sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Carpe diem

Kuuluukohan se ikään, että jokainen kesä tuntuu paremmalta kuin edellinen? Vaikka vuodet kuluvat vuosi vuodelta nopeammin, tuntuu että nykyään on entistä enemmän aikaa pysähtyä ja havahtua siihen, kuinka hyvin asiat nykyään ovat.

Kolmen teini-ikäisen kanssa kesänvietto on huomattavasti leppoisampaa kuin kolmen leikki-ikäisen tai kolmen alakoululaisen. Äidin valvovaa silmää ei tarvita jatkuvasti laiturilla, poikaset voi laittaa jo vaikkapa lämmittämään saunaa tai purkamaan vanhaa pihakeinua. Omaa aikaa on huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Voi ottaa vaikkapa läppärin rantaan ja naputella siellä kaikessa rauhassa, tai asettua laiturille lueskelemaan dekkareita.

Olen pitkää haaveillut märkäpuvun ostosta, jotta voisin alkaa harrastaa avovesiuintia. Tänään kelailin vastarannalle ja takaisin uusissa Speedoissani, ilman märkäpukua. Ihan hyvin sekin onnistui. Metrejä kertyi 1200. Ihan kelpo määrä. Tuokin haave toteutui nyt. Aika oli sille kypsä.

Tästä kesästä minulle on jäänyt päällimäiseksi mieleen paljon pieniä hetkiä, joissa olen ymmärtänyt olla läsnä. Olen pyrkinyt olemaan kiirehtimättä paikasta toiseen ilman, että olisin edes hetkeksi pysähtynyt ja tajunnut olevani juuri siinä paikassa ja hetkessä. Olen säilönyt itseeni tunnelmia ja tuntemuksia, keskusteluja ihmisten kanssa. Muistan, mistä olen puhunut kenenkin kanssa ja millaisessa ympäristössä ollut. Kaikki nuo hetket ovat palautettavissa mieleen. Ehkä ne päätyvät riveiksi runovihkooni tai kappaleiksi tietokoneeni tiedostoihin.

Toisenkin pitkäaikaisen haaveeni aion tänä kesänä toteuttaa. Me aioimme hankkia minulle pienen oman auton. Autosta aiheutuvat lisäkustannukset toki arveluttavat, mutta se on auton tuoman vapauden hinta. Kesän lopussa olen aina vannonut, että tulemme käymään mökillä myös töiden alettua. Aina se on jäänyt. Haaveenani on, että voisin ajaa perjantaina töiden jälkeen suoraan mökille, lämmittää saunan ja aloittaa viikonlopun lempeästi puusauna löylyissä. Nähtäväksi jää toteutuuko tuo tänä syksynä.

Viime vuonna lukuvuoden alkaessa toivoin, että tuleva työrupeama ei muistuttaisi pikajunassa matkustamista. Mielestäni viime lukuvuosi tulikin puksuteltua pääosin paikallisjunassa. Tänä vuonna tavoitteeni on sama. Uskon että tämänkin tavoitteen saavuttaminen on vuosi vuodelta helpompaa, sillä matkan varrelta kertyy lisää keinoja, joilla nykyhetken saa pysäytettyä.

Loppuun kohtaus elokuvasta, jonka ansiosta minusta tuli äidinkielen opettaja.







lauantai 19. heinäkuuta 2014

Loma on palautumista varten!

Laitapa silmäsi kiinni. Mieti itseäsi stressaantuneena keskellä hektistä työviikkoa. Mistä silloin haaveilit? Mitä kuvittelit itsesi tekemässä, kun ajattelit kaukaisuudessa häämöttävää lomaa?

Ainakin minun on hyvä palauttaa nuo ajatukset mieleensä, kun huomaan tuskailevani, että en ole taaskaan tehnyt mitään järkevää loman aikana.

Minä haaveilin arjen puristuksessa kotiinjäämisesta ja joutenolosta. Haaveilin aikatauluttomista päivistä, jolloin on aikaa lukea ja tehdä käsitöitä tai mitä tahansa sellaista, johon kerrankin on aikaa.

Tämä on toteutunutkin. Olen saanut olla kotona, lueskella ja twiittailla. Olen jonkun verran tehnyt käsitöitäkin. Virkkasin vihdoin ja viimein jo pari vuotta sitten ostamani lampunvarjostimen. Vielä vähän ompeluhommia ja varjostin on valmis.


Ensimmäisenä viikonloppuna juhlittiin serkkuni viiskymppisiä ja tapasin pitkästä aikaa sukulaisiani. Se teki todella hyvää. Kävin viikolla mökillä siivoilemassa ja seuraavana viikonloppuna vietimme siellä mukavan pidennetyn viikonlopun hyvässä seurassa. Sitten olikin jo juhannus, joka sekin vietettiin mökillä. Viime viikonloppuna juhlin tytärpuoleni polttareita ihanassa nuoressa seurassa Tallinnassa ja Helsingissä. Viime viikonloppuna juhlimme nuoren parin häitä Espoossa. Kaikkea kivaa on siis tapahtunut!

Missasin sukujuhlien takia muutamat kesätapahtumat, mutta mitäs sitten. Ensi kesänä sitten paremmalla ajalla. Tälläkin hetkellä Tampereella on kaupunkifestivaalit ja ystävät postaavat kuvia keikoilta Facebookiin. Minä puolestani postaan haukien ja kesäkukkien kuvia täältä landelta.

Vielä on pari viikkoa lomaa jäljellä. Se kuluu ihan samoissa merkeissä kuin tähänkin asti. Töihin ei palaa tänäkään syksynä maailmaa nähnyttä tai kroppansa timmiksi reenannutta opea. Mutta uskon, että sinne palaa levännyt sekä arki- ja työelämään innokkaasti tarttuva ope, joka jaksaa painaa reippain mielin läpi tulevan lukuvuoden.