Mikään ei ole kamalampaa kuin se tunne, kun omaa lasta kiusataan tai häntä ei ymmärretä. Kaikista vanhemmista kuoriutuu tuollaisessa tilanteessa tiikerivanhempi, joka haluaa puolustaa omaa pienokaistaan.
Se on ihan oikein, omaa lastaan pitääkin puolustaa.
Epäoikeudenmukainen tilanne herättää jokaisessa vanhemmassa paljon tunteita, jotka pitää päästä purkamaan jotenkin. Vääryydet on korjattava, kiusaajien on kuultava kunniansa ja oma tuska on päästävä purkamaan johonkin.
Oikeutettuja ja hyviä ajatuksia nämäkin. On vain mietittävä, miten kannattaisi toimia.
Toivottavasti meillä kaikilla on lähipiirissämme edes pari hyvää ystävää, jolle voimme purkaa harmitustamme. Heille voi varmaan soittaa tai laittaa vaikka whatsapp-viestiä aiheesta tai voihan aina mennä vaikka kahville jonnekin. Kahden kesken on turvallista purkaa mieltä. Voi tuulettaa kunnolla ja ystävä ymmärtää liioitellun ja voimakkaan kielenkäytönkin. Ja se oikeasti helpottaa. Kun on pahimman kiukun saanut purettua kaverille, voi alkaa vaikkapa yhdessä miettiä, miten asiassa kannattaisi toimia.
Mikäli ongelmat liittyvät kouluun, kaikista parasta olisi kirjoittaa täysissä sielun ja ruumiin voimissa (ei siis perjantai-iltana vinkkupullon jälkeen) opettajalle asiallinen viesti. Opettajan lisäksi tämä sama viesti kannattaa osoittaa koulun rehtorille ja asiasta riippuen kuraattorille.
Tämän jälkeen seuraa ilmeisesti palaveri koululla, jossa kannattaa esiintyä mahdollisemman asiallisesti ja yhteistyökykyisesti. Jos koululla otetaan puheeksi esim. konsultointi perheneuvolassa, siitä ei tarvitse loukkaantua. Opettajaan tai kuraattoriin kannattaa olla jatkossakin itse yhteydessä. Yhteistyökykyisen vanhemman kanssa on ilo asioida, tosin yhteistyökyvyttömien vanhempienkin kanssa pyritään asioimaan heidän vastustuksestaan huolimatta.
Koulun henkilökunta pyrkii tekemään parhaansa niillä resursseilla, jotka heille on annettu. Jos lapsellesi ei ole mahdollista järjestää esim. avustajaa luokkaan joka tunnille, se on ihan varmasti resurssikysymys. Rehtorille ei kannata asiasta raivota, ennemmin kannattaa osoittaa raivoamisensa ja sekin mielellään rakentavassa ja asiallisessa muodossa kunnan päättäjille, jotka resurssia jakavat. Tosin hekin ovat sen varassa, mitä valtakunnallisesti jaetaan. Oikea osoite kriitikille on siis opetusministeri ja valtiovarainministeri, ei lapsesi luokanopettaja tai luokanvalvoja.
Koulun toimintaa koskeva kritiikki tulee kohdistaa ensisijaisesti rehtorille. Jos rehtori ei jostain syystä suostu vastaamaan asiallisiin tiedusteluihin, aina voi ottaa yhteyttä hänen esimiehiinsä. Monessa kunnassa rehtorien esimiehilläkin on esimies. Häneen voi myös tarvittaessa ottaa yhteyttä. Jos tämäkään ei auta, viimesijainen valituskohde on aluehallintovirasto eli AVI. Se on koulussa tunnettu kirosana. Usein jo pelkän sanan mainitseminen tiukassa tilanteessa voi auttaa. Esim. lause "Pitääkö tässä katsoa, mitä AVI sanoo asiasta." on erittäin tehokas ukaasi ja mikä parasta, sitä ei voi osoittaa laittomaksi uhkaukseksi. Mutta tätäkään ei kannata viljellä turhan päiten, se nimittäin menettää tehonsa. Ja AVIin pitää olla yhteydessä vasta sitten, kun kaikki muut tahot kunnassa on ensin käyty läpi.
Minulla on hankalien asioiden hoitamisesta kokemusta sekä opettajana että vanhempana. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin esim. täällä. Omista turhautumistani olen kirjoittanut täällä ja täällä.
Nyrkkisääntö 1: Älä pura kiukkuasi ja ahdistustasi somessa, vaan soita tai tekstaa ystävällesi!
Nyrkkisääntö 2: Ota yhteyttä kouluun mielellään kirjallisesti, älä soita vihaista puhelua.
Nyrkkisääntö 3: Käyttäydy palaverissa rauhallisesti ja yhteistyökykyisesti, älä raivoa.
Nyrkkisääntö 4: Jos et saa asiallista kohtelua osakseni, ota yhteyttä seuraavaksi ylempään tahoon.