Taas on se aika vuodesta, kun voi mittauttaa oman ammatillisen arvonsa. Kunnat etsivät taas vakituisia viranhaltijoita ja minäkin laitoin omat paperini vetämään ainakin neljään paikkaan. Kolmeen paikkaan hakuaika umpeutui jo pari viikkoa sitten, mutta eipä ole puhelin pirissyt. Viime vuonna minua ei kutsuttu yhteenkään haastatteluun, vaikka soittelin jopa rehtoreille niin kuin minua oli neuvottu. Tänä vuonna päätin olla soittamatta.
Viime vuonna hakemiini paikkoihin oli tullut 77 hakemusta. En yhtään kadehdi rehtorien urakkaa lukea läpi kaikki nuo paperit ja valita niistä viisi mahdollista kandidaattia haastatteluun. Mukana on varmasti monia niitä, jotka ovat jossakin vaiheessa työskennelleet jo kyseisessä paikassa ja heillä on valtava etulyöntiasema muihin, tuntemattomiin hakijoihin nähden.
Virkaa havittelevan pitäisi siis asennoitua siihen, että nimen tulisi olla tuttu mahdollisimman monessa paikassa. Tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi olla valmis tekemään viransijaisuuksia ja pätkätöitä monessa paikassa. Itsekin olen opettanut jos jonkinlaisissa pätkissä vuodesta 1994. Siitä saattaa olla nyt tällä kierroksella jopa hyötyä. Tai sitten ei.
Joka tapauksessa aion pitää vielä ensi viikon kännykän värinähälytyksellä taskussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti