Ope, miksi sää et opeta meitä?

Ysiluokkalainen tyttö oli hieman nyreissään äidinkielen tunnin alussa.
- Ope, sää et ole opettanut meitä ollenkaan tänä vuonna. Me ei tykätä tästä sun uudesta systeemistä.

Nuo sanat kirpaisivat. Se oli totta. Minä en ollut yhtenäkään tuntina seissyt luokan edessä ja luennoinut Mikael Agricolasta ja kirjakielen synnystä enkä kerrannut kielenhuollon perusjuttuja. Minä olin laittanut oppilaat töihin ja nyt vielä kehtasin pitää ensimmäisen kokeen ilman että olin yhtään opettanut sitä, mitkä sanat kirjoitetaan pienellä ja mitkä isolla alkukirjaimella, tai mitkä sanat kirjoitetaan yhteen ja mitkä erikseen.

Sen verran otin kritiikistä onkeeni, että laadin kokeen erittäin huolella. Suurin osa tehtävistä liittyi yhdyssanoihin, sillä ne ovat monelle kompastuskivi. Viimeiselle sivulle tein kaksi tehtävää vierassanoista, sillä niitäkin harjoittelimme. Nekin valitsin huolella, joukossa oli sanoja kuten budjetti, dialogi, kronologia, diktaattori, demokratia ja rasismi. Vierassanojen ymmärtäminen jos mikä vaikuttaa myös luetunymmärtämiseen. Uskon, että tämä koe näyttää minulle, kenellä perusasiat ovat hallussa ja kenen kanssa on syytä jatkaa harjoittelua ja antaa enemmän henkilökohtaista opastusta sekä kirjoittamisessa että sanavaraston kaajentamisessa.

Seuraavaksi alamme käsitellä puhekielen variaatioita eli tutustumme murteisiin ja slangiin. Valitettavasti en aio missään nimessä silloinkaan seistä luokan edessä paasaamassa vaan otan opetusblogini murreosion käyttöön. Toki pidän pienen alustuksen aiheesta, mutta eri murrealueisiin oppilaat saavat tutustua näytteiden avulla ihan omin nokkineen. Varsinaisena opiskelusuorituksena he joutuvat kirjoittamaan minulle tiivistelmän tai referaatin joko meän kielestä, murteiden taistelusta tai stadin slangista. Kaikki aineisto on löydettävissä opetusblogistani.

Murteiden jälkeen kertaamme nopeasti hieman verbi- ja lauseoppia. Uutena asiana aion opettaa verbien nominaalimuodot ja lauseenvastikkeet. Käymme läpi opettajajohtoisesti myös selkeän ja sujuvan tekstin piirteitä. Pidän monia pieniä pistokokeita ja teetän oppilailla kirjallisia harjoituksia nähdäkseni kuinka hyvin oppi on mennyt perille.

Ymmärrän silti oppilaiden epävarmuuden. Moni kokee, että oppiminen on vaarassa, jos kukaan ei opeta. Muutos vaatii aikansa, siihen asti on opettajankin opittava sietämään nurinaa ja vastustusta.