perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ope, maksaako kirjastokortti?

Olen pitkään tuskaillut sitä, miten saisin kirja-allergiset pojat innostumaan lukemisesta. Taustalla voi olla monenlaisia syitä: isolle osalle lukeminen itsessään voi olla oikeasti työlästä. Vaikka omat poikani ovat kasvaneet kirjojen keskellä ja heille on luettu ääneen, eivät hekään mitään lukutoukkia ole. Joskus onnistun löytämään kiinnostavan kirjan, ja sen he usein ahmaisevat nopeasti. Esikoiseni luki aikoinaan kaikki Harry Potterit peräjälkeen, keskimmäiseeni upposivat CSI-sarjan kirjat.

Koulusta annetut romaanit ovat aina olleet enemmän tai vähemmän pakkopullaa. Viimeksi teinkin pojalle lukusuunnitelman jokaiselle päivälle. Laskin jokaiselle päivälle tietyn sivumäärän, joka hänen piti lukea. Kirjan välissä oli kaksi lappua. Toinen siinä kohdassa, mistä lukeminen jatkui, ja toinen siinä, mihin asti sinä päivänä piti lopettaa. Lopussa tarina imaisi mukaansa, että poika luki kirjan loppuun pari päivää etuajassa. Kirjakuulustelusta tuli täydet pinnat. Jatkossa aion soveltaa tätä käytäntöä myös omiin oppilaisiini.

Kasiluokkalaisten kanssa olemme käsitelleet nyt kauhukirjallisuutta. Kävimme ensin läpi kauhukirjallisuuden historiaa, lajityyppejä ja klassikoita. Opetusmateriaalini aiheesta löytyy täältä. Katsoimme tunneilla kaksi osaa Ylen opetusohjelmien Oudon partaalla -sarjasta. Sen jälkeen oppilaat saivat valita omalle ryhmälleen jonkun kauhuperinteen hahmon, josta he tekivät PowerPoint-esityksen. Esittelyssä piti kertoa jotain hahmon taustasta, onko se esim. kansanperinteeseen kuuluva hahmo vai jonkun kirjailijan luoma. Sen jälkeen he esittelivät tarkemmin jonkun kirjallisuudessa esiintyvän hahmon ja lopuksi katsoimme heidän esitykseen liittämänsä trailerin elokuvasta, jossa tämä hahmo esiintyy. Kaikki esitykset liitettiin tätä tarkoitusta varten luotuun Padlet-seinään. Sitä kautta ne oli helppo esitellä koko luokalle.

Esitykset olivat todella hyviä ja minäkin opin uusia asioita kauhukirjallisuudesta. Lopuksi pelasimme oppilaiden kanssa yhteistyössä tehtyä Kahootia. Peli löytyy tästä. Se oli ilmeisesti aika onnistunut, sillä toinen ryhmä halusi välttämättä pelata pelin uudestaan samalla tunnilla.

Seuraavalla tunnilla annoin oppilaille tehtäväksi kirjoittaa pienen kauhutarinapätkän. Ohjeeksi annoin, että tarina on hyvä, jos se saa minut huudahtamaan "hyi" spontaanisti. Aika moni teksti tässä onnistuikin.

Ihan paras palaute tuli eilisen tunnin lopulla, kun eräs oppilas pysähtyi luokan ovelle ja kysyi, maksaako kirjastokortti. Hän oli hukannut edellisen korttinsa, joten sanoin, että uudesta kortista saattaa joutua muutaman euron maksamaan.

Täytyykin alkaa tehdä tilastoa siitä, kuinka monella on kirjastokortti seiskaluokan alussa ja kuinka moni sellaisen hankkii ysiluokan loppuun mennessä. Sehän voisi olla tällä alalla vaikkapa yksi tulospalkkauksen peruste. Nyt ei muuta kuin innostavia fantasia- ja scifikirjallisuustunteja suunnittelmaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti