Aina silloin tällöin saan Facebookiini kaveripyyntöjä oppilailta, vaikka he tietävät, että en aio hyväksyä niitä. Lukuvuoden lopussa ystäväpyyntöjä tulee enemmän peruskoulunsa päättäneiltä oppilailta. Olen päättänyt olla hyväksymättä niitä, koska saattaa olla, että heillä on nuorempia sisaruksia, joista tulee jossain vaiheessa oppilaitani. Mutta enemmän on kysymys periaatteesta: minä olen oppilailleni ensisijaisesti opettaja, en edes heidän nettiystävänsä. Oppilaiden joukossa on toki monia todella kivoja ja tutustumisen arvoisia persoonallisuuksia, mutta jos nyt hyväksyn vain ”harvat ja valitut” ystävikseni, miten perustelen niille muille heidän pyyntönsä hylkäämisen. Kysymys on siis myös tasapuolisuudesta, en halua antaa sellaista viestiä, että minulla olisi suosikkeja.
Suurin syy on se, että haluan pitää kiinni yksityisyydestäni. Vaikka en jaa Facebookissa kuvia itsestäni enkä perheestäni enkä kummemmin avaudu tilapäivityksissäni, haluan kuitenkin säilyttää sen foorumina, jossa voin ottaa kantaa asioihin ilman, että saan kuulla niistä kommentteja koulun käytävillä tai luokkahuoneessa. Jotkut kollegat hyväksyvät entisiä oppilaita ystävikseen ja he perustelevat sitä sillä, että heillä on muutakin elämää kuin Facebook. Se, että oppilaat ovat heidän ystäviään siellä, ei vaaranna millään tavalla heidän yksityisyyttään. Hyvä niin. Silloin meidän muiden on vain muistettava olla kommentoimatta heidän tilapäivityksiään, jos emme halua, että oppilaat lukevat niitäkään.
Googlettelin kokeeksi omaa ja muutaman ystäväni nimeä. Itsestäni löysin linkit Twitteriini sekä tähän blogiin; ensimmäiseksi tosin löytyi uintiharrastukseeni liittyvä linkki, joka paljasti syntymävuoteni ja edustamani seuran. Facebook-sivujani Google ei löydä, koska olen määritellyt asetukset siten. Ystävieni nimillä löytyivät sekä heidän Facebook-sivunsa että muutama Facebook-ryhmä, jonka sivuille he olivat kommentoineet. Ei siis riitä, että suojaa Facebook-sivustonsa, sillä koskaan ei voi tietää, kuinka hyvin ns. fani- ja ryhmäsivut ovat suojattuja. Tämän vuoksi kannattaa olla tarkkana, mihin kaikkiin ryhmiin käy liittymässä.
Mutta välttämättä sekään ei riitä, että itse määrittää Facebook-sivunsa yksityisiksi. Ihmettelin suuresti, kun Iltasanomat kertoi uuden sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulan olevan ahkera Facebook-käyttäjä. Iltasanomien verkkosivuille oli lainattu muutamia Rehulan tilapäivityksiä. Millä oikeudella yksityisiksi tarkoitettuja päivityksiä saa julkaista? Googlen kautta Juha Rehulan Facebook-sivuilta on näkyvissä ainoastaan hänen kuvansa ja tykkäämisen kohteensa. Joku Rehulan ns. ystävän on siis täytynyt nuo tiedot lehdistölle vuotaa. En ole mistään lukenut, että tätä olisi edes pahemmin missään paheksuttu. Onko kenellä tahansa lupa kertoa eteenpäin minunkin Facebook-päivityksiäni? Entä jos joku ystävistäni julkaisee minusta kuvan? Periaatteessa sekin on silloin vapaata riistaa.
Ranskassa yksityisyyden suojaamiseen ollaan jo puuttumassa. Tämän kevään aikana siellä on valmisteltu lakia, joka antaa netin käyttäjille laajemmat mahdollisuudet kontrolloida sitä, millaisia tietoja heistä tallentuu nettiin. Toukokuun lopussa Facebookin perustaja Mark Zuckerberg lupasikin parantaa käyttäjien mahdollisuutta hallita yksityisyyttään. Loppujen lopuksi jokainen on vastuussa siitä, millaista tietoa hän itsestään jakaa. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, se ei ole loukkaus ketään kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti