Kaksi toijalalaista 13-vuotiasta tyttöa pahoinpitelivät raa'asti samanikäisen tytön lokakuun alussa. (AL 7.10.2011) Tytöt kävivät entuudestaan tutun tytön kimppuun, kaatoivat hänet maahan, hakkasivat ja potkivat häntä päähän ja eri puolille kehoa. He kuvasivat tapahtuman omilla kännykkäkameroillaan.
Poliisin mukaan tyttöjen välillä ei ollut mitään vanhoja kaunoja. Erityisen julmalta kuulostaa myös se, että pahoinpitely kesti useita minuutteja ja tekijät antoivat uhrinsa välillä nousta jaloilleen, minkä jälkeen he kävivät uudestaan tämän kimppuun. Pahoinpidelty tyttö pääsi omin voimin kotiin ja hänet vietiin välittömästi ensiapuun.
Toijalan yhteiskoulun rehtori Jukka Oksa ei voi kommentoida tapausta Aamulehden (17.10.2011) haastattelussa, koska hän ei virallisesti edes tiedä kouluajan ulkopuolella tapahtuneesta asiasta. Rehtorin mukaan Toijalassa on ollut koko syksyn kovin levotonta. Valkeakosken poliisilaitoksen tutkinnanjohtaja Joni Länsipuro kertoo, että alaikäisistä on tehty tänä syksynä poikkeuksellisen paljon rikosilmoituksia. Mitään syytä sille, miksi kahinointia on niin paljon juuri tänä syksynä, ei rehtori eikä rikoskomisario osaa kertoa. Toimittajien tavoittamat koulun vanhempainyhdistyksen jäsenetkään eivät halunneet puhua asiasta julkisesti.
Vaikka asiaa ei haluta käsitellä julkisuudessa, nuorten kanssa tekemisissä olevat viranomaiset aikovat pitää palaverin tilanteesta. Rehtorin mukaan nyt olisi aika pysähtyä ja herätellä myös vanhempia, sillä Toijalassa tapahtuu hurjia juttuja. Paikallisen verkkojulkaisun mukaan nuoret ovat tehteet ilkivaltaa mm. lasten leikkipuistoissa ja paikallisen liikennemyymälän tiloissa.
Kiitos jämptin rehtorin, toijalalaistytön pahoinpitelyä eikä muitakaan nuorten rötöstelyjä ole reposteltu iltapäivälehtien sivuilla. On kuitenkin enemmän kuin toivottavaa, että rehtorin viesti on mennyt asiallisella uutisoinnilla perille ja vanhemmat heräävät huomaamaan, mitä nuoriso vapaa-ajallaan touhuaa. Vaikenemalla hurjille jutuille ei nimittäin saada stoppia.
Asiat eivät myöskään muutu, jos niistä vain avautuu paikallislehden yleisönosastopalstalla. Häiriköinnit ja pahoinpitelyt eivät vähene, vaikka niistä julkisuudessa reviteltäisiin kuinka suuria ja raflaavia otsikoita.
Hurjille jutuille saadaan stoppi, jos kaikenlaiseen ilkivaltaan ja väkivaltaan puututaan välittömästi. Eikä asioihin puuttuminen ole ainoastaan huoltajien ja opettajien vastuulla. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä matalammalla kynnyksellä meistä jokainen satunnainen ohikulkijakin voi puuttua kaikenlaiseen huonoon käytökseen. Esim. pahanteossa olevat 10-vuotiaat pojankoltiaiset voi naapurinsetä tai -tätikin saada vielä ruotuun, muutamaa vuotta vanhempien ojentamiseen voi olla syytä jo soittaa poliisit paikalle. Nuorille on annettava jokin selkeä merkki siitä, että heidät ja heidän tekosensa huomataan ja vääristä teoista tulee aina seuraamuksia. Vanha kunnon kotiaresti puree sekä 10- että 15-vuotiaaseen.
Ja jos omat ja lähiverkoston keinot loppuvat, apua pitää uskaltaa hakea esimerkiksi koulukuraattorilta tai perheneuvolasta. Pahinta, mitä nuorelle voi tehdä, on jättää reagoimatta hänen tekoihinsa. Mediahiljaisuudesta huolimatta uskon, että toijalastyttöjen julmaa tekoa ei ole lakaistu maton alle, vaan sekä tytöt että heidän vanhempansa ovat saaneet tukea käsitellä asiaa.