Lukukauden pituinen peli

Parhaat ideat ovat yksinkertaisia. Tästä ideasta kunnia kuuluu kollegalleni Mervi Naskalille, joka kehitti omaa opetustaan varten ns. plussasysteemin. Minä olin jo muutaman vuoden kirjoituttanut oppilaillani paljon pieniä kirjoitelmia ja tuskaillut niiden arviointia. Mervin kehittämä plussataulukko oli täydellinen vastaus myös omiin tarpeisiini.

Nyt olen kehitellyt plussasysteemiä parin vuoden ajan ja olen todella tyytyväinen siihen. Oppilaani tekevät lukuvuoden aikana useita pieniä kirjallisia töitä ja harjoituksia, joista he keräävät plussia. Jotkut työt ovat yhden plussan arvoisia, joistakin saattaa tienata jopa kolme plussaa, riippuen työn vaativuudesta ja laajuudesta. Plussat kirjataan taulukkoon, josta oppilaat voivat seurata oman saldonsa karttumista.

Yksi plussa on kirjaimellisesti yhden plussan arvoinen. Ensimmäisestä plussasta oppilas saa plussataulukkonsa arvosanaksi 4+, mikäli hän saa kerättyä lukukauden aikana kaikki 24 plussaa, hänen plussataulukkonsa arvosana on 10. Tämä on hänen tuntityöskentelynsä arvosana. Plussataulukon arvosana vaikuttaa joulu- ja kevätarviointiin yhden ison kokeen verran. Mikäli oppilas on saanut esim. kielioppikokeista kutosen, kasin arvoinen tuntityöskentely nostaa lukuvuosiarvosanan seiskaan. Toisaalta kiitettävää arvosanaa ei voi saada, vaikka kuinka loistaisi kokeissa, mutta plussataulukon arvosana laahaa kutosessa tai seiskassa.

Kasiluokkalaisilla on tänä syksynä 16 plussatyötä.
Suluissa oleva numero tehtävän perässä kertoo, kuinka monta plussaa työstä voi ansaita.  Jaoin listan ja liimautin sen oppilaiden kirjoitelmavihkoon heti lukukauden alussa.

Kun plussa on suoritettu, merkitsen taulukkoon plussatyön numeron. Esim. jos oppilas suorittaa otsikkokirjoitelman kahden plussan arvoisesti, merkitse taulukon kahteen ruutuun numeron 4. Oppilas ja opettaja näkee taulukosta, mitkä työt on suoritettu ja mitkä ovat edelleen suorittamatta. Oppilas voi tehdä töitä myös jälkikäteen, jos hänellä on paineita korottaa arvosanaansa. Ahkerointi kannattaa ja tunneilla on tehtävä töitä, jotta ehtii tehdä kaiken. Palkkio tehdystä työstä on välitön, uusi plussa taulukossa saa tyytyväisen hymyn jokaisen kasvoille.

Työskentelyn ryhdittämiseksi otin käyttöön tänä syksynä opiskelupolut, joista kirjoitin aiemmin täällä.

Kasiluokan ensimmäinen polku kattaa neljä ensimmäistä plussatehtävää. Kun on edennyt polun kohtaan, joka on merkitty keltaisella tähdellä, vuorossa on uusi plussatyö.

 Olen tavallaan tehnyt opiskelusta lukuvuoden mittaisen pelin. Olen huomannut, että tämä systeemi motivoi nykyajan nuoria, jotka ovat virtuaalimaailmassakin tottuneet keräämään pisteitä ja saavutuksia. Tämä vaatii toki huomattavan paljon ennakkovalmisteluja, mutta nyt kun käytän systeemiä jo kolmatta vuotta, hyväksi havaittuja plussatöitä on kansiot pullollaan. Ja aina voi kehittää jotain uutta.

Ope, miksi sää et opeta meitä?

Ysiluokkalainen tyttö oli hieman nyreissään äidinkielen tunnin alussa.
- Ope, sää et ole opettanut meitä ollenkaan tänä vuonna. Me ei tykätä tästä sun uudesta systeemistä.

Nuo sanat kirpaisivat. Se oli totta. Minä en ollut yhtenäkään tuntina seissyt luokan edessä ja luennoinut Mikael Agricolasta ja kirjakielen synnystä enkä kerrannut kielenhuollon perusjuttuja. Minä olin laittanut oppilaat töihin ja nyt vielä kehtasin pitää ensimmäisen kokeen ilman että olin yhtään opettanut sitä, mitkä sanat kirjoitetaan pienellä ja mitkä isolla alkukirjaimella, tai mitkä sanat kirjoitetaan yhteen ja mitkä erikseen.

Sen verran otin kritiikistä onkeeni, että laadin kokeen erittäin huolella. Suurin osa tehtävistä liittyi yhdyssanoihin, sillä ne ovat monelle kompastuskivi. Viimeiselle sivulle tein kaksi tehtävää vierassanoista, sillä niitäkin harjoittelimme. Nekin valitsin huolella, joukossa oli sanoja kuten budjetti, dialogi, kronologia, diktaattori, demokratia ja rasismi. Vierassanojen ymmärtäminen jos mikä vaikuttaa myös luetunymmärtämiseen. Uskon, että tämä koe näyttää minulle, kenellä perusasiat ovat hallussa ja kenen kanssa on syytä jatkaa harjoittelua ja antaa enemmän henkilökohtaista opastusta sekä kirjoittamisessa että sanavaraston kaajentamisessa.

Seuraavaksi alamme käsitellä puhekielen variaatioita eli tutustumme murteisiin ja slangiin. Valitettavasti en aio missään nimessä silloinkaan seistä luokan edessä paasaamassa vaan otan opetusblogini murreosion käyttöön. Toki pidän pienen alustuksen aiheesta, mutta eri murrealueisiin oppilaat saavat tutustua näytteiden avulla ihan omin nokkineen. Varsinaisena opiskelusuorituksena he joutuvat kirjoittamaan minulle tiivistelmän tai referaatin joko meän kielestä, murteiden taistelusta tai stadin slangista. Kaikki aineisto on löydettävissä opetusblogistani.

Murteiden jälkeen kertaamme nopeasti hieman verbi- ja lauseoppia. Uutena asiana aion opettaa verbien nominaalimuodot ja lauseenvastikkeet. Käymme läpi opettajajohtoisesti myös selkeän ja sujuvan tekstin piirteitä. Pidän monia pieniä pistokokeita ja teetän oppilailla kirjallisia harjoituksia nähdäkseni kuinka hyvin oppi on mennyt perille.

Ymmärrän silti oppilaiden epävarmuuden. Moni kokee, että oppiminen on vaarassa, jos kukaan ei opeta. Muutos vaatii aikansa, siihen asti on opettajankin opittava sietämään nurinaa ja vastustusta.

Opettavatko läksyt vastuunkantoa?

Tunsin eilen itseni pahikseksi kuopukseni vanhempainillassa, kun kyseenalaistin opettajan tavan antaa lapsille läksyjä. Läksyjä kuulemma annetaan, koska ne opettavat lapsille vastuunkantoa.

Kerroin omasta läksyttömyys- ja kirjattomuuskampanjastani, mutta se ei häntä vakuuttanut. Opettajakin oli kokeillut kirjojen säilyttämistä koulussa ja todennut toimimattomaksi niissä tilanteissa, kun oppilas oli sairastunut. Omaan tahtiin eteneminenkään ei ollut tuntunut sopivalta. Opettajan mukaan kaikki eivät olleet silloin saaneet riittävästi huomiota ja opettajan aikaa.

Omassa kokeilussani olen huomannut, että omaan tahtiin eteneminen ja kirjojen säilyttäminen koulussa ei ole aiheuttanut pulmaa edes siinä tilanteessa, kun oppilas on ollut kotona sairaana. Sairaana kuuluukin levätä eikä opiskella itsekseen kotona. Ja kun oppilaat etenevät omaan tahtiinsa, parin tunnin poissaolo oppiaineen tunneilta ei oikeastaan edes haittaa, sillä oppilas jatkaa siitä, mihin hän on edellisellä kerralla jäänyt. Tunneilla on aikaa kiriä, koska läheskään kaikki oppilaat eivät ole karanneet asioissa saavuttamattomiin.

Eniten minua harmittaa kommentit siitä, että läksyt opettavat oppilaille vastuuta. Onko läksyttömyyteni siis vastuunpakoilua?

Minulle onnistunut työpäivä on sellainen, että saan kaikki työtehtäväni tehtyä työpaikalla ja voin hyvillä mielin sulkea luokan oven takanani ja aloittaa vapaa-aikani ilman kotona odottavia vihkopinoja. Saman tunnetilan haluaisin antaa oppilailleni ja omille lapsilleni. Työt tehdään työaikana. Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat.

Koulun ulkopuolisessa elämässä vastuunottaminen tarkoittaa minulle sitä, että jokainen hoitaa oman osuutensa ja omat pienet velvollisuutensa. Meidän vanhempin vastuulla on käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Kodin siistinä pitäminen kuuluu meille kaikille. Meillä kaikilla on vastuu pitää kodin ilmapiiri hyvänä ja sopuisana. Sen koen kaikkein haastavimmaksi, sillä en voi sietää poikien keskinäistä nahistelua ja piikittelyä.

Eniten olen kuitenkin pyrkinyt painottaa sitä, että annetuista lupauksista ja sitoumuksista on pidettävä kiinni. Kuopukseni kohdalla se tarkoittaa sitä, että jalkapalloreeneissä on käytävä ja peleihin on osallistuttava. Porukkaa ei saa jättää. Se tarkoittaa sitä, että harjoituksiin on lähdettävä klo 19 ja sieltä palataan kotiin vasta klo 20.30. Sen jälkeen on hoidettava läksyt, jos ne on aikaisemmin jäänyt tekemättä.

Liian aikataulutettu arki stressaa aikuista ja nuorta yhtä paljon. Voisin uskoa, että se stressaa nuorta jopa enemmän kuin aikuista. Koulun ja kodin yhteistyön kannalta olisikin tärkeää, että opettaja tuntee oppilaittensa ja heidän perheensä arjen. Voihan olla, että perheen aikuiset elävät niin hektistä arkea, että vanhemmilla ei ole yksinkertaisesti aikaa huolehtia lasten läksyistä eikä se minusta ole edes vanhempien tehtävä.

Opettajat antakoon edelleenkin läksyjä, mutta toivoisin, että he silti miettisivät, MIKSI he läksyjä antavat. Minä vaadin oppilailtani työntekoa ja vastuunkantoa jokaikinen oppitunti, siksi vastuunkannon opettaminen ei ole minun mielestäni riittävän hyvä perustelu.

Vapaa-ajalla opiskelu voi olla toki mielekästäkin. Jos joku oppilas haluaa viedä läksynsä kotiin, hänellä on selvästi halu saada tehdä töitä aiheen parissa rauhassa kotona. Siksi sallinkin töiden viemisen kotiin, Samalla huomaan, millainen tekeminen ketäkin miellyttää. Tänä syksynä näin valon syttyvän kasiluokkalaisen pojan silmiin, kun hän kuuli äidinkielen kirjoitelmasta, joka käsittelee sisällissotaa. Jos minun antamani tehtävät sytyttävät oppimisen ilon, olen onnistunut!