Työelämäoppia koululaisille

Viime kesänä yksityinen liikennöitsijä lakkautti bussilinjan, joka vei lähiömme isot ja pienet koululaiset kätevästi ja turvallisesti kotipysäkiltä kouluun ja takaisin. Kaupunki onneksi korjasi tilanteen ja perusti uuden linjan lakkautetun tilalle. Joka aamu lähiöstämme kulkee bussillinen koululaisia läheiseen alakouluun ja yli viiden kilometrin päässä sijaitsevaan yläkouluun. Nuorimmaisten bussikyydin maksamme omasta bussista, koska koulumatka ei ylitä viittä kilometriä, mutta vanhimman poikani bussimatkat maksaa kunta.

Syksyn aikana kävi kuitenkin ilmi, että bussia käyttävät oppilaat myöhästyvät toistuvasti oppitunneilta. Kuulin asiasta yläkoulun vanhempainillassa. Lokakuun alussa satuin kerran itsekin matkaamaan kyseisellä bussivuorolla. Matka eteni tuskastuttavan hitaasti yksinkertaisesti siksi, että normaalikokoinen bussi oli ääriään myöten täynnä ja kuskin piti jatkuvasti kehottaa matkustajia tiivistämään. Suman purkauduttua kuulin, kun kuski otti yhteyttä esimiehiinsä ja kertoi tilaongelmasta. Sillä kertaa hänelle ei kuitenkaan luvattu nivelbussia käyttöön.

Marraskuun alussa poikani kertoivat, että he olivat poistuneet bussista yhtä pysäkkiä aikaisemmin, koska bussi oli ollut liian täynnä, eivätkä yläkoululaiset olisi enää mahtuneet kyytiin. Sillä kertaa he myöhästyivät tunneilta reilusti ja opettajat olivat uhanneet antaa kaikille myöhästyjille jatkossa jälki-istuntoa, jos he vielä käyttävät kyseistä bussivuoroa.

Tässä vaiheessa minä ja muut koulun vanhempainyhdistyksen jäsenet otimme yhteyttä liikennelaitoksen päättäjiin. Se kannatti, sillä jo samalla viikolla liikennelaitos lupasi linjalle nivelbussin ja näin tapahtuikin.

Mutta tämä ei poistanut myöhästymisongelmaa kokonaan, sillä vaikka aikataulun mukaan bussin pitäisi lähteä klo 07.45, se lähti toistuvasti vasta 07.47 - 07.48.
Alakoululla kellot nimittäin soivat 07.55 ja tunnit alkavat 08.00, ja ainakin jotkut opettajat noudattavat tuota sääntöä kirjaimellisesti. Poikieni mukaan he ovat saattaneet bussin myöhästelystä johtuen olla luokassa minuutin tai kaksi myöhässä, siis siinä tapauksessa, että opettaja on ollut luokassa tasan klo 8.00.

Alakoulun rehtori on puolustanut tiukkaa linjaansa sillä, että työelämässäkään ei sallita myöhästymistä. Hänen mukaansa lähiömme lasten tulisi valita aikaisempi bussi ja kävellä toiselta pysäkiltä 800 metrin matka. Poikani tuntien 800 metrin kävelymatkaan saa helposti ja huomaamatta kulumaan täysin ennakoimattoman määrän aikaa ja se saattaa vain pahentaa myöhästymisongelmaa.

Yläkoululla tunnit alkavat 8.05 eikä poikani ole enää saanut myöhästymismerkintöjä omilta opettajiltaan.

Otin toisen kerran yhteyttä liikennelaitokseen viime keskiviikkona ja kerroin jatkuvista myöhästymisongelmista. Sain seuraavana päivänä vastauksen, jossa luvattiin aikaistaa aikatauluja parilla minuutilla. Mikäli bussi lähtee aamuisin klo 07.43, lapset ehtivät varmasti tunneille kahdeksaksi.

Olen todella tyytyväinen siihen, kuinka auliisti liikennelaitos oli valmis parantamaan palvelujaan asiakaspalautteen myötä. Toisaalta olen todella pettynyt siihen tapaan, millä koulu omia asiakkaitaan palvelee. Luulisi, että rehtori haluaisi tasapuolisesti ajaa kaikkien oppilaidensa etua asuinpaikasta riippumatta.
En ole myöskään kuullut perusteluja sille, miksi tässä kyseisessä alakoulussa kahdeksan tunnit alkavat klo 8.00 ja "yhdeksän tunnit" jo 08.50, kun monissa muissa kouluissa tunnit alkavat 8.05 ja 9.00.

Mitä tulee työelämänsääntöjen opettamiseen, kansanedustaja Hanna-Leena Hemming kirjoitti Suomen kuvalehden blogissa osuvasti suomalaisen työelämän muuttumisesta ja työhyvinvoinnin kehittämisestä. Hänen mukaansa "(miesjohtajien suosima) autoritaarinen johtamistapa näyttää olevan riittämätön nyky-yhteiskunnan haasteiden ja kansalaisten muuttuneiden arvojen edessä. Työntekijöitä ei tulevaisuudessa motivoida valvontaa lisäämällä tai kyttäämällä kellokortin leimauksia. Uusia innovaatioita tuskin syntyy ilmapiirissä, jossa kyseenalaistaminen ja esimiesten haastaminen on ankarasti kielletty."

Lasten ja nuorten tulee ehdottomasti oppia noudattamaan aikatauluja ja olemaan ajoissa sovittuna aikana tietyssä paikassa, mutta käskyttämällä ja kyykyttämällä heitä ja heidän vanhempiaan tätä tavoitetta ei tulla saavuttamaan. Vanhemmat ja heidän lapsensa haluavat nykyään tulla kuulluiksi ja heillä on oikeus saada perustellut vastaukset kysymyksiinsä. He jopa voivat olettaa, että toimimattomiksi osoittautuneita käytäntöjä voidaan muuttaa. "Asiat ovat näin, koska näin ne ovat aina olleet" -mentaliteetti ei ole 2010-luvun johtamista. Onneksi kaupunkimme liikennelaitos on tämän oivaltanut. Toivottavasti sen oivaltavat myös ne tahot, jotka ovat osavastuussa tulevaisuuden päättäjien kasvattamisesta.