lauantai 8. syyskuuta 2012

Kaikki tarvitsevat sankareita

Poikani lintsasi maanantaina koulusta.
Kuulin asiasta vasta samana iltana koulun vanhempainillan jälkeen vähän kuin sattumalta.
Kuulin myös, että perjantaina pari poikaa oli koulun jälkeen töninyt ja pelotellut poikaani bussipysäkillä. Onneksi yksi koulun opettaja oli sattunut paikalle ja mennyt väliin.

Olin järkyttynyt.

Kotona poika kertoi, että pojat olivat hakanneet, potkineet ja pitäneet kättä hänen suunsa edessä. Riitaa oli tullut potkulaudasta, jonka pojat olivat löytäneet jostain koulumatkalta.

Maanantaina poikaa oli pelottanut mennä kouluun. Hän oli aamulla lähtenyt ulos, piilotellut jossain niin kauan kunnes isoveli oli lähtenyt kouluun ja mennyt sitten takaisin kotiin.

Lintsaamiseen oli siis syy, nyt pitäisi vain pelon kierre saada katkaistuksi. Soitin pojan opettajalle ja kerroin tilanteen. Kirjoitin asiasta myös rehtorille. Luotin siihen, että aikuiset tekevät osansa poikien ojentamisessa. Nyt pitäisi vain rohkaista nuorimmaista.

Aamulla otin hänet kainalooni. Muistutin, että elämässä tulee paljon sellaisia tilanteita, jotka voivat pelottaa. Sodassa sotilaat joutuvat toimimaan, vaikka heitä varmasti pelottaa. Monissa peleissä hahmot joutuvat kohtaamaan suuria vaaroja ja selviytyvät niistä. Vaarallisiin tilanteisiin joutuu myös Darren Shan, nuori puolivampyyripoika, jonka tarinaa olemme iltaisin lukeneet jo neljän kirjan verran. Yhtä hyvin olisin voinut valita esikuvaksi myös Percy Jacksonin tai Harri Potterin. Kaikki nämä pojalleni tutut henkilöt ovat joutuneet kiperiin tilanteisiin ja selviytyneet niistä.

Tiistaina jännitin koko päivän. Sain opettajalta viestin, että poika oli tullut kouluun. Iltapäivällä hän oli sovittuna aikana tapaamisessa. Vasta silloin uskalsin huokaista helpotuksesta.

Onkohan kaikilla lapsilla olemassa sankareita, joita he voivat pitää esikuvinaan tiukoissa tilanteissa?
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä helpompaa hänelle olisi kertoa asioista saduista ja tarinoista tutuilla henkilöillä ja tapahtumilla. Minä olen joutunut moneen kertaan turvautumaan Pekkaan ja suteen. Joskus on ollut hyvä muistuttaa, miten kävi kilpikonnan ja jäniksen juoksukilpailussa.

Lasten ja nuorten kirjat tarjoavat hyviä sankarihahmoja vielä alakoululaisille, mutta ketkä sopisivat sankareiksi murkkuikäisille? Entä nuorille aikuisille? Ja kai me keski-ikäisetkin tarvitsisimme omat sankarimme.

Kuka on sinun sankarisi?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti