Jännittäviä aikoja

Tänä kesänä on paljon juhlia. Toukokuun lopussa juhlittiin esikoispojan lakkiaisia. Juhlat järjestettiin pojan isän luona, minun osakseni tuli ainoastaan lähettää kutsut, hankkia pojalle juhlavermeet ja osalllistua kustannuksiin.

Kesäloman kaksi ekaa viikkoa menikin sitten tiiviisti keskimmäisen poikani rippijuhlien järjestämiseen. Joka päivälle oli suunniteltu ohjelmaa. Aluksi siivosin kämpän huolella, kävin pesemässä mattoja ja leivoin. Onneksi rakas ystäväni ja siskoni hääräsivät kanssani. Sain loistavaa vertaistukea myös Twitteristä. Juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet! Heinäkuussa ja elokuussa on tiedossa vielä kahdet häät.







Juhannuksen vietimme poikkeuksellisesti muualla kuin omalla kesämökillä. Tänä kesänä kävimme grillailemassa sisareni ja hänen miehensä luona naapurikunnassa. Juhannuspävänä piipahdimme nopsasti mökillä laittamassa pumpun vesille ja hakemassa viimevuotiset vuodevaatteet pesuun.

Tällä viikolla olemme olleet kaupungissa. Esikoiseni lähtee torstaina au pairiksi Lontooseen, samana päivänä keskimmäiseni menee osastolle tutkimuksiin. Monenlaista on siis meneillään, mukavia, mutta myös hämmentäviä ja jännittäviä asioita.

Siksi olenkin päättänyt, että tänä kesänä keskityn pääasiassa ainoastaan kolmeen asiaan: kotoiluun, mökkeilyyn ja kirjallisuuteen. Kotoilu olenkin ehtinyt harrastaa ihan urakalla, olen vihdoin saanut heitettyä valtavasti turhaa tavaraa pois nurkista. Mökkeilykausi ei ole päässyt käytännnön syistä vielä päässyt alkamaan, mutta sinnekin ehdimme vielä varmasti.

Kirjallisuutta olen sitä vastoin ehtinyt harrastaa mielin määrin. Olen kerrankin ehtinyt lukea niin paljon kuin olen jaksanut. Välillä on pakko lähteä ulkoilemaan, jotta pää kestäisi lukea lisää. Olen elvyttänyt book crossing -harrastuksen, josta haaveilin jo muutama vuosi sitten. Kirjahyllyssäni oli edelleen kirja, jonka oli löytänyt viisi vuotta sitten. Eilen sain sen loppuun ja kävin vapauttamassa sen. Sitä ennen rekisteröin yhden oman kirjahyllyni kirjan ja kävin vapauttamassa sen.

Olen myös alkanut pitkästä aikaa naputella itse. Päivittelen taas kirjoittamispäiväkirjaani, kirjoitan puhtaaksi runoaihioitani ja omia blogejani. On taas aikaa tutustua itseensä kunnolla ja kuunnella omia ajatuksiaan. Se tuntuu hyvältä.

Mitä vanhemmaksi tulen
sitä lähemmäksi vuodet harsiutuvat toisiinsa.
Viime kesä on tuossa käsinkosketeltavana
lämmin järvenselkä,
sangrialasi rappusten tolppien välissä
lokkikiven karhea levä varpaiden alla
ja loputon vihreys.

Nyt lupiineissa on vielä nuppuja,
puna-apilamättäät ilman kruunuja,
horsman varret nousematta.