Eilen kävimme kesämökillä nostamassa vesipumpun järvestä ja laitoimme veneen talviteloille. Kuukausi sitten haravoin lehtiä ja teloin selkäni. Nyt loppujen lehtien haravoiminen ei enää onnistunut, räystäskourut sen sijaan puhdistin. Talvi saa luvan tulla.
Koko kesän ja alkusyksyn kuntoilubuumi katkesi selkäkipuiluun. Viimeisen kuukauden olen keskittynyt kotoiluun. Olen ehtinyt lukea paljon hyviä kirjoja, kutoa tumppuja ja hoitanut kukkia. Syysloman alkaessa muutin huonekalujen järjestystä olohuoneessa ja keittiössä. Se on tuttu siirtymäriitti. Halusin enemmän tilaa kirjoilleni, keittiöön taas rakensin uuden hyllyn askartelutavaroille. Sormeni syyhyävät ompelemaan ja näpertelemään kortteja ja koruja. Kuukauden päästä on onneksi kädentaitomessut, jonne pääsee hiplailemaan uusia helmiä, lankoja ja huovutusjuttuja.
Töissä syksy on edennyt myös maltillisesti. Tänä syksynä on ollut aikaa edetä systemaattisesti ja rauhassa. Olen keskittynyt entistä enemmän ihan perusasioihin. Seiskojen kanssa olemme opiskelleet verbejä, kielenhuoltoa ja kirjoittamisen perustaitoja. Seuraavaksi alamme lukea kirjoja ja kirjoittaa omia tarinoita.
Kasien kanssa osallistuimme Luetko sinä -kampanjaan ja sen jälkeen harjoittelimme moduksia. Nykynuoriso hämmästelee potentiaalia, vaikka sitä käytetään ihan yleisesti esim. sanomalehdissä. Nuorten äidinkielentaito kaipaa rikastamisohjelmaa, jonka avulla he saavat koko skaalan käyttöönsä. Seuraavaksi siirrymmekin kielen keinoihin, tutustumme runouteen ja esim. rap-lyriikkaan.
Ysien kanssa olemme käsitelleet nykykirjallisuutta. Ennen syyslomaa koulullamme vieraili Ota runoilija -hankkeen kautta runoilija Robert Meriruoho. Seuraavaksi oppilaat saavat valita mieleisensä nykykirjailijan ja tehdä hänestä vapaamuotoisen työn: perinteisen tutkielman, PowerPoint- tai Prezi-esityksen tai vaikkapa pienen elokuvan.
Kotirintamalla elellään myös suvantovaihetta. Meillä on taloudessa nyt yksi alakoululainen, yksi yläkoululainen ja yksi lukiolainen. Vanhojenpäivän frakki on jo varattu.
Tällä hetkellä päällimmäisinä tunteina ovat tyytyväisyys ja kiitollisuus. Levollisin mielin astun taas huomenna tutuksi tulleeseen paikallisjunan vaunuuni nauttimaan ohi lipuvista talvisista maisemista.
Harmaa on hyvä väri, kuten Ismo Alanko muistuttaa. Tai jos harmaus ahdistaa, korvanapeista voi laittaa soimaan vaikkapa Jukka Poikaa!