perjantai 9. heinäkuuta 2010

Amerikan malliin

Tänä kesänä olen päässyt matkustelemaan netin välityksellä Chicagossa sekä New Yorkissa. Facebookin kautta olen voinut chattailla ystäväni kanssa ja saada tuoreimmat kuulumiset sikäläisen itsenäisyyspäivän juhlinnasta ja muusta Amerikan meiningistä. Olen seurannut myös More to Love –bloggaajien Mimmin ja Pepin railakasta reissua Isossa Omenassa. Sekä Chicacon että New Yorkin matkaajien viesteistä huokuu aivan mieletön onnen tunne. Amerikka vaikuttaa mahdollisuuksia maalta, jossa elämä sykkii paljon kiihkeämmin kuin täällä Skandinaviassa.

Aamulehden alakerrassa (AL 8.7.2010) Antero Pietilä kertoo amerikkalaisen elämänmenon toisesta puolesta. Suomen suvi saattaa olla lyhyt, mutta yhdysvaltalaisen perusduunarin näkökulmasta suomalainen kesäloma on suorastaan ylellisen pitkä. Yhdysvalloissa palkallista kesälomaa on ainoastaan kaksi viikkoa, ja jos henkilö työskentelee erityisen vastuullisessa asemassa, voi olla, että hän ei uskalla lomailla lainkaan. Ja vaikka lomalle olisi mahdollista jäädä, voi olla, että ei ole enää olemassa työpaikkaa, johon palata. Ei siis ihme, että tänä kesänä julkaistun kyselyn mukaan yli puolet amerikkalaisista ei tunne lainkaan rentoutuneensa loman aikana.

Jos yksityisen sektorin johtavassa asemassa olevat kieltäytyvät lomailemasta työpaikan menettämisen pelossa, eivät julkisen sektorin työntekijätkään voi enää olla täysin varmoja työpaikkojensa säilymisestä. Esim. 30 000 asukkaan Maywoodin kaupunki lakkautti kokonaan poliisilaitoksensa ja antoi potkut kaikille sen työntekijöille. Melkein 20 % Kalifornian koulupiireistä on konkurssin partaalla ja opettajia on jouduttu lomauttamaan. Syynä on osavaltioiden ja kuntien verotulojen romahdus. Huonoimmassa tilanteessa on Kalifornia. Osavaltion noin 200 000 työntekijälle maksetaan laillista minimipalkkaa. Nykyisessä taloustilanteessa julkisen sektorin työt kilpailutetaan ja annetaan yksityisten yritysten hoidettavaksi. Tätä kutsutaan kuntien toimintamallien nykyaikaistamiseksi, jolla pyritään eroon epätaloudellisista toimintatavoista.

Kunnallisten palvelujen yksityistäminen miellyttää monia amerikkalaisia, sillä julkisen sektorin virkakoneistoa pidetään kalliina ja tehottomana. Kuntien näkökulmista yksityistäminen keventäisi niiden taloudellista taakkaa, sillä tietyistä palveluista luopuessaan, ne välttäisivät myös erilaiset vastuuvakuutukset ja työntekijöiden eläkemaksut, jotka rasittavat niiden taloutta.

Pietilän artikkelin jälkeen, Yhdysvallat ei tunnukaan niin houkuttelevalta paikalta ainakaan asua ja tehdä töitä. Ajatus julkisen sektorin alasajosta ja puhumattakaan kesästä ilman neljän viikon palkallista lomaa tuntuu suorastaan sietämättömältä. Ja ihan kauheaahan se on, jos ihmiset eivät uskalla edes lomailla työnantajan kustantamaa kahta viikkoa!

Näin lomalaisena aamun lehden ja kahvikupposen ääressä olisi niin helppo alkaa moralisoida ja tuntea ylemmyyttä. Siihen tuskin on perusteita, sillä samaan aikaa Suomessa uutisoidaan, että yli puoli miljoonaa työssäkäyvää suomalaista ei saa lainkaan palkallista lomaa, koska pätkätöissä ei lomaoikeutta kerry. Monet kunnat palkkaavat mm. määräaikaisia tuntiopettajia siten, että heidän työsuhteensa päättyy kesäkuun alussa, joten nämä opettajat joutuvat kesäkuukausien ajaksi hakeutumaan työttömyyskortistoon. Se, että julkisella sektorilla työntekijä ei saa samasta työstä samoja etuuksia, on suorastaan törkeää eriarvoistamista. Lääkkeeksi tähän ollaan ajamassa ns. lomapankkia, joka takaisi palkallisen kesäloman myös pätkätyösuhteissa oleville.

90-luvun laman jäljiltä varsinkin valtion ja kunnan palkkalistoilla työskentelee paljon korkeasti koulutettuja, usein naispuolisia työntekijöitä, jotka ovat pätkätyöansassa ja odottavat ns. eläkepommia saadakseen vakituisen työsuhteen. Mutta kun vanhempi väki siirtyy eläkkeelle, julkiselle sektorille ei välttämättä synnykään uusia työpaikkoja, koska tässä vaiheessa on kätevää ja taloudellisestikin järkevää ulkoistaa ne. Julkisen sektorin yksityistämisen suhteen rapakon takainen meininki vaikuttaa siis myös kovin tutulta. Esimerkiksi Tampereella on siirrytty tilaaja-tuottajamalliin jo 3,5 vuotta sitten. Kunnallisten päiväkotien, koulujen, sairaaloiden ja vanhainkotien ruokapalveluista vastaa Tampereen ateria, joka on yksi Tampereen kaupungin omistamasta kahdeksasta liikelaitoksesta. Onneksi kunnallisten palvelujen yksityistäminen ainakaan Suomessa ei ole täysin villiä, sillä liikelaitoksen toimintaa säätelevät sekä kuntalaki että kunnanvaltuuston vahvistama johtosääntö. Liikelaitosten tuottamat lakisääteiset palvelut ovat siis joka tapauksessa kunnan kontrollissa.

Kalifornian osavaltiolla ja Suomella on muutama muukin yhteinen asia: huipputeknologiaa tuottavat yritykset ja lomautetut opettajat. Vielä vuosi sitten Suomessakin oli lähes 200 työtöntä poliisia, mutta nyt heidän työllisyytensä on onneksi kohentunut. Suomi on useana vuonna päässyt paistattelemaan PISA-tutkimuksen hyvillä tuloksilla, mutta siitä huolimatta vain joka kolmas nuoristamme arvostaa hyvää koulutusta. Ja vaikka suomalaisen peruskoulun maine on kansainvälisesti hyvä, yhä useampi vanhempi haluaisi antaa lapsilleen kotiopetusta. Syynä on usein uskonnolliset syyt, kyläkoulujen lakkauttaminen tai koulujen homeongelmat, mutta myös koulumaailman yleinen muuttuminen. Tällä hetkellä noin 200 suomalaista lasta saa kotiopetusta. Samalla asiakkaiden, eli lasten vanhempien asenne opetushenkilökuntaa on radikaalisti muuttunut. Kouluihin otetaan hanakammin yhteyttä, opettajien ja rehtorien toiminta on jatkuvasti suurennuslasin alla ja jos yhteistyö ei suju, käräjillä tavataan. Ei siis ihme, että Yhdysvalloissa yksi peruste palvelujen yksityistämiselle on juuri erilaisten vastuuvakuutusmaksujen välttäminen.
KIVA-koulu hankkeen myötä koulut mm. kirjaavat ylös kaikki kiusaamistapauksiin liittyvät toimenpiteet, joita se on tehnyt asiat korjaamiseksi. Se on jopa juridisesti välttämätöntä, jotta asia kiusaamiseen puuttuminen voidaan todistaa jopa vuosien kuluttua.

Työelämän suhteen Suomi muistuttaa monessa suhteessa USA:ta. Molemmissa yhteiskunnissa painitaan samojen ongelmien kanssa: väestö ikääntyy, maahanmuutto lisääntyy, energian tuottamiseen on löydettävä uusia vaihtoehtoja, jotta taloudellinen kasvu voi jatkua jne. Ihmiset elävät tavallista arkea, käyvät töissä, kouluttavat lapsensa, huolehtivat vanhuksistaan niin New Yorkissa kuin Tampereellakin.

Facebookissa käymäni keskustelut ja lukemani blogit kertovatkin enemmän arjen vastapainosta, irtiotoista ja vaihtelusta. Nuo ihmisethän ovat lomalla siellä. Ei heidän kuulukaan murehtia amerikkalaisen elämänmenon nurjasta puolesta eikä minunkaan tarvitse siitä heille muistuttaa, vaikka ehkä kateuksissani tekisikin mieli niin tehdä.

Ja miksi edes tuntea kateutta Amerikan matkaajia kohtaan, kun on kerrankin mahdollista nauttia kiireettömästi oman lähiseutunsa kesäisestä tarjonnasta. Piipahtaa torikahvilla aurinkoisen järven rannalla, istua terassilla ja tutustua uusiin ihmisiin, käydä lasten kanssa uimarannalla, kokata itse ja kokeilla uusia eksoottisia reseptejä sekä lukea hyvää kirjallisuutta ja nojatuolimatkailla maailman eri kolkkiin. Eikä tämä internettikään ole ihan pöllömpi vaihtoehto nauttia vaikkapa siitä Amerikan sykkeestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti