Huonosti käyttäytyvät teinit

Rehtori oli sopinut parin alakoulun opettajan kanssa, että he tulevat tutustumaan koulussamme käytössä olevaan lähitykkiin yhdellä torstain oppitunnilla. Minulla olisi tuolloin oman valvontaluokkani tunti. Olin hieman ihmeissäni, sillä emmehän olleet vielä edes saaneet varsinaista koulutusta tykin käyttöön eikä minulla ollut mitään oppikirjakustantajien materiaaliakaan käytössä, jota olisin voinut siihen hätään vierailleni esitellä. Rehtorin mukaan opettajat haluaisivat vain nähdä, miten lähitykki käytännössä toimii. 

Ennen vierailua olin juuri vetänyt 70 minuutin oppituntisession (tuttua esim. erityisopeille, kun ruokailuvuorot menevät oppilailla ristiin) ja missannut oman ruokatuntini. Lisäksi luokkani pojilla oli kana kynittävänä kanssani, sillä olin edellisen äidinkielen tunnin jälkeen laittanut tulikivenkatkuisen wilma-merkinnän poikien laitteiden käytöstä oppituntien aikana.

Tähän alkuasetelmaan nämä vieraani siis pöllähtivät.

Tunnin alkaessa olin väsähtänyt, nälkäinen ja valmiina taisteluasemissa poikien mielenilmauksia varten.

Tarkoitukseni oli nopeasti käydä läpi muutama asia sodanjälkeisestä kirjallisuudesta ja sitten aloittaa kirjallisuushistorian kertaus. Vieraitteni toivomuksena oli, että he voisivat  tunnin aikana kokeilla älytykkini ominaisuuksia.

Oho!

Minä olin hämmentynyt, oppilaat olivat hämmentyneitä ja vieraani olivat hämmentyneitä. Laitoin oppilaat hommiin, näytin vieraille omalla taulullani pari tykin perusominaisuutta ja päätin lähteä vieraiden kanssa kanssa etsimään lähitykkiä, jolla he saisivat kokeilla materiaalejaan.

Lähtiessään luokasta opettajat totesivat: "Onpas täällä huonostikäyttäytyviä oppilaita."

Löysin lopulta luokan, jossa oli vapaa älytykki. Luokassa oli erään melkoisen vilkkaan seiskaluokan askartelutunti käynnissä ja meno oli senmukaista. Kirjauduin luokan koneelle, käynnistin taulun ja jätin vieraani sinne testailemaan.

Kun palasin luokkaani, jatkoimme kirjallisuuden historian kertausta. Suurin osa oppilaistani alkoi töihin.

"Huonostikäyttäytyviä oppilaita!"

Etupulpetin tytöt katsahtivat minuun ihmetellen.

"Kuvittelivatkohan he, että ysiluokkalaiset istuvat sievästi rivissä kädet pulpetilla?"

"Hei, ne olivat ALAKOULUN opettajia", takapulpetin pojat naurahtivat.

"Eihän me edes käyttäydytty mitenkään huonosti, oltiin ihan tavallisesti", tytöt ihmettelivät.

Olin samaa mieltä. Eivät minun oppilaani käyttäytyneet huonosti vaan ihan tavallisesti ottaen huomioon sen, että he ovat normaaleja, terveitä 15-16-vuotiaita ja että he olivat äidinkielen tunnilla, jossa aiheena oli Suomen kirjallisuuden historiaa.

Uskon, että oppilaiden käytös oli oikeasti shokki alakoulun opettajille. He kysyivätkin, mitä minä ja
seiskaluokkalaisia opettanut opettaja ajattelemme alakoulun meiningistä. Sanoin heille rehellisesti, mitä ajattelin. Minulla on aina alakoululla vieraillessani hieman epätodellinen olo.

Ala- ja yläkoulun opettajat tekevät töitä aivan erilaisissa olosuhteissa. 7-12-vuotias lapsi on aivan erilainen opetettava ja kasvatettava kuin 13-16-vuotias.

Sen tietää jokainen vanhempikin. 

Jos kotona on pari teiniä, joita "ei kino" mikään, mitäs sitten, kun heitä on kokonainen luokkahuoneellinen ja heidän kanssaan on vietettävä päivittäin parhaimmillaan seitsemän tuntia.

Ja joskus sekä opettaja että teinit ovat väsähtäneitä, nälkäisiä ja valmiiksi taisteluasemissa. Välillä sekä opettajat että teinit saattavat käyttäytyä huonosti. Mutta silti en vaihtaisi työpaikkaani mihinkään.

Ehkä meidän ylä- ja alakoulujen opettajien pitäisi säännöllisesti vierailla toistemme työpaikalla tutustumassa toistemme työolosuhteisiin ja työtapoihin. Se voisi olla molemmille osapuolille todella antoisaa.

Oman poikani kohdalla huomasin, että alakoulun viidennellä luokalla hänen oppimisintonsa jotenkin lopahti. Arvosanat alkoivat laskea. Seitsemännen luokan aikana motivaatio nousi huomattavasti ja keskiarvo nousi yli puoli numeroa. Pojan mukaan yläkoulussa opiskelu on rennompaa ja motivoivampaa. 

Ulkopuolisten silmin rentous voi näyttäytyä huonona käyttäytymisenä ja kaaoksena. Teini-ikäisten vanhempana ja opettajana tiettyä määrää kaaosta pitää pystyä sietämään. Hyvällä opettajalla on hihassa yleensä muutama toimiva juttu, jolla teini-ikäisten huomion saa herätettyä.

Minä sain yhden sellaisen hyvän ässän hihaani eilen. Tänään nimittäin kerroin tunnin alussa seiskaluokkalaisille tarinan eilisestä vierailuista. Sen jälkeen juttelimme ylä- ja alakoulun eroista. Se oli hyvä keskustelu. Oppilaiden mielestä nykysysteemi yläkoulussa on hyvä. Heidän mielestään yläkoulussa on kiva opiskella. Alakouluun ei kukaan haikaile takaisin.

Nytkin istun 15 teinin kanssa. He kaikki katsovat keskittyneesti dokumenttia J.R.R. Tolkienista. Ainoa, joka räplää kännykkää, olen minä.

Voi miten huonostikäyttäytyvä opettaja!

Ehkä me olemme siis ansainneet toisemme, teinit ja minä.