A banana

Osallistuin koulutukseen, jossa Katri Lietsala Gemilosta kertoi miten julkiset yhteisöt voisivat entistä paremmin hyödyntää sosiaalisen median työkaluja kuten Facebookia tai Twitteriä. Se kaikki kuulosti kovin houkuttelevalta, mutta ennen sosiaaliseen mediaan sukeltamista on syytä tarkkaan miettiä valmiiksi, miten julkisuuttaan siellä hallitsee.

Koko viikonlopun käytin päivittämällä omia työkalujani. Minulla on Facebook, uusi Twitter-tili ja kolme blogia. Tein päätöksen, että Facebook on edelleen se foorumi, jossa asioin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa voisin oikeassa elämässäkin olla tekemisissä. Se on ystävien, sukulaisten, kollegoiden, vanhojen koulu- ja harrastuskaverien ja –tuttujen kohtaamispaikka. Vaikka en ole halukas revittelemään päivityksilläni enkä tee mielestäni härskejä testejä, en kuitenkaan halua päästää tälle reviirille ihan jokaista ohikulkijaa, oppilaista puhumattakaan.

Twitter on minulle varsinainen verkostoitumisfoorumi. Siellä voin seurata minua kiinnostavia ihmisiä ja yhteisöjä, saada heiltä vinkkejä, ajatuksia ja materiaalia, joita voin taas puolestani jakaa eteenpäin. Kuten joku sanoi, Twitter on kuin coctailkutsut, jossa tavataan uusia ihmisiä. Eräs tweettaaja ihmetteli, miksi esim. politiikot tekevät sinne niin ikäviä tilapäivityksiä eivätkä kerro esim. yksityiselämästään. Onneksi eivät, sillä vaikka Suomi ei olekaan mikään coctailkutsujen mallimaa, täälläkin ymmärretään, että se ei ole oikea paikka avautua ventovieraille. Se olisi juuri sitä Tankerous-osastoa, you know.

Ja kieltämättä kyllä se pistää hieman silmään, jos pääasiassa asioihin keskittyvässä uutisvirrassa yhtäkkiä eräs julkisuudesta tuttu toimittaja ilmoittaa syöneensä aamupalaksi mysliä, jogurttia ja ”a banana”. Ja siis vieläpä englanniksi, jotta mahdollisimman laajalla joukolla maailmalla on mahdollisuus tavoittaa tämä tieto.

Sosiaalinen media luo vahvoja mielikuvia käyttäjistään. Siksi pitää olla tarkkana, millaisen kuvan siellä itsestään antaa. Parhaassa tapauksessa sosiaalisella medialla on käyttäjilleen paljon annettavaa, onneksi paljon muutakin kuin A banana-journalismia.