Kielitaju testissä

Sijamuodot on nyt seiskojen kanssa kahlattu läpi. Osa urakasta tehtiin opettajajohtoisesti, paikallissijat opiskeltiin omatahtisesti. Yhdellä kertaustunnilla pelattiin Kahootia, viimeisellä kertaustunnilla oppilaat saivat tehdä omavalintaisia kertaustehtäviä. Minä lähinnä kiertelin luokassa tarkastamassa, neuvomassa ja patistelemassa.

Mielialaa ei oikein kohottanut se, että viimeisellä kertaustunnilla jotkut oppilaat kyselivät, MIKÄ se sijamuoto oikein on. Niinpä niin. Onhan se tietty vähän abstrakti asia eikä sana TAIVUTUSMUOTO ole välttämättä yhtään sen konkreettisempi sana tuonikäiselle. Muistutinkin heitä ihan ensimmäisestä tehtävästä, jonka teimme. Silloin kirjoitimme tarinan, jossa sanoja ei saanut taivuttaa ollenkaan vaan kaikki sanat piti olla perusmuodossa. Sen jälkeen sama tarina kirjoitettiin uudestaan ja värikynällä merkattiin sanan perusmuotoon tuleva muutos. Tuo värikynällä tehty muutos oli nimenomaan sanan taivuttamista.

Kokeen laatiminen on aina oma lukunsa. Olen lähes koko opettajaurani tehnyt kokeet itse. Ensimmäisinä vuosina hyödynsin enemmän oppikirjasarjojen valmiita kokeita, mutta nyt olen hylännyt ne täysin. Vain minä tiedän, mitä olen oppilailleni opettanut. Siksi minä tiedän parhaiten, miten tuota osaamista testaan.

Aikaisempina vuosina sijamuotokokeissani oli paljon alleviivaustehtäviä ja sijoita oikeaan laatikkoon -tehtäviä. Nyt sellaisia ei ole kokeessani lainkaan.

Kokeen alussa on yleensä jokin kokonaisuuden hallintaa mittaava tehtävä. Olen alkanut kyseenalaistaa jopa sitä, että oppilaiden pitää muistaa sijamuotojen nimet ulkoa. Minusta riittää, että he tunnistavat ne. Tänä vuonna ensimmäisenä tehtävänä on sijoittaa annetut sijamuotojen nimet oikeisiin laatikoihin. Laatikot on nimetty ryhmittäin: kieliopilliset sijat, roolisijat, paikallissijat ja harvinaiset sijat.

Ennen ajattelin, että oppilaiden on hyvä muistaa tiettyjen keskeisten sijamuotojen kysymyssanat. Kokeessa oli aina myös tähän liittyvä kysymys. Nyt jätin sen ns. normaalikokeesta pois, sillä oppilaat ovat saaneet itse valita tavan, jolla he sijamuodot tunnistavat. E/S2-versioon jätin vielä kysymyssanan ja sijamuodon yhdistämistehtävän.

Nykyisessä kokeessani on myös klassinen "mitä eroa virkkeillä a) Jaakko teki kotitehtävät b) Jaakko teki kotitehtäviä on" -tehtävä.

Suurin osa kokeen tehtävistä on aukkotehtäviä. Oppilaiden täytyy osata kirjoittaa annettu sana oikessa muodossa. Oikeaa muotoa ei ole kerrottu, vaan se paljastuu tekstiyhteydestä. Toisinaan on sanottu, pitääkö sana olla monikossa. Oikeasta muodosta saa puolet pisteistä, täydet pisteet saa, jos osaa kertoa taivuttamansa sanan sijamuodon.

En voisi kuvitellakaan, että oppilaani enää alleviivaisivat kokeissa valmiista tekstistä tiettyjä, pyydettyjä muotoja. Minun on vaikea keksiä mitään arkielämän tilannetta, jossa sellaista taitoa tarvittaisiin. Sen sijaan tekstiyhteyden hahmottaminen ja oikean muodon valitseminen mittaa oppilaan kielitajua, vaikka hänellä ei olisi hajuakaan siitä, mistä sijamuodosta on kysymys. Analyyttisempi oppilas taas osaa nimetä käyttämänsä sijamuodon nimen ja saa samalla käsityksen siitä, millaisessa yhteydessä kyseistä sijamuotoa käytetään.

Ensimmäinen ryhmä tekee kokeensa tunnin päästä. Kokeet ovat edelleen muistitikulla. Nyt vain peukut pystyyn, että kopiokoneet pelittävät.