Perjantaina kaiken teemapäivähässäkän jälkeen minun piti pitää pari oppituntia yseilleni. Olimme käsitelleet pari viikkoa aikaisemmin kansanperinnettä ja Älä osta mitään -päivää varten olin pyytänyt heitä kirjaamaan isolle kartongille asioita, mitä joulu heille merkitsee.
Tunnin alussa pyysin kaikkia kirjautumaan Facebookiin oman ryhmänsä sivulle, koska ohjeitten antaminen onnistuu kätevimmin sitä kautta. Oppilaitten tuli valita antamistani jouluaiheista yksi ja kirjoittaa siitä tekstinkäsittelyohjelmalla A4-kokoinen esite kyseisen jouluperinteen historiasta ja nykyisyydestä. Esitteen piti olla siististi aseteltu ja tarpeeksi tiivis, jotta kuka tahansa jaksaa sen lukea käytävän seinältä. Sitten naputtelin kommenttitilaan aiheita, joista oppilaat kävivät tykkäämisellä vaitsemassa oman aiheensa.
Työn sai tehdä yksin tai pareittain. Aikaa oli kutakuinkin 30 minuuttia. Jos työ jäi tekemättä, siitä saisi arviointikirjaan nelosen, joka varmasti laskee jonkin verran äidinkielen arvosanaa. Kunnolla tehdystä työstä sai arviointikirjaan ruksin. Tunnin lopussa minulla oli monta, informatiivista tekstiä mm. glögin, joulukuusen, piparkakkujen, tonttujen ja jouluruokien alkuperästä. Kukaan ei jättänyt työtä tekemättä ja kaikki olivat siististi asemoituja ja lähes jokaisessa työssä oli alareunassa lähteet merkittyinä.
Kukaan oppilaista ei ehtinyt puolessa tunnissa pelailemaan ja surffailemaan muilla sivuilla, vaan he keskittyivät työn tekemiseen. Muutamaa jouduin pyytämään lisämään työhönsä kappalejaot ja korjaamaan kirjoitusvirheet.
Mielestäni työ vastasi hyvin myös arkielämän vaatimuksia. Kenen tahansa meistä on hyvä oppia löytämään nopeasti relevanttia tietoa jostakin asiasta ja tiivistää se helposti omaksuttavaan muotoon. Minua ilahdutti suuresti myös se, kuinka tyylikkäitä työt olivat myös ulkoasuiltaan. Fonttikoko oli suhteutettu tekstin määrään ja kuvien asettelua oli mietitty.
Tämän kokemuksen perusteella olen valmis teettämään vastaavia tiedonhakuspurtteja jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti