaamaan omasta tekstistään persoonamuotoiset verbit ja sijoittamaan ne taulukkoon ja analysoimaan käyttämänsä muodon. Kuin varkain oppilaat ovat oppineet erottamaan persoonamuotoiset verbit nominaalimuotoisista, vaikka sitä ei ole vielä varsinaisesti opetettukaan.

Moduspassin täyttäminen on myös kehittävää, sillä se on täynnä inhottavia "koodeja", joiden mukaan sanat pitää taivuttaa. Kun oppilas on saanut modukseen liittyvät tehtävät tehtyä, hän käy opettajan kanssa läpi oikeat vastaukset. Olen oikeastaan hämmästynyt, kuinka taitavia nykynuoret tässä ovat. Luulisi, että oppilaat eivät jaksaisi keskittyä ratkomaan, mikä muoto on NAUTTIA-verbin aktiivin konditionaalin perfektin kielteinen muoto monikon toisessa persoonassa, mutta kuinka ollakaan, moduspassit ovat kaikilla oppilailla täyttyneet tasaiseen tahtiin. Ne oppilaat, joilla on käytössään helpotettu oppikirja, tekevät moduspassin sijaan tehtäviä omasta oppikirjastaan.

Moduspolun läpikäymisestä oppilas ansaitsee kuusi plussapistettä, joka tarkoittaa 1,5 numero lopullisessa taulukossa. Polun päässä odottaa koe, joka arvioidaan numerolla. He ovat tulleet kirjoittaneeksi myös kolme pientä tekstilajiharjoitusta eli uutisen, kirjeen ja opastuksen.

Parasta tässä urakoinnissa on ollut se, että olen huomannut, missä asioissa tietyt oppilaat takeltelevat ja mitkä asiat sujuvat heiltä hyvin. Moni on yllättänyt minut iloisesti. Vapaus ja vastuu tekee ihmeitä.

Kieltämättä voisin tuntea valtavaa ahdistusta siitä, että olemme merkittävästi aikataulusta jäljessä, mutta sekin tuntuu nyt vaakakupissa aika heppoiselta siihen verrattuna, kuinka paljon oppilaat ovat nyt tehneet työtä kirjoittamisen ja kielen oppimisen parissa. Vaikka kyse on kieliopin opiskelusta, oppilaat ovat silti saaneet olla luovia ja hassutella kirjoituksissaan.

Modusten jälkeen alamme kirjoittaa vaikuttavia tekstejä. Uskon, että tämän modusrupeaman jälkeen monella on ilmaisuvarasto pullollaan uusia hienoja muotoja, joita voi kirjoituksissaan viljellä.


lauantai 11. lokakuuta 2014

Neljännesvuosikatsaus

Lukuvuotta on nyt neljäsosa takana. En uskalla edes vilkaista aikaisempia postauksiani, joissa hahmottelin mitä kaikkea ehtisimme tehdä syyslomaan mennessä. Päätin panostaa tänä vuonna siihen, että paneudumme perusasioihin kunnolla, en anna oppilaiden tehdä juttuja hutaisemmalla, vaan se mikä tehdään, tehdään kunnolla. Tässä olen mielestäni onnistunut. 

Ysit keskittyvät oikeinkirjoitukseen

Ysien kanssa olemme keskittyneet oikeinkirjoittamiseen. Molemmissa ryhmissäni on paljon sellaisia oppilaita, jotka suuntautuvat peruskoulun jälkeen ammatillisiin opintoihin. Eikä tolkullisten lauseiden ja virkkeiden kirjoittamisesta ole haittaa lukiossa jatkavillekaan. Olemme siinä ohessa toki opiskelleet mm. nominaalimuotoiset verbit, kerranneet lauseoppia ja perehtyneet hieman murteisiin ja kirjakielen syntyyn, mutta yhtä kaikki pääpaino on ollut oikeinkirjoituksessa. Syysloman jälkeen treenaamme lauseenvastikkeiden oikeaa käyttöä. Ysiluokan S2-oppilaat harjoittelevat puolestaan partisiippien käyttöä. Se vie paljon aikaa, mutta tekee kielitajulle ja esim. luetunymmärtämiselle todella hyvää. 

Kasit kirjoittelevat ja etenevät omaan tahtiin

Kasiluokkien kanssa olemme kirjoitelleet mm. novelliarvion ja esseen ja nyt opiskelemme moduksia. Oppilaat, joilla on E-kirja, tekevät pääosin kirjan harjoituksia sekä jokaiseen modukseen kuuluvan kirjoitustehtävän. Muut tekevät kokoamani moduspassin harjoituksia ja moduksiin liittyvät kirjoitustehtävät. 

Oppilaat etenevät omaan tahtiinsa. Osalle aikamuodot tuottavat tuskaa, joten he harjoittelevat ensin niitä kunnolla. S2-oppilaille olen tehnyt omia harjoituksia kirjoitelmavihkoon. Luokassa opiskellaan siis jopa kolmea erilaista ohjelmaa. Olen monistanut jokaiselle oppimispolun monisteelle, josta he voivat ruksia suorittamansa tehtävät. Oppimispolku on kaikille sama, tehtävät ovat vain erilaisia.  

Toisessa ryhmässä on kahdeksan oppilasta, joilla on E-kirja. Noilla tunneilla opettajalla riittää kysyntää, sillä monen on vaikea hahmottaa, mihin on viime kerralla jäänyt ja mistä pitää jatkaa. Parasta systeemissä on, että nämä hitaampaan tahtiin edistyvät eivät jarruta nopeasti eteneviä. Jokaiseen modukseen liittyvä kirjoitustehtävä eriyttää upeasti myös ylöspäin. Niissä oppilaat saavat kunnolla revitellä ja kirjoitella juuri niin hienoja tekstejä kuin haluavat. Tosin he joutuvat ne myös analysoimaan jokaisen käyttämänsä verbin. Tälle porukalle nominaalimuotoiset verbit ovat tulleet tutuksi kuin varkain. 

Seiskat harjoittelevat Office 365:n käyttöä

Erityisen ylpeä olen uusista seiskoistani. Hekin ovat kirjoitelleet ahkerasti sekä kirjoitelmavihkoon että Office 365:n sivuistoihin luomiinsa palautekansioihin. Seiskat ovat harjoitelleet oikeinkirjoitusta ja kirjoittaneet minulle sähköpostia, oman elämäkertansa ja vinkanneet kirjaa. Tällä hetkellä osaa kirjoittaa ensimmäistä esseetään, joka jaetaan myös kemian opettajan kanssa. 

Kiitos plussatöiden, pystyn koko ajan kontrolloimaan, että kaikki pysyvät kyydissä. Jos joku työ uhkaa jäädä tekemättä tai se on oppilaalle liian vaikea, voin antaa hänelle uuden tehtävän, joka sopii hänen tasolleen paremmin. Monet epävarmat kirjoittajat tuntuvat nauttivan kopiointia vaativista tehtävistä. Me emme nimittäin täyttele ja ruksittele valmiita työkirjatehtäviä vaan kirjoitamme kaikki kielioppitekstitkin itse. 

Kaikki koulumme seiskat kävivät alkusyksystä kirjastovierailulla. Sen jälkeen otin käyttöön lukudiplomin ja muutama oppilas on alkanut suorittaa sitä innokkaasti. He saavat tehdä siihen liittyviä tehtäviä aina kun aikaa jää. Molemmissa porukoissa on ihan mainio tekemisen meininki ja minusta tuntuu, että äikäntunnit ovat aika monelle mieluisia tunteja. Se on ihan paras palkkio opelle!


perjantai 5. syyskuuta 2014

Lukukauden pituinen peli

Parhaat ideat ovat yksinkertaisia. Tästä ideasta kunnia kuuluu kollegalleni Mervi Naskalille, joka kehitti omaa opetustaan varten ns. plussasysteemin. Minä olin jo muutaman vuoden kirjoituttanut oppilaillani paljon pieniä kirjoitelmia ja tuskaillut niiden arviointia. Mervin kehittämä plussataulukko oli täydellinen vastaus myös omiin tarpeisiini.

Nyt olen kehitellyt plussasysteemiä parin vuoden ajan ja olen todella tyytyväinen siihen. Oppilaani tekevät lukuvuoden aikana useita pieniä kirjallisia töitä ja harjoituksia, joista he keräävät plussia. Jotkut työt ovat yhden plussan arvoisia, joistakin saattaa tienata jopa kolme plussaa, riippuen työn vaativuudesta ja laajuudesta. Plussat kirjataan taulukkoon, josta oppilaat voivat seurata oman saldonsa karttumista.


Yksi plussa on kirjaimellisesti yhden plussan arvoinen. Ensimmäisestä plussasta oppilas saa plussataulukkonsa arvosanaksi 4+, mikäli hän saa kerättyä lukukauden aikana kaikki 24 plussaa, hänen plussataulukkonsa arvosana on 10. Tämä on hänen tuntityöskentelynsä arvosana. Plussataulukon arvosana vaikuttaa joulu- ja kevätarviointiin yhden ison kokeen verran. Mikäli oppilas on saanut esim. kielioppikokeista kutosen, kasin arvoinen tuntityöskentely nostaa lukuvuosiarvosanan seiskaan. Toisaalta kiitettävää arvosanaa ei voi saada, vaikka kuinka loistaisi kokeissa, mutta plussataulukon arvosana laahaa kutosessa tai seiskassa.

Kasiluokkalaisilla on tänä syksynä 16 plussatyötä.
Suluissa oleva numero tehtävän perässä kertoo, kuinka monta plussaa työstä voi ansaita.  Jaoin listan ja liimautin sen oppilaiden kirjoitelmavihkoon heti lukukauden alussa.

Kun plussa on suoritettu, merkitsen taulukkoon plussatyön numeron. Esim. jos oppilas suorittaa otsikkokirjoitelman kahden plussan arvoisesti, merkitse taulukon kahteen ruutuun numeron 4. Oppilas ja opettaja näkee taulukosta, mitkä työt on suoritettu ja mitkä ovat edelleen suorittamatta. Oppilas voi tehdä töitä myös jälkikäteen, jos hänellä on paineita korottaa arvosanaansa. Ahkerointi kannattaa ja tunneilla on tehtävä töitä, jotta ehtii tehdä kaiken. Palkkio tehdystä työstä on välitön, uusi plussa taulukossa saa tyytyväisen hymyn jokaisen kasvoille.

Työskentelyn ryhdittämiseksi otin käyttöön tänä syksynä opiskelupolut, joista kirjoitin aiemmin täällä.

Kasiluokan ensimmäinen polku kattaa neljä ensimmäistä plussatehtävää. Kun on edennyt polun kohtaan, joka on merkitty keltaisella tähdellä, vuorossa on uusi plussatyö.


 Olen tavallaan tehnyt opiskelusta lukuvuoden mittaisen pelin. Olen huomannut, että tämä systeemi motivoi nykyajan nuoria, jotka ovat virtuaalimaailmassakin tottuneet keräämään pisteitä ja saavutuksia. Tämä vaatii toki huomattavan paljon ennakkovalmisteluja, mutta nyt kun käytän systeemiä jo kolmatta vuotta, hyväksi havaittuja plussatöitä on kansiot pullollaan. Ja aina voi kehittää jotain uutta.




torstai 4. syyskuuta 2014

Ope, miksi sää et opeta meitä?

Ysiluokkalainen tyttö oli hieman nyreissään äidinkielen tunnin alussa.
- Ope, sää et ole opettanut meitä ollenkaan tänä vuonna. Me ei tykätä tästä sun uudesta systeemistä.

Nuo sanat kirpaisivat. Se oli totta. Minä en ollut yhtenäkään tuntina seissyt luokan edessä ja luennoinut Mikael Agricolasta ja kirjakielen synnystä enkä kerrannut kielenhuollon perusjuttuja. Minä olin laittanut oppilaat töihin ja nyt vielä kehtasin pitää ensimmäisen kokeen ilman että olin yhtään opettanut sitä, mitkä sanat kirjoitetaan pienellä ja mitkä isolla alkukirjaimella, tai mitkä sanat kirjoitetaan yhteen ja mitkä erikseen.

Sen verran otin kritiikistä onkeeni, että laadin kokeen erittäin huolella. Suurin osa tehtävistä liittyi yhdyssanoihin, sillä ne ovat monelle kompastuskivi. Viimeiselle sivulle tein kaksi tehtävää vierassanoista, sillä niitäkin harjoittelimme. Nekin valitsin huolella, joukossa oli sanoja kuten budjetti, dialogi, kronologia, diktaattori, demokratia ja rasismi. Vierassanojen ymmärtäminen jos mikä vaikuttaa myös luetunymmärtämiseen. Uskon, että tämä koe näyttää minulle, kenellä perusasiat ovat hallussa ja kenen kanssa on syytä jatkaa harjoittelua ja antaa enemmän henkilökohtaista opastusta sekä kirjoittamisessa että sanavaraston kaajentamisessa.

Seuraavaksi alamme käsitellä puhekielen variaatioita eli tutustumme murteisiin ja slangiin. Valitettavasti en aio missään nimessä silloinkaan seistä luokan edessä paasaamassa vaan otan opetusblogini murreosion käyttöön. Toki pidän pienen alustuksen aiheesta, mutta eri murrealueisiin oppilaat saavat tutustua näytteiden avulla ihan omin nokkineen. Varsinaisena opiskelusuorituksena he joutuvat kirjoittamaan minulle tiivistelmän tai referaatin joko meän kielestä, murteiden taistelusta tai stadin slangista. Kaikki aineisto on löydettävissä opetusblogistani.

Murteiden jälkeen kertaamme nopeasti hieman verbi- ja lauseoppia. Uutena asiana aion opettaa verbien nominaalimuodot ja lauseenvastikkeet. Käymme läpi opettajajohtoisesti myös selkeän ja sujuvan tekstin piirteitä. Pidän monia pieniä pistokokeita ja teetän oppilailla kirjallisia harjoituksia nähdäkseni kuinka hyvin oppi on mennyt perille.

Ymmärrän silti oppilaiden epävarmuuden. Moni kokee, että oppiminen on vaarassa, jos kukaan ei opeta. Muutos vaatii aikansa, siihen asti on opettajankin opittava sietämään nurinaa ja vastustusta.




tiistai 2. syyskuuta 2014

Opettavatko läksyt vastuunkantoa?

Tunsin eilen itseni pahikseksi kuopukseni vanhempainillassa, kun kyseenalaistin opettajan tavan antaa lapsille läksyjä. Läksyjä kuulemma annetaan, koska ne opettavat lapsille vastuunkantoa.

Kerroin omasta läksyttömyys- ja kirjattomuuskampanjastani, mutta se ei häntä vakuuttanut. Opettajakin oli kokeillut kirjojen säilyttämistä koulussa ja todennut toimimattomaksi niissä tilanteissa, kun oppilas oli sairastunut. Omaan tahtiin eteneminenkään ei ollut tuntunut sopivalta. Opettajan mukaan kaikki eivät olleet silloin saaneet riittävästi huomiota ja opettajan aikaa.

Omassa kokeilussani olen huomannut, että omaan tahtiin eteneminen ja kirjojen säilyttäminen koulussa ei ole aiheuttanut pulmaa edes siinä tilanteessa, kun oppilas on ollut kotona sairaana. Sairaana kuuluukin levätä eikä opiskella itsekseen kotona. Ja kun oppilaat etenevät omaan tahtiinsa, parin tunnin poissaolo oppiaineen tunneilta ei oikeastaan edes haittaa, sillä oppilas jatkaa siitä, mihin hän on edellisellä kerralla jäänyt. Tunneilla on aikaa kiriä, koska läheskään kaikki oppilaat eivät ole karanneet asioissa saavuttamattomiin.

Eniten minua harmittaa kommentit siitä, että läksyt opettavat oppilaille vastuuta. Onko läksyttömyyteni siis vastuunpakoilua?

Minulle onnistunut työpäivä on sellainen, että saan kaikki työtehtäväni tehtyä työpaikalla ja voin hyvillä mielin sulkea luokan oven takanani ja aloittaa vapaa-aikani ilman kotona odottavia vihkopinoja. Saman tunnetilan haluaisin antaa oppilailleni ja omille lapsilleni. Työt tehdään työaikana. Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat.

Koulun ulkopuolisessa elämässä vastuunottaminen tarkoittaa minulle sitä, että jokainen hoitaa oman osuutensa ja omat pienet velvollisuutensa. Meidän vanhempin vastuulla on käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Kodin siistinä pitäminen kuuluu meille kaikille. Meillä kaikilla on vastuu pitää kodin ilmapiiri hyvänä ja sopuisana. Sen koen kaikkein haastavimmaksi, sillä en voi sietää poikien keskinäistä nahistelua ja piikittelyä.

Eniten olen kuitenkin pyrkinyt painottaa sitä, että annetuista lupauksista ja sitoumuksista on pidettävä kiinni. Kuopukseni kohdalla se tarkoittaa sitä, että jalkapalloreeneissä on käytävä ja peleihin on osallistuttava. Porukkaa ei saa jättää. Se tarkoittaa sitä, että harjoituksiin on lähdettävä klo 19 ja sieltä palataan kotiin vasta klo 20.30. Sen jälkeen on hoidettava läksyt, jos ne on aikaisemmin jäänyt tekemättä.

Liian aikataulutettu arki stressaa aikuista ja nuorta yhtä paljon. Voisin uskoa, että se stressaa nuorta jopa enemmän kuin aikuista. Koulun ja kodin yhteistyön kannalta olisikin tärkeää, että opettaja tuntee oppilaittensa ja heidän perheensä arjen. Voihan olla, että perheen aikuiset elävät niin hektistä arkea, että vanhemmilla ei ole yksinkertaisesti aikaa huolehtia lasten läksyistä eikä se minusta ole edes vanhempien tehtävä.

Opettajat antakoon edelleenkin läksyjä, mutta toivoisin, että he silti miettisivät, MIKSI he läksyjä antavat. Minä vaadin oppilailtani työntekoa ja vastuunkantoa jokaikinen oppitunti, siksi vastuunkannon opettaminen ei ole minun mielestäni riittävän hyvä perustelu.

Vapaa-ajalla opiskelu voi olla toki mielekästäkin. Jos joku oppilas haluaa viedä läksynsä kotiin, hänellä on selvästi halu saada tehdä töitä aiheen parissa rauhassa kotona. Siksi sallinkin töiden viemisen kotiin, Samalla huomaan, millainen tekeminen ketäkin miellyttää. Tänä syksynä näin valon syttyvän kasiluokkalaisen pojan silmiin, kun hän kuuli äidinkielen kirjoitelmasta, joka käsittelee sisällissotaa. Jos minun antamani tehtävät sytyttävät oppimisen ilon, olen onnistunut!





perjantai 29. elokuuta 2014

Kuka pakkaa repun?

Tänä vuonna meidän perheessä ei ole enää alakoululaisia. Esikoinen aloitti abivuotensa, keskimmäinen on nyt kahdeksannella ja nuorimmainen aloitti seiskaluokan.

Vielä viime vuonna pakkasin kahden nuorimmaisen reput, mutta tänä vuonna päätin siirtää vastuun kokonaan pojille. Läksyistä ja repun pakkaamisesta tulisi nyt huolehtia itsenäisesti. Läksyihin apua saa pyytää, mikäli ne tehdään inhimilliseen aikaan. Iltayhdeksän on auttamattomasti jo liian myöhäinen ajankohta.

Tuudittauduin siihen uskoon, että asiat sujuvat, kunnes sain eilen nuorimmaiselta tekstarin kesken koulupäivän. Hänet oli passitettu kotiin hakemaan unohtuneita kirjoja. Ei se mitään, jos koulun ja kodin välimatka olisi vaikkapa viisi kilometriä, mutta nyt poika oli joutunut tulemaan kahdella bussilla kotiin ja palaamaan sitten taas kahdella bussilla takaisin kouluun. Päätin, että vastuusimputus saa riittää, ja minä pakkaan varmuuden vuoksi vielä seiskaluokkalaisen repun.

Tänä aamuna reppu on pakattu. Matikan kirja löytyi olohuoneen nojatuolista, jossa poika teki läksyt illalla. Fysiikan kirjan olemassaolosta en edes tiennyt, mutta löysin sen vahingossa sängyn alta, kun etsin sieltä kotitalouden kirjaa, joka löytyi sängyn päädyssä olevalta pikkupöydältä parin vihon alta.

Tänä vuonna pojat saavat valita itse vaatteensa. Minun tehtäväni on huolehtia, että vaatteet ovat puhtaita ja ehjiä. Poikien tehtävä on puolestaan huolehtia siitä, että lempparivaatteet ovat pyykkikorissa, mikäli haluavat saada ne puhtaiksi. Kieltämättä välillä käyn keräilemässä vaatteita myös nojatuoleista ja poikien huoneesta. Pyykinpesun jälkeen pojat saavat itse käydä hakemassa omat vaatteensa pyykkitelineeltä ja viedä ne kaappiin. Näin he itse tietävät, mitä vaatteita heillä on käytettävissä.

Olen ajatellut myös, että pojat saavat itse huolehtia aamupalasta. Näinä muutamana viikkona olen huomannut, että aamupala saattaa jäädä heiltä väliin pelkästään unisuuden vuoksi. Tänä aamuna vein heille aamupalaa, koska he osasivat sitä nätisti pyytää.

Vastuuseen kasvaminen vie oman aikansa. Vanhempien näkökulmasta olisi todella kätsyä, jos lapset oppisivat kantamaan vastuun kouluasioistaan automaattisesti täytettyään esim. 12 vuotta. Valitettavasti se ei vain mene niin. Jotkut lapset ovat tunnollisia jo alle 10-vuotiaina, jotkut lapset kaipaavat aikuisen tukea huomattavasti pidempään. Tässä asiassa paras asiantuntija on vanhempi.

Meillä on monessa asiassa menty eteenpäin, mutta muutamia juttuja on vielä harjoiteltava. Vaikka joudunkin vielä valvomaan nuorimmaisen repun pakkaamista, en aio tuntea siitä huonoa omaatuntoa. Ehkä jo joululoman jälkeen tuokin taito on jo pojalla hallussa.





keskiviikko 27. elokuuta 2014

Apua, verkko ei toimi!

Eilen tuntui useammalla koululla olleen ongelmia verkkoyhteyksissä. Facebookin TVT-ryhmässä asiaa sadatteli ainakin pari opettajaa. Riipaisevin oli MarjoTavastin purkaus, jossa hän kertoi kokemuksistaan lukion opettajana. On todella turhauttavaa, jos huolella suunnitellut tunnit menevät mönkään toimimattoman tekniikan vuoksi.

Meidänkin koulussamma verkkoyhteydet pätkivät aamulla. Naapuriluokassa aloiteltiin kirjoitelmien tekoa läppäreillä. Onneksi kaikki pääsivät kirjautumaan verkkoon sisään omilla tunnuksillaan. Harmillista oli, mikäli oppilas oli ehtinyt aloittaa kirjoitelmansa Office 365:ssä, sillä se oli verkkoyhteyksien takia poissa pelistä. Samoin oli muutkin pilvipalvelut. Mutta oppilaat pystyivät kirjoittamaan tekstin koneen omalla Wordilla.

Minä olin aloittelemassa omia tuntejani. Koska verkko ei toiminut, en voinut ottaa opetusblogiani käyttöön. Onneksi olin edellisellä viikolla tallentanut oppimispolut uudelle muistitikulle, jonka olin saanut älytykkiäni varten. Sitä kautta pystyin heijastamaan sen oppilaille. Verkko toimi sen verran, että sain Wilma-merkinnät tehtyä, muuten en sitten yhteyksiä tarvinnutkaan, sillä oppilaat tekivät oppikirjan tehtäviä vihkoon.

Minulle TVT on hyvä renki, enkä aio koskaan päästää sitä isännän paikalle. Pari vuotta sitten hävitin kansioistani kaikki kopiokalvot yksinkertaisesti sen vuoksi, että luokassani ei ollut enää edes piirtoheitintä. Kaikki kalvoni oli tehty jo silloin PowerPoint-esityksistä, jotka olin tulostanut paperiversioiksi ja kalvoiksi. Nuo paperiversiot minulla on varmuuden vuoksi tallella enkä aio niitä hävittää minnekään. Jos dokumenttikamerani hajoaa tai tulee sähkökatko, voin kirjoittaa muistiinpanot valkotussi- tai liitutaululle tai sitten vaikka sanelen asiat oppilaille. Keinot eivät missään tapauksessa lopu kesken tekniikan pettäessä. Muistiinpanot saadaan ihan varmasti vihkoon.

Ja ai niin, jos jostain syystä koulun verkko tökkii tai tulee sähkökatko, oppilaat pääsevät sähköisiin oppimateriaaleihini käsiksi toki omilla laitteillaan. Ja jos luottamukseni koulun verkkoon menee kokonaan, voinhan minäkin ottaa vaikkapa oman läppärini töihin mukaan ja liittää sen dokumenttikameraan ja älytykkiin. Pitääkin heti varmistaa TVT-vastaavalta, miten se onnistuu.

Konstit on monet, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki.
Niin ne ovat onneksi myös opetustekniikan kohdalla.






tiistai 26. elokuuta 2014

Dekkareita lukutoukille

Tämä vuosi on julistettu kouluissa lukuinnon teemavuodeksi. Kirjoitin kirjojen luettamisesta aikaisemmin täällä ja täällä.

Minulla on tällä hetkellä aivan ihana kasiluokka, jossa on paljon lukutoukkia. Tänä syksynä oppilaiden tulee lukea yksi omavalintainen dekkari, mutta näille paljon lukeville tytöille jaoin dekkarilistat jo nyt. Merkkasin heille siitä muutamia tärppejä, joihin heidän kannattaisi tutustua. Tärpit vaihtelivat hieman l
ukijan mukaan.

Osa tytöistä oli jo lukenut Agatha Christietä, heille suosittelin toista suurta klassikkoa, Atrhur Conan Doylea. Kotimaisista dekkareista suosittelin heille Seppo Jokista, Leena Lehtolaista, Ilkka Remestä ja Mika Waltaria. Ulkomaisista dekkaristeista merkkasin listaan ainakin Dan Brownin, Umberto Econ, Indridasonin, Stieg Larssonin, Donna Leonin, Anthony Horowitzin, John Grishamin, Henning Mankellin, Lisa Marklundin ja Qiu Xiaolongin.

Kieltämättä aika yllätyksettömiä valintoja, mutta uskon, että tuosta joukosta löytyy jokaiselle edes pari hyvää dekkarikirjailijaa.

Koko dekkarilista löytyy tästä ja opetusblogistani. Päivitän listaa jatkuvasti.

Pyydän tyttöjä pitämään jonkinlaista lukupäiväkirjaa, jotta tiedän, kuinka paljon he ovat syksyn aikana dekkareita lukenut ja mitkä niistä ovat heitä viehättäneet.


maanantai 25. elokuuta 2014

Yhteisellä asialla

Olemme luoneet koulumme Pedanetiin yhteistä materiaalipankkia lähinnä erityisopettajien tarpeita ajatellen. Tarkoitus olisi viedä salasanan taakse kaikkien erityisopetuksen alaisten oppiaineiden keskeiset sisällöt ja joitakin apumateriaaleja ja linkkejä. joita erityisopettajat voivat omassa opetuksessaan hyödyntää.

S2-opettajana joudun usein antamaan tukiopetusta maahanmuuttajataustaisille oppilaille milloin missäkin oppiaineissa. Tuolloin apunani on lähinnä oppikirja, jonka avulla yritän selittää oppilaalle käsiteltävästä asiasta keskeisiä sisältöjä. Joskus oppilas kirjoittaa muistiinpanoja sanelustani, sillä kuten sanotaan, ei kannettu vesi kaivossa pysy, eikä opettajan puheet oppilaan päässä.

Kuulen joskus kritiikkiä aineenopettajilta siitä, että moisen materiaalipankin ylläpitäminen on turhaa, sillä löytyyhän keskeiset sisällöt jos opetussuunnitelmista. Jokaisen pätevän erityisopettajan ja S2-opettajan tulisi ne sieltä osata etsiä. Tämä pitää toki paikkansa, mutta mielestäni aineenopettajille kyseessä on kuitenkin oman aineensa hallinta ja heille keskeisten sisältöjen kirjaamisen luulisi olevan rutiinia, joka onnistuu suhteellisen nopeasti. Varsinkin kun he voivat jakaa tuon urakan keskenään: joku kirjaa seitsemännen luokan sisällöt, joku toinen kahdeksannen jne. Ja kun kirjaukset on kerran tehty, ne ovat siellä olemassa ja niitä voi hyödyntää esim. oppilaiden HOJKSeja laadittaessa.

Toinen perustelu, jonka kuulen usein, on se, että aineenopettajille on jo vakiintunet tavat hoitaa viestintä erityisopettajan kanssa. He toimittavat syys- ja kevätlukukauden aikana erityisopettajalle paperin tai Wilma-viestin koealueesta. Ihan hyvä tuokin tapa on, mutta lippusilla ja lappusilla sekä Wilma-viesteillä on taipumus joutua hukkaan. Sähköisessä ympäristössä tuokin lista olisi tallessa ja sitä voisi vuosien mittaan muokata.

Usein erityisopettajalla on opetuksessa käytössään ainoastaan oppikirjat. Opettaminen sujuu melko lailla oppikirjan pohjalta, koska hänellä ei ole aikaa laatia esim. PowerPoint-esityksiä jokaisesta opettamastaan asiasta. Aineenopettajalla nämä esitykset ovat puolestaan valmiina. Aineenopettajalla on vankka oman aineensa hallinta ja hän osaa selittää monimutkaiset asiatkin selkeästi. Itselläni menee usein hetki, kun tavaan oppikirjaa ja yritän sitten muotoilla sanottavaa selkokielellä oppilaalle. Tämä on mielestäni turhaa ajanhukkaa, sillä jos minulla olisi käytössä selkeä aineenopettajan laatima esitys opetettavasta asiasta, oppilas saisi varmasti huomattavasti laadukkaampaa ja tehokkaampaa tukiopetusta.

Koulumme materiaalipankki on kuitenkin olemassa ja uskon, että se täydentyy hitaasti mutta varmasti. Kävin aamulla katsomassa ja ilahduin uusista fysiikan ja kemian materiaaleista, jotka sinne olivat viikonlopun aikana ilmestyneet. Nyt minulla on taas uusia, hienoja apukonsteja opettaa jopa fysiikkaa yhdeksäsluokkalaiselle oppilaalle.

tiistai 19. elokuuta 2014

TVT-seikkailu 2001 alkaa...

Tänä vuonna seiskaluokan aloittivat vuonna 2001 syntyneet nuoret. Tänään käytimme heidän kanssaan ensimmäisen kerran koulun läppäreitä. Muutama huomio:

Koulua on käyty vasta pari viikkoa, mutta kaikilla seiskoilla oli jo omat käyttäjätunnukset ja he muistivat salasanansa. Kaikki parit yhtä lukuunottamatta pääsivät kirjautumaan koneelle ilman mitään ongelmia. Yhdellä oppilaalla oli jo aikaisemmin ollut ongelmia tunnuksensa kanssa ja tämä ongelma pitää ratkaista TVT-vastaavan kanssa.

Kaikki oppilaat löysivät nopeasti opetusblogini antamani osoitteen avulla. Blogit tekstialustana ovat heille tuttuja, yksi poika kysyi, saako sinne jättää kommentteja. Yksi tyttö oli kiinnostunut tietämään, kuinka monta lukijaa blogillani on.

Huomenna pelaamme seiskojen kanssa ensimmäisen kerran Kahootia. Minulla on sellainen kutina, että tämän porukan kanssa voimme yhdessä kokeilla kaikkia uusia kivoja juttuja. Olisivatkohan nämä oppilaat näppäriä tekemään esim. kielioppivideoita, kirjatrailereita ja kaikkea muuta hyödyllistä? Aika sen näyttää.

maanantai 18. elokuuta 2014

Oppimispolut näkyviin

Tänään tuli ensimmäisen kerran ikävä vanhaa kunnon opettajajohtoista opettamista. Syykin paljastui.

Omatahtinen opiskelu onnistuu, jos sekä opettaja että oppilaat tietävät koko ajan, mitä ollaan tekemässä. Epävarmuus on inhottava tunne, se pitäisi pystyä eliminoimaan mahdollisimman hyvin.

Luokassani kirjoilla ja vihoilla on omat paikkansa, mutta työn organisointi on vielä pahasti kesken. Siksipä aloinkin suunnitella oppimispolkukarttoja. Onneksi työpaikalla on ihania päteviä kollegoilta, joilta kysyä neuvoa.

Mikkosen Petteri vilautti minulle luomaansa matikkapolkua ja siitä se ajatus sitten lähti. Loin yseilleni ensimmäisen oppimispolkukartan PowerPointilla ja tallensin sen kuvatiedostoksi.



Tällä jaksolla harjoittelemme kielenhuoltoa. Vaikka kartta näyttää värikkäältä ja houkuttelevalta, lähes kaikki kartan tehtävät ovat ikäviä ja puuduttavia kielenhuoltotehtäviä. Se on osa-alue, jota on erityisen tylsää tehdä opettajajohtoisesti. Osa oppilaista osaa säännöt ja he suoriutuvat tehtävistä nopeasti. Osa joutuu varmasti tukeutumaan ohjeisiin ja malleihin. Uskon, että itse tehtäviä raapustamalla, taidot karttuvat paremmin kuin opettajan paasamista kuuntelemalla.

Kun laitoin Petterille näytille karttani, hän kysyi, onko minulla tehtäviin oikeita ratkaisuja. Lähes kaikki tehtävät ovat kirjan tehtäviä, joten niihin ei välttämättä ole valmiita ratkaisuja. Ne on siis tehtävä itse ja koottava ne kansioon. Oppilaiden pitää tarkastaa ja korjata tehtävänsä itse. Vasta sen jälkeen he saavat sen kuitattua suoritetuksi ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavaksi aion luoda oppimispolut kaseille ja seiskoille. Valmiit oppimispolkukartat löytyvät opetusblogini luokkatasojen sisällysluettelon lopusta.

Ysiluokkalaisten sisällysluettelo

Jos olet kiinnostunut, miten Petteri on toteuttanut omatahtista opiskelua matematiikassa, käypä kurkkaamassa hänen blogiaan täältä.

Ps. Seuraavana aamuna askartelin kasien ekan polun valmiiksi. Siitä tuli tämännäköinen:



Tänään pääsen heti testaamaan molempia.


Järjestystä vihko- ja kirjasirkukseen

Siirryin tänä syksynä luokkakirjojen käyttöön. Se tarkoittaa sitä, että oppilaat eivät saa viedä oppikirjoja lainkaan kotiin vaan kirjat säilytetään luokassa. Tarkoituksena on, että oppilaat tekevät oppitunneilla töitä, jolloin heille ei yleensä tule edes kotiläksyjä. Periaatteessa oppilaiden ei tarvitse ei viedä kotiin myöskään äidinkielen vihkojaan. 

Jotta kaikki kirjat ja vihot ovat varmasti oppitunneilla käytetävissä, ne pitää säilyttää luokassa. Ennen lukuvuoden alkua, mietinkin missä järkevimmin oppilaiden vihot säilyttäisin. Siksipä kipaisin sisustuskaupassa ja hain sieltä teilineitä ja laatikoita vihkoja varten. 
Oppilaiden isot kirjoitelmavihot säilytän valkoisissa lehtitelineissä. Jokaiselle opetusryhmälle on nimikoitu oma teline, josta vihko löytyy. Hyllykön päällä säilytän myös seiskojen uusia Särmä-kirjoja.

Oppilaiden muistiinpano- ja pistarivihkoja varten hankin kolme herkullisen väristä laatikkoa.






Jokainen laatikko on jaettu kahteen osastoon, sillä minulla on jokaisesta luokkatasosta kaksi opetusryhmää. Laatikossa vihot pysyvät hyvässä tallessa.





Samassa telineessä on myös kasien ja ysien oppikirjoille oma paikka.

Oppilaat eivät ole vielä oppineet systeemiä vaan he mielellään livauttavat tunnin päätteeksi oppikirjat ja vihot omaan reppuunsa sen sijaan, että he kiikuttaisivat kaikki tavarat omille paikoilleen.

Tällaisella systeemillä aloitellaan tätä lukuvuotta. Aika näyttää, tuleeko tästä pysyvä käytäntö vai palaanko vanhoihin, tuttuihin käytäntöihin.












torstai 14. elokuuta 2014

Mukavaa pöhinää

Ensimmäinen kokonainen työviikko on jo yli puolenvälin. Olen tavannut kaikki opetusryhmäni ja vaikuttaa siltä, että saan taas tehdä töitä todella mukavien nuorten kanssa.

Seiskojen kanssa lämmitellään

Uusien seiskojen kanssa olemme aloitelleet tutustumalla talon tavoille ja toisiimme. Ensimmäisillä oppitunneilla minulla on tapana teettää sanelu kaikille oppilaille, jotta näen, kuinka hyvin oppilaat osaavat sanelusta kirjoittaa. Samalla tulee mukavasti testattua, kuinka hyvin he hallitsevat isot ja pienet alkukirjaimet sekä yhdyssanat.

Sen jälkeen olemme tehneet tutustumisharjoituksia Särmästä. Ensimmäisellä tunnilla oppilaat tekivät kävelybingon eli keräsivät ruudukkoon luokkakavereiden nimiä sen perusteella, oliko hän käynyt Tukholmassa tai soittiko hän jotain instrumenttia. Toisella tunnilla arvoin oppilaista parit ja he haastattelivat toisiaan. Seuraavalla tunnilla he saavat esitellä haastattelemansa luokkakaverin.

On ollut hienoa huomata, kuinka luontevasti tämä ikäluokka on ottanut kontaktia toisiinsa. Aion nyt panostaa tästä lähtien uusien oppilaitten suulliseen ilmaisuun. Haluan, että jokainen huomaa esiintymisen olevankin ihan normaali juttu, jota ei tarvitse ei kauheasti jännittää.

Kasit ja ysit etenevät omaan tahtiin

Teetin alkusanelut myös kaseille ja yseille. Koska oppilailla on samat pistarivihot käytössä kuin edellisenä vuonna, oli hauska katsoa, millaisia tuloksia he olivat saaneet alkusanelusta aikaisemmin. Trendi näytti olevan, että poikien oikeinkirjoitus oli vähän heikentynyt seiskaluokasta, mutta kasin tytöt puolestaan kirjoittivat paremmin kuin seiskaluokalla ollessaan. Tytöille oppi oli mennyt perille, mutta mitä oli tapahtunut pojille? Vaikuttiko kenties asenne vai olivatko taidot todellakin heikentyneet?

Toisella oppitunnilla aloitimme omatahtisen opiskelun. Kasien kanssa kertasimme pää- ja sivulausetta. Hain luokkaan 10 läppäriä, joita oppilaat voivat käyttää omatahtisessa opiskelussa. Moni oppilas valitsi yllätyksekseni mieluummin oman älypuhelimensa kuin koulun läppärin. Opetusblogissani on virke ja lause -esitys. jonka oppilaat saivat ensin kirjoittaa muistiinpanovihkoonsa. Sen jälkeen he tekivät kaksi kirjan tehtävää kirjoitelmavihkoonsa.

Hitaille ja hatarille kirjoittajille olin monistanut esityksen diat valmiiksi. Osa oppilaista sai leikata ja liimata nuo diat vihkoonsa ja alkaa sitten tehdä tehtäviä.

Koska minun aikani ei mennyt luokan edessä paasaamiseen, istahdin pulpettiin auttamaan erästä oppilasta tehtävien teossa. Tällä pojalla on käytössään Aleksiksen E-kirja. Kasiluokkien ryhmissä minulla on yhteensä 12 oppilasta, joilla on E-kirja käytössä. Kenelläkään heistä ei ole äidinkielestä HOJKSia vaan arvioin heidät kaikki yleisen oppimäärän tai suomi toisena kielenä -oppimäärän mukaan. Kyseessä on siis kolmiportaisen tuen ensimmäinen vaihe eli yleinen tuki.

Ysit aloittivat urakkansa kirjakielen historia -pläjäyksellä. Myös he kopioivat muistiinpanot opetusblogistani ja alkoivat sen jälkeen kirjoitushommiin. Kaikilla näillä tunneilla vallitsi miellyttävä, rauhallinen ilmapiiri. Minulla oli aikaa näpytellä Wilma-merkintöjä rauhassa. Oppilaat auttoivat toisiaan ja tekivät töitä keskittyneesti.

Vaikka iltapäivällä takana oli kuusi oppituntia, oloni oli energinen ja levollinen. Yhdelläkään tunnilla en ollut joutunut korottamaan ääntäni enkä puuttumaan käytöshäiriöihin. Ihan kaikki ysiluokkalaiseni eivät toki ole vieläkään sisäistänyt sitä, että oppitunnit on syytä käyttää töiden tekemiseen. Jos joku ei pysy aikataulussa, hänet voi onneksi jättää läksyparkkiin suorittamaan tekemättömiä töitä.

Yhdelläkään opetusryhmälläni ei ole omia oppikirjoja, lukuunottamatta S2-oppilaita ja E-kirjalaisia. Miten homma käytännössä toimii, siitä kerron tarkemmin seuraavassa postauksessani.


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Suomea toisesta vinkkelistä

Aloittelin uraani suomen kielen opettajana jo kaksikymmentä vuotta sitten yliopiston kielikeskuksessa. Sen jälkeen olen opettanut suomea toisena kielenä lukuisilla eritasoisilla kielikursseilla ja peruskoulussa. 2000-luvun alussa minulla oli oma yksityinen kielikoulu ja toimin muutaman vuoden päätoimisena yrittäjänä ja suomen kielen kouluttajana.

Tukiopettaja vai aineenopettaja?

Aloittelevana S2-opettajana olin usein turhautunut, koska eri kouluissa kiertävänä opettajana minulla oli usein hieman heittopussimainen ja irrallinen olo. Vaikka pyrin suunnittelemaan omaa opetustani, olin usein luokan- ja aineenopettajien armoilla ja toimin lähinnä eräänlaisena tukiopettajana.

Tilanne muuttui radikaalisti, kun aloitin vuonna 2007 nykyisessä työpaikassani. Minut palkattiin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, joka opettaa myös suomea toisena kielenä. Tein selväksi, että S2 on yksi suomen kielen oppimäärä. Niinpä niillä nuorilla, joiden kielitaito on vielä taitotasoa A1-A2, on oikeus opiskella suomea toisena kielenä kolme tuntia viikossa äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen sijaan. Ne oppilaat, joiden kielitaito on tasolla B1-B2, opiskelevat puolestaan oman opetusryhmänsä tunneilla, mutta opettaja arvioi heidät S2-oppimäärän mukaan.

Koulussamme on ollut useana vuonna valinnaisaineina ns. SUO-kurssi, joka on S2-tukikurssi kaikille kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilla maahanmuuttajataustaisille nuorille, jotka tarvitsevat apua mm. reaaliaineiden opiskelussa. SUO-tunneilla teemme usein muihin oppiaineisiin liittyviä laajempia kirjallisia töitä ja esitelmiä.

OPS 2016

Suomi toisena kielenä on siis yksi äidinkielen ja kirjallisuus -oppiaineen oppimäärä. Nykyinen opetussuunnitelma (2004) ohjaa opettajia arvioimaan oppilaita samalla tavalla kuin vieraan kielen opiskelijoita. Päättöarvioinnin kriteerit tulevat suoraan yleisten kielitutkintojen kielitaidon tasojen kuvausasteikolta. Päättöarvosanan 8 kriteeriksi on valittu taitotaso B1. Tämä kielitaidon taso ei takaa sitä, että oppilas selviytyisi kunnialla esim. lukio-opinnoista. Toki arvosana 8 riittää lukioon pääsyyn, mutta menestyksen eteen joutuu tekemään kielitaidon vuoksi vielä rutkasti töitä.

Uudessa opsissa oppimäärän nimeksi tulee suomi toisena kielenä ja kirjallisuus. Sen tavoitteena on tukea lapsen ja nuoren kasvua kieliyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, jolla on kielelliset valmiudet jatko-opintoihin. Tavoitteena ovat myös:

- vuorovaikutuksessa toimiminen
- tekstien tulkitseminen
- tekstien tuottaminen
- kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen
- kielen käyttö kaiken oppimisen tukena

Uuden opsin mukaan on tärkeää, että oppilas tulee osallisiksi samoista teksteistä ja tekstilajeista kuin muutkin oppilaat. Tämä on todella hyvä muutos aikaisempaan verrattuna.

Sisältöalueet ovat käytännössä samat kuin suomi äidinkielenä -oppimäärän sisällöt. Joissakin asioissa on otettu huomioon toki S2-oppimäärän erityisvivahteet. Enää S2-opetukseen ei tarvitse tehdä omia erillisiä kirjoja, vaan riittää, että esim. työkirjat on eriytettyjä. Monissa oppikirjasarjoissa onkin nykyään kolme erilaista työkirjaa: yleisopetuksen, erityisopetuksen ja S2-opetuksen työkirjat.

Päättöarvioinnilla määritellään, kuinka hyvin oppilas on opiskelun päättyessä saavuttanut oppimäärän tavoitteet. Enää ei siis onneksi tarvitse huomioida oppilaan kielitaidon tasoa, vaan arvosana määräytyy suhteessa oppimäärän tavoitteisiin. Tämäkin on selkeä parannus entiseen.

Minulla on tällä hetkellä kaksi erillistä S2-opetusryhmää. Toisessa on neljä yhdeksäs- ja kaksi kahdeksasluokkalaista ja toisessa yksi seitsemäsluokkalainen poika. Näiden lisäksi minulla on yksi valinnainen SUO-kurssi, jossa on myös niitä S2-oppilaita, joita opiskelevat yleisopetuksen ryhmässä. Tällä hetkellä minulla on tuollaisia ryhmiä neljä. Ainoastaan kahdessa yleisopetuksen ryhmässäni ei ole lainkaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita.

Olen todella tyytyväinen nykyiseen toimenkuvaani. En voisi kuvitellakaan palaavani ainostaan S2-opettajaksi. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana säilyy koko ajan tuntuma siihen, millainen on natiivin suomalaisnuoren kielitaito. S2-opettajana saan olla kuin huippumekaanikko, joka tekee hienosäätöjä moottoreihin.

Nykyään lähes jokaisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tulee olla myös S2-opettaja. Onneksi koulutuksemme antaa siihen nykyään hyvät valmiudet. Jos innostuit yliopistossa morfologiasta, lauseopista ja yleisestä kielitieteestä, S2-opetus on sinulle varmasti mukava lisähaaste!






maanantai 11. elokuuta 2014

Pakkoproosaa

Opetussuunnitelman (2004) mukaan peruskoulun kirjallisuuden opetuksen tavoitteena on antaa oppilaille tietoa keskeisistä kaunokirjallisista teoksista ja niiden kirjoittajista. Oppilaan tulee perehtyä kansanperinteeseen, Kalevalaan ja Suomen kirjallisuuden päävaiheisiin. Oppilas tutustuu muutamaan yhteiseen ja valinnaiseen kokonaisteokseen. Tunneilla tulee käsitellä runsaasti eri tekstilajeihin ja -tyyppeihin kuuluvia tekstejä.

Oppilas osaa tunnistaa kaunokirjallisuuden päälajit ja muutaman alalajin. Hän tunnistaa tekstistä romanttisen, realistisen ja modernistisen tyylin. Hän osaa eritellä fiktion rakenteita ja harjoittelee teatteri- ja elokuvakokemusten erittelyä ja jakamista.

Kuinka monta teosta lukuvuodessa on luettava?

Opetussuunnitelman perusteissa ei ole määritelty sitä, kuinka monta kokonaisteosta peruskoululaisen on lukuvuoden aikana luettava. Kuntammekin opsissa sanotaan ainoastaan, että oppilaat lukevat yhdessä sovitun määrän kaunokirjallisuutta.

Vuosien mittaan olen päätynyt luettamaan oppilailla yleensä kaksi kokonaisteosta lukukaudessa eli lukuvuodessa yhteensä kolmesta neljään teosta. Joillekin tämä määrä tuntuu olevan ylivoimainen urakka. Arvosanan kahdeksan yksi kriteeri on, että yhdessä sovitut teokset on luettu. Tästä on mielestäni hyvä pitää kiinni oppilaita arvioitaessa.

Seitsemäsluokkalaiset lukevat nuortenromaaneja

Seiskaluokkalaiset saavat aloittaa luku-urakkansa vapaavalintaisella kirjalla. Tarkoitus on esitellä oma lempikirjansa. Se voi olla myös sellainen kirja, jonka oppilas on lukenut aikaisemmin. Tarkoitus on kirjoittaa kirjasta raporttilomake ja lyhyesti esitellä ja suositella kirjaa muille. 

Syyslukukauden toinen kirja voi olla jokin luokkakavereiden tai opettajan / oppimateriaalin vinkkaama nuortenromaani. Tätä teosta oppilaat joutuvat jo lukemaan analyyttisemmin ja he tekevät siitä lopuksi perinteisen kirjaesittelyn. 

Kevätlukukaudella oppilaat saavat valita jonkun nuortenkirjallisuuden klassikoteoksen, josta tehdään jokin pieni kirjallinen tai audiovisuaalinen työ (kirjatraileri). Keväällä oppilaat lukevat lisäksi yhden satukirjan ja sarjakuva-albumin. 

Kahdeksasluokkalaiset tutustuvat dekkareihin

Kahdeksasluokkalaisten kanssa luemme alkusyksystä novelleja ja harjoittelemme arvion kirjoittamista. Osallistumme elokuun lopussa valtakunnalliseen Luetko sinä -kampanjaan. Sen jälkeen luemme runoja. Syyslukukaudella oppilaat lukevat lisäksi vapaavalintaisen dekkarin. 

Kevätlukukaudella oppilaat saavat valita luettavakseen  teoksen, jonka aiheena on sota. Lapsi ja sota -teeman olen valinnut integroidakseni historian ja äidinkielen oppimääriä. Tämän lisäksi he lukevat kevän aikana joko yhden kauhu-, fantasia- tai scifiromaanin. 

Yhdeksäsluokkalaiset käsittelevät suomalaista nykykirjallisuutta

Yhdeksäsäluokkalaisten kanssa keskitymme syyslukukaudella nykykirjallisuuteen. Luemme novelleja ja runoja. Seuraavan luku-urakan aloitamme ns. aihe edellä. Oppilaat saavat valita jonkun tietyn aiheen, joka heitä kiinnostaa. Sen jälkeen he valitsevat jonkun suomalaisen (nyky)kirjailijan, joka on teoksessaan tuota aihetta käsitellyt. Ensin oppilaat perehtyvät aiheeseen ja vasta sen jälkeen he lukevat kyseisen kirjailijan teoksen. 

Kevätlukukaudella tutustumme yhdessä suomalaisen kirjallisuuden historian klassikoihin. Luemme yhdessä mm. Runebergiä. Kalevalaa ja Aleksis Kiveä. Oppilaat saavat valita jonkun klassikon, josta he tekevät lukupäiväkirjaa. 

Toki voisin vaatia oppilailta enemmänkin kokonaisteoksia, mutta epäilen, että heillä ei ole aikaa siihen. Saadakseen arvosanan kahdeksan, ylläkuvatut määrät pitää lukea. 










torstai 7. elokuuta 2014

Kirjojen lukemisen sietämätön kamaluus

Edellisissä postauksissani käsittelin jokaisen luokka-asteen opetusjärjestystä.
Joka viikkoon mahtui paljon asiaa, mutta koko ajan takaraivossa tykytti kysymys:
Entäs kaunokirjallisuuden lukeminen? Missä välissä oppilaat lukevat kaunokirjallisuutta?

Onneksi on edelleenkin oppilaita, jotka istuvat käytävällä ja älypuhelimen sijasta pitävät käsissään kirjaa, jopa huomattavan paksua romaania. Mutta yhtä tällaista lukevaa nuorta kohden on ainakin 15 nuorta, jotka eivät mielellään lue kirjoja, jos ei ole ihan pakko. Muutama heistä ei lue silloinkaan, vaikka olisi pakko.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin huonon kirjan lukeminen. Mikään ei tapa lukuintoa varmemmin kuin tylsä kirja. Siksi olen luopunut kokonaan yhteisen kirjan lukemisesta. Luokissa on nykyään niin eritasoisia lukijoita, että kaikille sopivaa kirjaa on aika hankala löytää. Sen pitäisi olla lyhyt, mutta sen sisällön pitäisi puhutella. Antakaa ihmeessä vinkkejä, mikäli tiedätte tällaisia kirjoja.

Oppilaani saavat siis itse valita luettavat kirjansa. Toki pyrin silloin tällöin vaikuttamaan heidän valintaansa, mikäli he haluavat päästä sieltä, mistä aita on matalin. Joidenkin kohdalla on fiksua hyväksyä jopa hieman liian lapselliset kirjat, sillä pääasia on, että jokainen lukee edes jotain. Jos kirja osoittautuu liian lapselliseksi, oppilas ehkä seuraavalla kerralla valitsee jo hieman haastavampaa luettavaa.

Ahkerat lukijat ovat tottuneita kirjaston käyttäjiä, mutta kaikilla oppilailla ei ole edes kirjastokorttia olemassa tai se on hukkunut jonnekin. Aikaisempina vuosina kävimme seiskojen kanssa kirjastossa ja hankimme kaikille kirjastokortit. Tämä perinne pitääkin ehdottomasti elvyttää jo tänä vuonna.

Kaikki oppilaat eivät vaivaudu lähtemään oma-aloitteisesti kunnan kirjastoon. Erityisesti heitä varten meillä on onneksi oma kirjasto koulussamme. Kirjojen hakeminen sieltä on ollut tosin hieman hankalaa, sillä kaikki kirjat ovat olleet hyllyissä aakkosjärjestyksessä. Tämän syksyn aikana aiomme uudistaa hyllytystä siten, että dekkarit, fantasiakirjallisuus ja scifi löytyvät omasta hyllystään. Laitamme luultavasti myös ns. klassikot samaan hyllyyn. Tämä helpottaa kirjojen etsintää huomattavasti.

Olen myös alkanut kerätä omaan luokkaani luokkakirjastoa omista kirjoistani, mutta aion luovuttaa nuo kirjat yhteiseen käyttöön tämän lukuvuoden aikana.

Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, että en ehdi luetuttaa oppilailla riittävästi kaunokirjallisuutta. Toki yritän luetuttaa kaikilla ne koulumme opsissa mainitut neljä kokonaisteosta, mutta aina minulle jää tunne, että olemme lukeneet ihan liian vähän. Seuraavassa postauksessa käyn läpi, mitä kaikkea yläkoululaiset  lukevat minun ohjauksessani.




keskiviikko 6. elokuuta 2014

Seiskaluokassa on nyt särmää!

Tähän lukuvuoteen asti olen opettanut seiskaluokan äikkää Aleksis-oppikirjan avulla. Tänä syksynä minä saan ensimmäisenä äidinkielen opettajana koulussamme saman kustantamon upouuden Särmä-sarjan käyttööni. Olin keväällä kirjaesittelyssa ja innostuin sarjasta lähinnä sen upean sähköisen esitysmateriaalin takia. Minulle tilattiin ainoastaan luokkakirjat, joten molemmat uudet seiskaluokkani käyttävät samoja kirjoja. Minulla ei ole lainkaan työkirjoja käytössä. Se ei toisaalta ole mikään uusi asia, sillä olen jo viime vuodesta saakka teettänyt oppilailla paljon pieniä kirjallisia tehtäviä työkirjan tehtävien sijaan. Näin aion toimia jatkossakin.

Tässä postauksessa mietin, kuinka hyvin vanha opetusjärjestykseni sopii uuteen oppikirjaan. Koska aloitan uudella materiaalilla, en uskalla edes arvioida, kuinka kauan mihinkin osa-alueeseen kuluu aikaa.

Tutustuminen ja lähtötasotestaus

Uusille seiskoille yläkoulun aloitus on ymmärrettävästi jännä paikka. Siksi lukuvuoden aloituksesta täytyy tehdä mukava ja innostava. Särmän alussa onkin esitelty muutamia tutustumisleikkejä, joita saatan ensimmäisellä tunnilla hyödyntää. Tärkeää olisi, että oppilaille tulisi heti sellainen tunne, että äidinkielen tunneilla tehdään paljon asioita. 

Haluan myös heti alkuun saada jonkinlaisen käsityksen uusien oppilaitteni tasosta. Kuinka hyvin he osaavat kirjoittaa tolkullista tekstiä, kuinka hyvin he ymmärtävät lukemaansa ja osaavat tehdä siitä päätelmiä?

Aion ihan alkuun tehdä oppilaille muutaman saneluharjoituksen sekä luetunymmärtämistehtävän. En ainakaan heti löytänyt Särmästä mitään sopivaa luetunymmärtämistehtävää, joten käytän vanhaa susilapsista kertovaa tekstiä. Samalla voimme pohtia, miten ihmiskieli on syntynyt ja mitä kaikkea viestintää kuuluu. Oppikirjasta löytyy tähän liittyen yksi aukeama Puhuminen-osiosta ja siihen sopivia ns. virittelytehtäviä. Tässä yhteydessä myös pohdimme puhekielen ja kirjakielen eroja. 

Kirjoittaminen

Olen perinteisesti pyytänyt seiskoja kirjoittamaan minulle kirjeen, jossa he kertovat itsestään sellaisia asioita, joita haluavat opettajalle itsestään kertoa. Voisin oikeastaan päivittää tämän tehtävän 2000-luvulle ja oppilaat voisivat kirjoittaa minulle esittelykirjeensä sähköpostiviestinä. Teetän ilmeisesti tämän tekstin edelleen käsinkirjoitettuna kirjoitelmavihkoon, vaikka se saattaa tuntua hieman teennäiseltä.

Oppilaat saavat lukea yhden vapaavalintaisen kirjan ja täyttää siitä kirjaraporttimonisteen. Särmällä on valmiina aikas mukavanoloinen lomake openoppaassa.


Kirjoittamisjakson olen perinteisesti aloittanut kertaamalla käsitteet virke ja lause. Monet seiskaluokkalaiset ovat aika tottumattomia kirjoittajia, joten perusharjoituksia ei koskaan voi tehdä liikaa. Minulla on viime vuodesta monta mukavaa pikkuharjoitusta mietittynä. Tässä yhteydessä käyn läpi mm. alistus- ja rinnastuskonjunktiot ja yleisimmät pilkkusäännöt.

Tämän jälkeen voinkin edetä Särmän kirjoittamiskappaleen mukaan. Puhumme tekstilajeista, käymme läpi sen, mikä on fiktiota ja mikä faktaa, kuinka kirjoitelma tulee aloittaa ja lopettaa, miten se kannattaa otsikoida ja mihin kohtaan tekstissä tulee kappalejaot. Harjoittelemme myös tekstin suunnittelua ja erilaisia tapoja tehdä muistiinpanoja. Oppilaat tekevät paljon pieniä harjoituksia ja kaksi hieman pidempää, opettajan tarkastamaa kirjoitelmaa.



Kielioppia

Ensimmäisenä yläkoulun kielioppiasiana kertaamma verbioppia. Mietimme kuinka suomen kielen sanat taipuvat ja mistä voi tunnistaa, että sana on verbi. Kokemuksesta tiedän, että näihin perusasioihin on syytä paneutua huolella, sillä monella seiskaluokkalaisella on sangen huterat muistijäljet alakoulun äidinkielen tunneilta. Käymme läpi sekä verbin persoonamuoto- että aikamuototaivutuksen. 

Teetän oppilailla paljon pieniä kirjoitusharjoituksia, pistokokeita ja lopuksi perinteisen kokeen. 

Kirjoittaminen

Olen aikaisempina vuosina halunnut antaa seiskojen kirjoittaa sydämensä kyllyydestä mielikuvitustarinaa. Aleksis-kirjassa oli kivasti ohjattu nimenomaan tarinan kirjoittamista ja olin vuosien mittaan tehnyt oman sapluunan.

Särmässä samoja asioita käsitellään kirjallisuusosiossa. Teen niin tänä vuonna, että tutustumme kerronnan keinoihin, henkilö- ja tapahtumapaikkakuvaukseen, kertojaan, aiheeseen, teemaan ja juoneen oppikirjan materiaalin avulla, mutta samalla teemme itsekin kirjoitusharjoituksia. Aika näyttää, kuinka tämä toteutuu.

Oppilaat saavat joululomalle luettavaksi vapaavalintaisen teoksen, josta tehdään jokin kirjallinen tai suullinen esitelmä.

Olen useana vuonna teettänyt oppilailla lukutottumusgallupin, joista he ovat saaneet ryhmissä tehdä graafisen esityksen. Tänäkin vuonna he voisivat tehdä sellaisen, mikäli meillä on vain riittävästi aikaa.

Kielioppia

Kevätlukukauden pyrin aloittamaan sanaluokkien kertaamisella. Käsittelen ensin taipumattomat sanat omana ryhmänään ja siirryn sitten nomineihin ja niiden taivutukseen. Viime vuoden tapaan aion teettää paljon pieniä kirjallisia tehtäviä. Tästä olen kirjoittanut viime keväänä mm. täällä ja täällä

Kirjallisuus

Kevätlukukauden olen yleensä pyhittänyt kirjallisuudelle. Aleksis-kirjassa oli hyvä ja laaja kirjallisuusosio. Olen yleensä aloittanut saduista, sitten olemme käsitelleet nuortenkirjallisuutta ja perehtyneet vanhoihin nuortenkirjojen klassikoihin ja lopuksi olemme käsitelleet sarjakuvia. Oppilaat ovat lukeneet yhden satukirjan, sarjakuva-albumin ja nopeimmat lukijat jonkun klassikon. 

Särmässä tällaista osuutta ei ole lainkaan ja ainakin tässä vaiheessa koen sen puutteeksi. Luultavasti tulen säilyttämään vanhat sisällöt tavalla tai toisella opetusohjelmassani.

Kevätlukukaudella olemme opetelleet kirjallisuudesta kirjoittamista. Olemme harjoitelleet ohjatusti mm. novellianalysin tekemistä. Tarkastelemme ja kirjoitamme myös vähän lyriikkaa. 

Loppukeväästä olemme käyttäneet aikaa media-aiheisiin. Uutisen käymme huolella läpi jo syksyllä, joten keväällä voimme keskittyä paremmin mm. sosiaaliseen mediaan. 

Tässä vaiheessa seiskaluokan opetus on vielä täynnä kysymysmerkkejä. Opetuksen uudistaminen on minulle tuttua, teenhän sitä vuosittain, mutta kokonaan uuden oppimateriaalin käytön aloittaminen on toki haasteellista.  Seiskaluokan opetusta tulen varmasti tarkemmin syksyn aikana kommentoimaan. 

Seuraavissa postauksissani käsittelen kirjallisuuden lukemista sekä S2-oppilaiden opetussuunnitelmia. Mutta nyt on lähdettävä valmistautumaan ensimmäiseen työpäivään.

Oikein reipasta lukuvuoden alkua kaikille!








tiistai 5. elokuuta 2014

Kasiluokan äikkä on kivaa!

Olen aina tykännyt opettaa äidinkieltä kasiluokille. Kokonaisuus on monipuolinen ja aikaa on yleensä riittävästä paneutua tärkeisiin asioihin. Mikä parasta, kasien kanssa yleensä ehtii hyvin kokeilla myös kaikkia uusia juttuja.

Kasiluokkien opetusjärjestys on pysynyt samanlaisena useamman vuoden, joitain pieniä muutoksia olen saattanut tehdä.

Kirjoittaminen

Myös kasit aloittavat syksyllä urakkansa kirjoittamisella. Kertaamme pää- ja sivulauseen ja vähän kielenhuoltoa. Harjoittelemme aloitus-, käsittely- ja lopetuskappaleiden rakentamista ja kirjoitamme yhden kunnon otsikkoaineen.

Kirjoitelman jälkeen käymme läpi kirjallisuustermistöä ja teemme yhdessä yhden novelliarvion malliksi. Elokuun loppupuolella alkaa Luetko sinä -kampanja, johon olen ilmoittanut molemmat kasiluokkani.

Novelliarvioiden jälkeen jatkamme vielä tekstilajien parissa. Perehdymme mm. uutisiin ja tutustumme kielen keinoihin. Kirjoitamme mm. sadusta uutisen. Luemme myös runoja ja kuuntelemme rap-lyriikoita ja teemme pieniä luovan kirjoittamisen harjoituksia. Tähän ensimmäiseen kokonaisuuteen olen arvioinut kuluvan noin kuusi viikkoa.

Oppilaat saavat luettavakseen jonkun omavalintaisen dekkarin, joka pitää olla luettuna syysloman jälkeen.

Kielioppia

Syyskuun lopulla alamme opiskella moduksia. Aikaisemmasta poiketen aion lähestyä asiaa mahdollisimman käytännönläheisesti. Aluksi toki kertaamme huolella verbiopin, jotta kaikilla on käsitys siitä, mikä on persoonamuotoinen verbi ja miten se taipuu eri aikamuodoissa. Sen jälkeen teemme paljon pieniä kirjoitusharjoituksia, joissa oppilaat voivat tutustua moduksiin käytännössä. Tämän jakson aion toteuttaa omatahtisena opiskeluna, jotta minulle jää aikaa auttaa henkilökohtaisesti, mikäli tehtävät jollekulle ovat hankalia.

Tämän jakson aikana oppilaat tekevät pieniä pistokokeita, jotta näen, kuinka asiat on opittu. Lopuksi pidän moduksista kokeen ennen syyslomaa. 

Vaikuttava kirjoittaminen

Syysloman jälkeen palaamme taas tekstilajien pariin. Syysloman jälkeen vuorossa on vaikuttava kirjoittaminen. Harjoittelemme sekä kirjeen, vastineen  ja yleisönosastokirjoituksen laatimista. Tähän kirjoitusjaksoon ajattelin käyttää korkeintaan kolme viikkoa. 

Kirjallisuus

Marraskuun alussa aloitamme kirjallisuuden opiskelun. Kertaamme ensin hieman fiktiivisen ja faktatekstin eroja. Sitten sukellamme dekkareiden maailmaan. Viime vuonna huomasin, että opettajajohtoinen työskentely oli tälläkin jaksolla tullut tiensä päähän, joten minun on kehiteltävä joitain mielenkiintoisia tapoja, joilla oppilaat voisivat perehtyä eri dekkarityyppeihin. 

Oppilaat ovat lukeneet viimeistään syyslomalla jonkun vapaavalintaisen dekkarin ja tekevät siitä kirjallisen työn. Oppilaat saavat myös tehtäväkseen kirjoittaa ihan oman dekkaritarinansa ensimmäisen luvun. Aikaa tähän jaksoon olen varannut kolmesta neljään viikkoon.


Lapsi ja sota -teema

Tämä on ehdottomasti yksi kasiluokan lempikokonaisuuksistani. Mahdollisuuksien mukaan toteutan tämän osion yhteistyössä historian opettajan kanssa tai ainakin kerron luokan historian opettajalle, että käsittelemme sotaan liittyvää kirjallisuutta äidinkielentunneilla. 

Aluksi tutustumme suomalaisten sotalapsien elämään. Keskustelemme aiheesta ja luemme taustatietoa sotalapsista ja oppilaat tekevät yhdestä artikkelista referaatin. Tutustumme yhdessä Äideistä parhain -elokuvaan ja käymme läpi Eeron kohtalon sotalapsena. Lopuksi kirjoitamme ohjatun kirjoitelman sotalapsista. Olen käsitellyt tätä työtä aikaisemmin tässä postauksessa, tarkemmin sen loppuosassa. 

Oppilaat saavat valita joululomaksi itselleen yhden vapaavalintaisen sota-aiheisen kaunokirjallisen teoksen, mielellään romaanin. Oppilaiden täytyy lukemisen aikana tai sen jälkeen tehdä neljä pientä kirjallista työtä. Heidän tulee laatia lyhyt ja ytimekäs tiivistelmä siitä sodasta, jota teos käsittelee. Toisekseen heidän tulee kirjoittaa pieni uutinen jostakin kirjan tapahtumasta. Heidän täytyy kirjoittaa kirje jollekin kirjan päähenkilölle ja lopuksi tehdä lyhyehkö tavallinen kirjaesittely.

Lopuksi esittelen oppilaiden valitsemat kirjat koko luokalle. Luen koko luokalle oppilaitten kirjoittamat kirjeet ja uutiset jne. Olen varannut Lapsi ja sota -teeman käsittelyyn kevätlukukauden alusta kolmisen viikkoa.

Lisää kielioppia

Helmikuun alussa alamme käsitellä lauseoppia. Tavoitteena on opiskella asia mahdollisimman käytännönläheisesti ja erilaisten kirjoitusharjoitusten kautta. Ajattelin kokeilla tässäkin omatahtista opiskelua, niin että nopeimmat saavat tehdä töitä omaan tahtiin ja pistokokeilla testaan, kuinka he ovat oppineet asian, ja hitaimmat etenevät minun kanssani osittain opettajajohtoisesti. Käytin tällaista systeemia edellisenä vuotena näiden samojen oppilaiden kanssa ja siksi uskalla toteuttaa saman systeemin nyt kasiluokan sisältöjen kanssa. Kirjoittelen tästäkin kokeilusta myöhemmin keväällä lisää.

Lauseopistakin pidän lopuksi perinteisen kokeen, toki olen saanut tietoa oppilaiden osaamisesta myös harjoitustöiden ja pistojenkin avulla. 

Lauseoppiin ajattelin käyttää aikaa nelisen viikkoa. 

Ja lisää kirjallisuutta

Hiihtoloman jälkeen alamme käsitellä kauhua, fantasiaa ja scifiä. Ilmeisesti annan oppilaille jo hyvissä ajoin tammikuun alussa kirjalistat, joista he voivat valita mieleisensä genren ja siihen kuuluvan teoksen. 

Ilmeisesti aion osan tästä jaksosta käydä läpi opettajajohtoisesti ja teettää sitten oppilailla erilaisia pieniä ryhmätöitä. Edellisenä vuotena oppilaat tekivät hienoja esityksiä erilaisista kauhukirjallisuuden hahmoista Kauhugalleriaan, jonka olin luonut Padletiin. 

Fantasiakirjallisuudessa käsittelemme tarkemmin J.R.R. Tolkienia ja katsomme upean dokumentin Taru sormusten herran -trilogian taustoista. Sen jälkeen oppilaat saavat luoda ryhmissä oman fantasiamaailmansa. Viime vuonna noista kartoista tuli erityisen hienoja! 

Scifi-jakson päätteeksi kirjoitamme luemme ja kirjoitamme itse raapaleita. 

Kirjallisuusjaksoon menee suunnilleen noin neljä viikkoa. 
Luetusta kirjasta oppilaat tekevät lukupäiväkirjatyyppisen raportin joko kirjoitelmavihossaan tai Kidblog-palveluun luodussa sivustossa. Lukupäiväkirjat pitää olla valmiina viimeistään vapun jälkeen. 

Maaliskuussa kahdeksasluokkalaisilla on mahdollisuus osallistua Minna Canth -kirjoituskilpailun julistekisaan. Julisteen tekemiseen olen varannut yhden viikon äidinkielen tunnit. Julistekisa saattaa ajoittua keskelle kirjallisuusjaksoakin, mutta se ei tahtia haittaa.

Mediaa ja vaikuttamista

Loppukevään aikana tarkoitus olisi käsitellä tarkemmin mediaa. Aiheina ovat TV, mainonta ja elokuvat. Teemme kuva-analyysia ja pyrimme tarkastelemaan median luomia mielikuvia kriittisesti. Viime vuonna kokosimme oppilaiden mediatöitä Padletiin. 

Oppilaat saavat laatia vaikuttavan puheen vapaavalintaisesta aiheesta ja esittää sen luokalle. Näistä puheista on yleensä tullut todella hienoja. Viime vuonna kasini eivät olleet motivoituneita puheen kirjoittamiseen ja jätin sen ohjelmasta pois. Edellisenä vuonna puheet olivat todella hienoja ja ne toimivat hyvänä pohjana ysiluokalla tehtävään kirjallisuustyöhön. Uskon, että nykyisten kasieni kanssa homma hoituu hienosti. 


Kahdeksannen luokan äidinkieli on todella monipuolinen kokonaisuus. Minusta tuntuu, että myös oppilaat pitävät sen vaihtelevuudesta. Ja mikä parasta, nämä sisällöt kiinnostavat yleensä myös poikia. Lauseoppia sopii matemaattisesti lahjakkaille pojille ja he ovat kiinnostuneet juuri näistä kirjallisuuden lajeista, joita kasiluokalla käsitellään. Siksi onkin ymmärrettävää, että ysiluokan äikäntunnit ovat monille iso pettymys. 












maanantai 4. elokuuta 2014

105 tunnin haaste


Aikaisempina vuosina olen aloittanut lukuvuoden suunnittelun siitä, mitä asiakokonaisuuksia vuoden aikana pitäisi ehtiä käsitellä. Aina olen törmännyt siihen, että keväällä tunnit yksinkertaisesti loppuvat kesken.

Tänä vuonna otin suunnittelun pohjaksi käytössä olevat oppitunnit. Laskennallisesti näyttäisi siltä, että seiskoilla ja kaseilla on lukuvuodessa 111 oppituntia, mutta yseillä TET-jaksojen takia ainoastaan 105 oppituntia.



Nuokin määrät on valitettavasti yläkanttiin laskettu, sillä oppitunteja menee hukkaan milloin minkäkin syyn takia.

Minulla on aina ollut hankaluuksia sovittaa yhdeksännen luokan oppisisällöt niin, että asioiden kanssa ei tulisi kiire. En inhoa mitään muuta niin paljon kuin sitä, että asiat pitä käydä läpi pintapuolisesti. Toki aina on tehtävä kompromisesseja ja priorisointeja, mutta näiden seitsemän vuoden aikana tuntuu, että en ole vielä onnistunut löytämään optimaalista tapaa käydä läpi yhdeksännen luokan asioita.

Olen kokeillut vuosien mittaan erilaisia opetusjärjestyksiä. Viimevuotinen järjestys oli ehkä tähänastisista paras, mutta pientä viilausta sekin vielä kaipaa. Täksi lukuvuodeksi olen suunnitellut tällaisen opetusjärjestyksen:

Syyslukukausi (16 viikkoa)


Kieli ja kirjoittaminen

Äidinkielen oppisisällöistä kaikkein tärkeimpänä pidän kirjoittamista ja ylipäätään itsensä ilmaisemista. Se on asia, jossa nuoret tarvitsevat kaikkien eniten harjoitusta. Siksipä tänä syksynä aion aloittaa yhdeksännen luokan opetuksen puhekielen ja yleiskielen / kirjakielen piirteistä.

Sen jälkeen alamme perehtyä hyvään kirjalliseen ilmaisuun. Kertaamme erilaisten kirjoitusharjoitusten avulla hieman verbi- ja lauseoppia, käymme läpi pää- ja sivulauseeseen littyvät asiat ja uutena kokonaisuutena opiskelemme lauseenvastikkeita ja kitkemme substantiivitautia. Tähän kokonaisuuteen olen varannut aikaa kuusi viikkoa.

Nykykirjallisuus

Syyskuun loppupuolella aloittelemme nykykirjallisuusurakan. Silloin luemme ja analysoimme novelleja, perehdymme kaunokirjallisuuden tapaan käyttää kieltä ja harjoittelemme luovaa kirjoittamista.



Tämän jakson aikana oppilaat saavat valita itselleen jonkun suomalaisen nykykirjailijan, josta he tekevät erilaisia kirjallisia töitä syksyn ja kevään aikana. Kirjoitan tästä myöhemmin oman postauksen.

Nykykirjallisuusjaksoon olen tehnyt materiaalia sähköiseen portaaliimme EDUun. Aikaa tähän kokonaisuuteen saisi kulua korkeintaan seitsemän viikkoa.

Kansanperinne 

Syyslukukauden kolme viimeistä viikkoa käsittelemme kansanperinnettä sekä sanastoa ja nimistöä. Joululoman aikana oppilaat lukevat valitsemansa nykykirjailijan teoksen, josta teemme keväällä lisää kirjallisuustöitä.

Syyslukaudella käytössä on 16 opiskeluviikkoa, sillä ysit ovat kaksi viikkoa TET-jaksolla. Laskennallisesti oppitunteja on käytössä 48.



Kevätlukukausi (19 viikkoa)


Asiakirjoittaminen

Kevätlukukauden aluksi oppilaat saavat kirjoittaa työharjoittelustaan TET-raportin. Sen lisäksi he kirjoittavat työhakemuksen ja ansioluettelon. Tähän menee kahden viikon oppitunnit. 

Nykykirjailijatyö teoksesta

Seuraavat kaksi viikkoa oppilaat saavat tehdä oppitunneilla kaksi kirjallista työtä lukemastaan teoksesta. Tarkoituksena on, että näistä syksyn ja kevään aikana tehdyistä kirjallisista töistä osa voi koota oman äidinkielen lopputyönsä liittämällä osat yhteen. 

Kirjallisuuden historiaa

Helmikuussa aloitamme kirjallisuuden historian opiskelun. Rakastan tätä jaksoa ja voisin käyttää siihen loputtomasti aikaa ja siksi säästän sen yleensä kevätpuolelle, jolloin on enemmän tunteja käytössä. Pidän jakson aikana useita pistokokeita ja teetän oppilaille pieniä runo- ja novellianalyysejä. Lopuksi oppilaat tekevät kokeen Socrativessa. Jakson aikana oppilaat tutustuvat yhteen kirjallisuuden klassikkoon, josta he tekevät lukupäiväkirjan. Yritän mahduttaa kaiken tämän kahdeksaan viikkoon. 

Sukukielet ja suomen kielen ominaispiirteet

Kirjallisuusjakson jälkeen käytämme aikaa sukukielten ja suomen kielen ominaispiirteiden tarkasteluun. Opiskelijat saavat opiskella kokonasuuden omaan tahtiin ja tehdä siihen littyviä harjoituksia. Aikaa tähän olen varannut kahdesta kolmeen viikkoon. 

Media

En oikeastaan pidä mediaa edes omana oppisisältönään, sillä pyrin ujuttamaan kriittistä tekstin ja kuvan lukutaitoa jokaiseen opettamaani kokonaisuuteen. Oppilaathan joutuvat etsimään lähdemateriaalia nykykirjailijatyöhönsä sekä kirjoista, lehdistä että internetistä. Olemme jo aikaisempina vuosia tutustuneet erilaisiin tekstilajeihin ja harjoittelemme niitä heti syyslukukauden alussa, kun pohdimme hyvän ja selkeän tekstin ominaisuuksia. Sosiaalinen media ja TVT on luonnollinen osa opetusta koko lukuvuoden, vaikka sitä ei ole erikseen opetusrunkooni sijoitettukaan. 

Yhteenvetoa

Yllämainittuihin kokonaisuuksiin olen arvioinut menevän aikaa 15 viikkoa. Minulla on siis loppulukuvuoteen jäljellä neljä viikkoa. Kokemuksesta tiedän, että tällaista neljän viikon luppoaikaa ei lukuvuoteen todellakaan jää, sillä väistämättä oppitunteja jää pois, osa luokista lähtee leirikouluun ja joku osa-alue vaatii enemmän aikaa kuin aluksi suunnittelin. Laskennallisesti kevätlukukaudella tunteja on käytössä 57.

Saa nähdä, millainen seuraavasta lukuvuodesta oikeasti tulee. Eniten minua harmittaa se, että yhdeksännen luokan oppisisällöt ovat kovasti akateemisia taitoja painottavia. Kirjallisuuden historia, sukukielet ja murteet eivät pahemmin ysiluokkalaisia poikia kiinnosta. Muutama vuosi sitten eräs poika puuskahtikin turhautuneena äidinkielen tuntien menneen ihan pilalle, koska siellä opiskeltiin kaikkea ihan turhaa. Siksi minun pitääkin miettiä jo etukäteen sellaiset työt, jotka ovat kaikille aivan pakollisia ja välttämättömiä ja sitten ne työt, jotka ovat tärkeitä lähinnä lukio-opiskeluun valmistautuville.