keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Oljyä aivoille!

Ystäväni pojalle on diagnosoitu ADHD muutama vuosi sitten. Häneltä kuulin ensimmäisen kerran kalaöljyn käytöstä keskittymishäiriöiden hoidossa. Ystäväni on kärsinyt atooppisesta ihottumasta ja hän epäili, että raskauden aikana hänen lapsensa ei saanut tarpeellisia rasvahappoja. Ystäväni innoittamana päätin ottaa selvää kalaöljystä ja rasvahappojen vaikutuksista. Mitä enemmän olen niistä lukenut, sitä enemmän minua hämmentää, että kukaan ei kertonut minulle ravitsemushoitojen mahdollisuuksista perheneuvolassa, kun kyselin vaihtoehtoja lääkitykselle.

Nykyään gynekologit ja lastenlääkärit suosittelevat kalaöljyä kaikille raskaana oleville naisille. Kalaöljyn omega-3-rasvahapot ehkäisevät äidin masennusta ja ennenaikaista synnytystä. Uusien tutkimusten mukaan lapsilla, joiden äidit olivat nauttineet kalaöljyä raskauden aikana, on vähemmän allergioita, infektioita ja heistä tulee keskimäärin muita älykkäämpiä. Raskauden aikana nautittu kalaöljy voi myös ehkäistä lasten lukivaikeutta, ADHD:ta ja muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta, sekä muitakin sairauksia, esim. diabetesta sekä sydän ja verisuonitauteja myöhemmin elämässä.

Aivot ovat muodostuneet pääosin rasvasta. Niiden kuivapainosta 60% on rasvaa, loput ovat proteiinia ja hiilihydraatteja. Sillä millaisia valkuaisaineita ja rasvoja aivot saavat ravinnosta, on huomattava merkitys niiden hyvinvoinnille ja sitä kautta myös mielenterveydelle.

Jos aivojen omega-3-pitoisuus laskee ja omega-6-pitoisuus nousee, neuropsykiatristen häiriöiden riski kasvaa. Laboratoriokokeilla voidaan analysoida verestä AA/EPA-suhde, josta näkee Omega-6/omega-3-suhteen. Sen pitäisi olla enintään 3:1, mutta länsimaissa, myös Suomessa, se on jo lapsilla huomattavasti korkeampi, 7–8:1.

Tohtori Tolosen mukaan tilanne on huonontunut siitä lähtien, kun kouluruokailussa siirryttiin voista margariineihin. Nykyiseen rasvakeskusteluun tuo uutta näkökulmaa sekin, että ihminen saa terveelliseksi mainitusta rypsiöljystä 20 kertaa enemmän omega-6:tta kuin omega-3:a. Suomessa omega-6/omega-3-suhde on erittäin korkea, koska täällä käytetään runsaasti rypsiöljyä ja liian vähän rasvaista kalaa.

Maailmalla on tehty useita tutkimuksia ADHD:n ravitsemushoidoista. Asiaa tutkineiden psykiatrien mukaan monipuolisella lisäravinnehoidolla voi saavuttaa yhtä hyviä tuloksia kuin kuin Ritalin-lääkityksellä, mutta ilman lääkityksen sivuvaikutusten vaaroja. Liian yksipuolinen hoitoyritys tai ravintolisien liian pieni annostelu voi tuottaa pettymyksen. Japanilainen tutkimus on osoittanut, että pelkkä DHA-valmiste ei auta. Tärkeimpiä ravintoaineita ovat magnesium, karnosiini, sinkki ja EPA-rasvahappo, joita kannattaa täydentää muilla yhdisteillä.

Poikani nauttii nyt nestemäistä kalaöljyä ruokailun yhteydessä. Valitsin kyseisen tuotteen farmaseutin suosituksen mukaan. Ensimmäiset 12 viikkoa annostus on 15 ml / päivä ja sen jälkeen tuotetta pitää nauttia 5 ml / päivä. Poikani suhtautuu öljyn syömiseen hyvin ja samalla hänen kanssaan on hyvä jutella muistakin ruokaan liittyvistä asioita.

Nuorimmaiseni on pienestä asti ollut äärimmäisen valikoiva syömisiensä suhteen, joten on melko todennäköistä, että hän ei ole saanut välttämättömiä ravintoaineita ruuastaan. Hänen uutta ruokavaliotaan suunnitellessa olen laittamassa samalla koko perheen ravitsemusasiat remonttiin. Olen aloittanut myös itse kalaöljykapselien nauttimisen ja aion hankkia niitä koko perheelle. Ruokarasvoja valitessani kiinnitän entistä enemmän huomiota niiden rasvahappopitoisuuksiin ja valitsen rasvoja, joissa on maininta omega-3:sta. Jatkossa aion ottaa selvää myös muista ravitsemukseen liittyvistä asioista.

Omalla kohdallani olen päätökseni tehnyt. En aio aloittaa poikani lääkitystä metyylifenidaatilla. Mielestäni riskit ovat liian suuret. Poikani nukkuu hyvin ja hän on jo ennestään huono syömään. Pelkästään univaikeuksien lisääntyminen ja ruokahaluttomuden paheneminen ovat sellaisia riskejä, joita en halua ottaa. Suvussamme esiintyy myös sydän- ja verisuonitauteja, joten senkään vuoksi kyseinen lääkeaine ei sovellu pojalle. Tällä hetkellä läksyihin menee kiukuttelunkin kanssa vain puoli tuntia. Voi olla, että hän ei selviydy kaikista koulun tarjoamista haasteista, kuten esim. virkkaamisesta, yhtä hyvin kuin neuropsykologisesti normaalit ikätoverinsa, mutta sitäkään en katso riittävän vahvaksi perusteeksi aloittaa lääkitys.

Toivon, että päätökseni ei vaikuta perheneuvolan ja koulun yhteistyöhalukkuuteen. Pahin pelkoni on, että minut leimataan hankalaksi ja vastahakoiseksi vanhemmaksi, joka ei ymmärrä lapsensa parasta. Mutta tässä asiassa kysymys on äidin vaistosta ja jopa vakaumuksesta.

4 kommenttia:

  1. HS uutisoi tänään:

    http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kala%C3%B6ljykapselit+eiv%C3%A4t+ehk%C3%A4ise+synnytyksen+j%C3%A4lkeist%C3%A4+masennusta/1135261030759

    VastaaPoista
  2. Hienoa toki olisi jos luomusta saa apua. Puhuit riskeistä joita et halua ottaa= univaikeudet, syöminen jne. ja arviosi mukaan virkkaaminen on lähestulkoon ainoita ongelmia mitä vastaan saattaa tulla koulussa. Olet jo päättänyt valmiiksi että lääke ei sovellu pojalle kun suvussa esiintyy sydän- ja verisuonitauteja. Mikäli tällaiset öljy-kapselit eivät auta poikasi adhd oireisiin niin aiotko silti vain päättäväisesti jatkaa luomu-linjalla ja olet valmis ottamaan ison riskin siinä että hänestä tulee huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä hoitamattoman adhd:n vuoksi esim. päihteidenkäyttäjä,narkki,narkomaani,nisti (millä hellittelynimellä nyt kukin kutsuu) hän ei pysty hoitamaan sosiaalisia suhteita, ja mahdollisesti saat kutsun tapaamaan häntä vankilaan tai ruumishuoneelle tunnistusta varten. Kun hoitamattomien adhd-ihmisten historiaa katsot niin edellämainitut ovat hyvin tavanomaista settiä. Etkö tällaisia seikkoja pidä "riittävän vahvaksi perusteeksi aloittaa lääkitys"??. Mikäli oireet eivät ole hallinnassa niin jotain tällaista on tulevaisuudessa mahdollisesti luvassa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentistasi!

    Pojalleni ei ole diagnosoitu ADHD:tä vaan Aspergerin syndrooma.

    Nyt puoli vuotta myöhemmin olen edelleen tyytyväinen, että en aloittanut pojalleni lääkitystä. Hän on käynyt maaliskuusta lähtien neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja viime aikoina olemme saaneet hyvää palautetta koulusta.

    Poikani täytti huhtikuussa 11 vuotta. Maalailet kommentissasi ADHD-nuorille melkoisen synkkää tulevaisuutta ilman lääkitystä, itse juuri nyt näen oman poikani tulevaisuuden hyvinkin valoisana.

    Kuten kirjoitin, omalla kohdallani tein valinnan äidin vaistolla. Jonkun toisen äidin vaisto kehottaa aloittamaan lääkityksen oman lapsensa kohdalla, ja hänkin varmasti tekee silloin oikean ratkaisun.

    VastaaPoista
  4. Pahoittelen edellisen kirjoituksreni väärinkäsitystä siitä, että pojalladsi olisi diagnosoitu adhd... pitäisi harrastaa harkitumpaa sisälukutaidonhallintaa...

    On hienoa, että olet saanut pojallesi avun noinkin. onhan se kuitenkin todettu, että asperger-tapaukset "lähes useimmiten" ovat myös herkempiä lääkityksille ja sen vuoksi usein reagoivat vahvemmin pienemmilläkin nnostuksilla, jolloin liian vahvoilla annostuksilla voidaan tehdä harkitsemattomia hankaluuksia lapsen terveydentilan kohdalla...

    Toivokaamme, että tilanne lapsesi kohdalla pysyy sujuvana ja saatte elämänmuutoksilla haluttuja tuloksia.

    Mitä tulee tuntemattoman hyvin yksioikoiseen tulevaisuudenkuvaan, onhan se hjoidenkin adhd-tapausten kohdalla (usein puhuttujen hyperien)osalla ollut tocdettua, mutta ei mikään todellisuus.

    kun otetaan mukaan Inattentiivit luokassa unelmoijat "mikset sä saa mitään aikaiseksi, mikset sä vaan ala tekemään niitä tehtäviäs..."

    "häh, mitä... mitä.. mitä tapahtuu..." jos tuotakaan saattavat todeta, kun opettaja tulee keskeyttämään ikkunasta ulos katsomisen tahi kesken jonkin mielenkiintoisen asian ajattelemisen, että mitääs toinen oikein tekee, kun ei seuraa opetusta... jne....

    Ei kaikilla ole vankila tulevaisuudessa se mihin pyrkivät, jotkut päätyvät ja saavat vankilassa diagnoosin, toiset taasen eivät..

    Kuitenkin Asperger ja adhd on erilaiset neurologiset taudit... mutta kummassakin on yhtenä hoitomuotona lääkehoito metyylifenidaatit ja mitä muuta sitten onkaan rinnalle ehtinyt ennen neurologista diagnoosia kehittymään.

    Mut joo.. ite vasta menossa neurologisiin tutkimuksiin ens vuoden puolella.., kun eivät psykologiset tutkimukset valaisseet tilannettani. jolloinka en myöskään ole stimuja vielä henk. koht. käyttänyt.

    Voimia ja Jaksuja:)

    (aikas kattava linkkikokoelma tuossa oikealla)

    VastaaPoista