Puuhastelua vai puurtamista?

Viikonlopun aikana Twitterissä ja Facebookin ryhmissä on käyty kiivasta koulukeskustelua. Petteri Wellingin Suomen kuvalehdessä julkaistun kirjoituksen innoittamana. Äidinkielen opettajien Facebook-ryhmissä on jo aiemminkin käyty hedelmällistä ja valaisevaa keskustelua siitä, millaiset valmiudet peruskoulusta siirtyvillä oppilailla on lukio-opintoihin. Kirjo on valtavan laaja, eikä se meitä peruskoulun opettajia hämmästytä.

Moni lukion opettaja tuskastuu, koska oppilaat eivät hallitse kunnolla oikeinkirjoituksen perusteita. He eivät hallitse erilaisia tekstilajien perusteita eivätkä jaksa lukea edes oppikirjatekstejä. Lukion läksymäärät uuvuttavat. Syyksi he näkevät sen, että yläkoulussa oppilailta ei ole vaaditty riittävästi. Eräs opettaja kummasteli, miten niin monet asiat ovat lukiolaiselle muka uusia, vaikka yläkoulujen oppikirjojen mukaan samat asiat kuuluvat peruskoulun oppisisältöihin. Missä siis mättää? Mitä siellä peruskoulussa oikein oppitunneilla puuhastellaan?

Tein hieman laskelmia. Peruskoulun yläkoulun aikana oppilaalla on laskennallisesti 333 äidinkielen tuntia. Osa noista tunneista väistämättä jää pitämättä erilaisten poikkeuspäivien vuoksi. Joskus äidinkielen opettaja voidaan velvoittaa valvomaan toisen oppiaineen koetta omalla tunnillaan.

Seitsemäsluokkalaisilla on laskennallisesti 114 oppituntia. Äidinkielen sisällöt voidaan karkeasti jakaa viiteen osa-alueeseen: kielioppi, kirjoittaminen, kirjallisuus, media ja puhuminen. Edelleen laskennallisesti jokaiseen osa-alueeseen on varattu 22,5 oppituntia, joka tarkoittaa reilua seitsemää viikkoa / osa-alue.

Seisemännellä luokalla kieliopin osa-alueeseen kuuluu kolme kokonaisuutta: sanaluokat, verbien aikamuodot ja sijamuodot. Jokaiseen näistä on siis aikaa käytettävissä 7, 5 tuntia eli  vajaan kolmen viikon oppitunnit. Voin kertoa, ei onnistu, mikäli tavoitteena on, että kaikki hallitsisivat edes perusasiat vähintään tyydyttävästi.

Kirjoittamisen osa-alueeseen kuuluvat kielenhuollon lisäksi virkkeen ja lauseiden hahmottaminen, kappalejaot ja otsikointi. Oppilaiden kanssa harjoitellaan kirjoittamisprosessia, johon kuuluu tekstin suunnittelu ja tekstin rakenteen miettiminen. Seitsemännellä luokalla perehdytään mm. tarinan kirjoittamiseen. Harjoitellaan henkilö- ja tapahtumapaikkakuvausta, dialogia, erilaisia kertojatyyppejä ja juonen kehittelyä. Jotta oppilaiden kirjoitustaito kehittyy. he tarvitsevat runsaasti harjoitusta ja henkilökohtaista palautetta. Kun oppilaita on neljäkymmenta, aikaa kuluu. 

Asiakirjoittamista harjoitellaan tekemällä referaatteja ja tiivistelmiä. Seiskat tekevät myös pari novellianalyysia ja kirjoittavat lukemastaan kaunokirjallisuudesta pienet raportit, joissa harjoitellaan käyttämään kirjallisuuden käsitteitä. Aikamoinen satsi seitsemään ja puoleen viikkoon. Jos tavoitteena on, että oppilaista tulee sujuvia kirjoittajia, aikaa pitää uhrata huomattavasti enemmän.

Näihin kahteen yllämainittuun osa-alueeseen kuluu helposti yhden lukukauden oppitunnit. Kolmeen seuraavaan jää laskennalisesti vain 57 oppituntia.

Suullisia esitelmiä varten oppilaille on varattava aikaa valmistella esityksiään oppitunneilla, mikäli tavoitteena on, että jokainen oppilas sellaisen pitää. Kotona tehtävän työn varaan ei kannata paljon laskea. Samalla harjoitellaan yhdessä tiedonhakua ja esitelmän rakennetta. Tähän saa helposti kulumaan parin viikon tunnit. Esitelmien pitämiseen ja kuuntelemiseen menee 20 oppilaan ryhmässä toiset kaksi viikkoa. Riittääkö yksi suullinen esitelmä kattamaan koko puhumisen osa-alueen, onkin kokonaan toinen juttu.

Kirjallisuuden osa-alueeseen seiskaluokalla kuuluu esitellä kirjallisuuden eri lajit: lyriikka, draama, proosa ja sarjakuvat. Näitä olisi hyvä hieman tutkiskella yhdessä. Tarkemmin perehdytään mm. satujen, nuortenkirjallisuuden ja sarjakuvien historiaan. Näistä tehdään yleensä joitain pieniä ryhmä- tai yksilötöitä. Suotavaa olisi, että oppilaat lukisivat joitain kokonaisteoksia ja analysoisivat niitä kukin kykyjensä mukaan. Vajaa kaksi kuukautta kaiken tämän käsittelyyn on lyhyt aika.

Viimeinen osa-alue on media. Mediataitojenhan pitäisi olla yksi tärkeimmistä osa-alueista nykynuorille. Minulla on käytössä oppikirjat vuodelta 2007 ja niissä puhutaan jonkin verran medialukutaidosta ja internetistä. Yhtenä esimerkkinä on erilaisten graafisten esitysten lukeminen. Siksipä olen jossakin vaiheessa vuotta teettänyt seiskoille ryhmätöinä kyselyn heidän lukemistottumuksistaan, ja olemme tehneet kyselyn tuloksista isot graafiset seinälehdet. 

Uudemmissa oppikirjoissa mediaa on käsitelty huomattavasti monipuolisemmin. Esim. uudessa Särmä 7 -kirjassa, jota alan käyttää ensi syksystä lähtien, käsitellään omaa suhdetta mediaan, sosiaalista mediaa ja median tehtäviä. Lähemmin tutustutaan uutiseen eli uutiskriteereihin, uutiskuviin ja -graafiikkaan. 

Todellisuudessa tuota laskennallista 114 oppituntia yhtä vuosiluokkaa kohden ei ole käytössä. Ja vaikka olisikin, osa niistä kuluu väistämättä enemmän kasvattamiseen kuin opettamiseen. Tosin tänä vuonna minulla on tunne, että olen voinut keskittyä huomattavasti enemmän opettamiseen kuin kasvattamiseen. 

Koulua on enää vajaat neljä viikkoa jäljellä ja me emme ole ehtineet vielä käsitellä edes sarjakuvia. Tosin aikaahan on ihan viimeiseen viikkoon asti eli yhteensä yhdeksän oppituntia. 

Tätä taustaa vasten joidenkin lukio-opettajien epäilykset puuhastelusta tuntuu epäoikeudenmukaiselta ilkeilyltä. Juuri eilen annoin omille yhdeksäsluokkalaisilleni palautetta ja kovin sanoin kerroin, mitä lukio-opiskelu heiltä vaatii ja missä asioissa heidän pitää eritoten kunnostautua, jotta opinnot lukiossa sujuvat jouhevasti. Samasta asiasta saarnaan myös seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisilleni. 

Peruskoulun uutta opetussuunnitelman perusteluonnosta voi käydä kommentoimassa 15.5. saakka. 

Perusopetuksen opetussuunnitelman uudet perusteet astuvat voimaan syksyllä 2016. Nyt siis haetaan uusia askelmerkkejä tulevaisuuteen. Mutta se on kokonaan uuden postauksen arvoinen aihe.