Vuodet eivät ole veljeksiä

Syyslukukausi alkaa ensi viikolla. Naputtelen lukujärjestystäni sähköiseen kalenteriin. Ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen minua oikeasti hirvittää tuleva lukuvuosi. Takana on äärimmäisen rankka vuosi, olen joutunut hyvästelemään kaksi läheistä ihmistä ja elän edelleen jatkuvan epävarmuuden keskellä. Olen joutunut luopumaan monesta minulle tutusta ja rakkaasta rutiinista, mutta saanut toki jotain uuttakin niiden tilalle. Parasta tässä vuodessa ovat olleet ihanat, voimaannuttavat ihmiset. Heille kiitokset siitä, että ovat jaksaneet kulkea rinnalla sekä tosielämässä että somen välityksellä.

Epävarmuutta ei paranna yhtään se, että koulumme on viime keväästä asti ollut remonttityömaana. Ajoin eilen sen ohi ja kauhistuin, niin keskeneräiseltä kaikki vielä näytti. Talon seinustat on kaivettu auki ja piha on täynnä rautahäkkejä. Sisätiloihin emme pääse vasta kuin ensi viikolla. Minulla ei ole aavistustakaan, missä kunnossa luokkahuoneeni tai koulukirjastomme on.

Tänä syksynä seiskaluokkalaiset aloittavat uuden opsin mukaisen opiskelun. Otan nyt seitsemännen luokan opetuksen uudistamisen tämän vuoden punaiseksi langaksi. Teen myös joitakin muutoksia koulukirjastomme lainauskäytäntöihin ja aloitan luovan kirjoittamisen opettamisen. Siinä kolme minulle uutta asiaa, joihin haluan tänä lukuvuonna erityisesti panostaa.

Hyvää alkavaa lukuvuotta.
Itselleni toivon mahdollisimman hyvää ja lempeää kouluvuotta.