sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Tiedonhakuspurtti

Perjantaina kaiken teemapäivähässäkän jälkeen minun piti pitää pari oppituntia yseilleni. Olimme käsitelleet pari viikkoa aikaisemmin kansanperinnettä ja Älä osta mitään -päivää varten olin pyytänyt heitä kirjaamaan isolle kartongille asioita, mitä joulu heille merkitsee.

Tunnin alussa pyysin kaikkia kirjautumaan Facebookiin oman ryhmänsä sivulle, koska ohjeitten antaminen onnistuu kätevimmin sitä kautta. Oppilaitten tuli valita antamistani jouluaiheista yksi ja kirjoittaa siitä tekstinkäsittelyohjelmalla A4-kokoinen esite kyseisen jouluperinteen historiasta ja nykyisyydestä. Esitteen piti olla siististi aseteltu ja tarpeeksi tiivis, jotta kuka tahansa jaksaa sen lukea käytävän seinältä. Sitten naputtelin kommenttitilaan aiheita, joista oppilaat kävivät tykkäämisellä vaitsemassa oman aiheensa.

Työn sai tehdä yksin tai pareittain. Aikaa oli kutakuinkin 30 minuuttia. Jos työ jäi tekemättä, siitä saisi arviointikirjaan nelosen, joka varmasti laskee jonkin verran äidinkielen arvosanaa. Kunnolla tehdystä työstä sai arviointikirjaan ruksin. Tunnin lopussa minulla oli monta, informatiivista tekstiä mm. glögin, joulukuusen, piparkakkujen, tonttujen ja jouluruokien alkuperästä. Kukaan ei jättänyt työtä tekemättä ja kaikki olivat siististi asemoituja ja lähes jokaisessa työssä oli alareunassa lähteet merkittyinä.

Kukaan oppilaista ei ehtinyt puolessa tunnissa pelailemaan ja surffailemaan muilla sivuilla, vaan he keskittyivät työn tekemiseen. Muutamaa jouduin pyytämään lisämään työhönsä kappalejaot ja korjaamaan kirjoitusvirheet.

Mielestäni työ vastasi hyvin myös arkielämän vaatimuksia. Kenen tahansa meistä on hyvä oppia löytämään nopeasti relevanttia tietoa jostakin asiasta ja tiivistää se helposti omaksuttavaan muotoon. Minua ilahdutti suuresti myös se, kuinka tyylikkäitä työt olivat myös ulkoasuiltaan. Fonttikoko oli suhteutettu tekstin määrään ja kuvien asettelua oli mietitty.

Tämän kokemuksen perusteella olen valmis teettämään vastaavia tiedonhakuspurtteja jatkossakin.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Teemapäivä

Vietimme perjantaina koulussa Älä osta mitään -päivää. Tarkoituksena oli tarjota vaihtoehtoja ostetuille joululahjoille. Siksipä välituntien aikana oli mahdollista käydä kierrätystorilla, laitattamassa hiuksiaan tai kynsiään nuorten omassa salongissa tai askartelemassa pakettikortteja, koruja tai huovutettuja joulukoristeita.
Oppilaat olivat askarrelleet myös aineettomien joululahjojen lahjakortteja, joissa luvattiin mm. peli-ilta, kolmen ruokalajin päivällinen, siivousapua tai niskahierontaa. Oppilaat saivat kirjoittaa vastaavanlaisen lahjakortin omille läheisilleen.



Jokaisessa pisteessä oli yksi opettaja valvomassa, mutta muuten toiminta oli oppilaslähtöistä. Olimme viikon aikana tehneet valmiiksi kierrätyskartongista pakettikortteja ja nipsutelleet vanhoista joulukorteista tähtiä niiden koristeluun. Huovutuspöydässä oppilaat saivat kokeilla huovutusneulan käyttöä ja muotoilla huovasta piparkakkumuottien avulla sydämiä ja tähtiä vaikkapa kuusenkoristeiksi.
   Korupoydässä oli helmiä, korupiikkejä ja muita tarvikkeita, joita oppilaat saivat vapaasti käyttää koruihinsa. Joku taitavampi oppilas neuvoi toista, koska varsinaisia ohjaajia ei ollut. Pääasia oli, että kaikki saivat kokeilla korujen tekoa. Pöydän ääressä istui päivän aikana yllättävän moni poikakin.


Ajatus kauneudenhoitosalongitsa  oli kokonaan oppilaiden oma. Tytöt taikoivat hetkessä luokkahuoneesta tunnelmallisen salongin, jossa oli kukkia ja lehtiä. Tytöt saivat omilla suoristusraudoillaan ja muilla vastaavilla kähertää ja laittaa kavereittensa hiuksia luvan kanssa koko välitunnin. Musiikki soi ja nuoret viihtyivät. Käytävään asti tuoksui kuumennettujen hiusten ja kynsilakan tuoksu, joka toi mieleen elävästi mieleen oman teini-iän.

Kierrätystorilla oli jaossa kirjoja, vanhoja PlayStation2-pelejä ja muuta pientä tavaraa. Vaikka tapahtumaa oli mainostettu viikko, oppilaat eivätkä opettajatkaan oikein olleet ehtineet sisäistää ajatusta ja tavaranvaihto jäi vähäiseksi. Oppilaat onneksi ymmärsivät, että pöydistä ei saa pelkästään käydä hakemassa tavaraa, vaan sinne piti oikeasti jättää jotain tilalle.

Luokan seinällä oli myös pieniä tauluja, joihin sai käydä kirjoittamassa runoja. Olimme seiskojeni kanssa tehneet runoharjoituksen, jonka ansiosta meillä oli 240 heidän kirjoittamaansa runosäettä tulostettuna paperiliuskoille, jotka sitten kiinnitettiin tauluun sinitarralla. Varsinkin pojat tykkäsivät kirjoitella niistä absurdeja runoja.


Päivän järjestäminen vei minulta lähes koko viikon äidinkielen tunnit, mutta lopputulos oli ehdottomasti sen arvoinen. Oppilaat toivoivat, että tämäntyyppisistä välituntitoiminnoista tulisi säännöllinen tapa, esim. kerran kuussa tai edes pari kertaa lukukaudessa. He lupasivat kirjoittaa asiasta koulun lehteen. Saa nähdä, koska pääsemme seuraavan kerran valmistelemaan jotain vastaavaa tempausta.