Viime aikoina sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa on käyty keskustelua suomalaisen perusopetuksen tilasta. Olen itsekin osallistunut melko aktiivisesti tuohon keskusteluun sekä Twitterissä että Facebookissa. Luokkahuoneessa olen pyrkinyt toimimaan niin kuin olen saarnannut, ja viime aikoina äidinkielen tunneilla on ollut terve tekemisen meininki.
Marraskuun alussa luennoidessani dekkarikirjallisuudesta yksi oppilaistani totesi: "Huomaaksää ope, kukaan ei kuuntele sua." Ja totta tosiaan, tunsin itseni todella tyhmäksi seisoessani luokan edessä puhumassa dioista, jotka olin jo ladannut uuteen Kieli ja kirjallisuus -blogiini. Ennen vanhaan olisin kirjoituttanut diat oppilailla vihkoon, mutta nyt aikaa säästääkseni olin ladannut ne nettiin, jotta voisimme käsitellä eri dekkarityypit nopeammassa tahdissa. Seuraavalle tunnille värkkäsin nopeasti eri dekkarityypeistä vihkoon liimattavan taulukon, jota oppilaat saivat täydentää samalla, kun minä luennoin.
Nykyään en enää tuhlaa kallisarvoista luokkahuoneaikaa siihen, että oppilaat kopioivat muistiinpanoja vihkoonsa. Sen sijaan yritän saada heidät keskustelemaan aiheista ja työstämään omia ajatuksiaan paperilla. Olemme kaikkien luokka-asteiden kanssa kirjoitelleet sekä kaunokirjallista että pohtivaa ja vaikuttavaa tekstiä. Koska olemme harjoitelleet kirjoittamista paljon, iso osa arvioinnistani muodostuu juuri työnteon arvioinnista. Oppilailla on ollut mahdollisuus ansaita näillä erilaisilla harjoitustyöllä urakkapisteitä. Jos oppilas on saanut kasaan 24 urakkapistettä, hän saa siitä arvosanan 10, jos urakkapisteitä on koossa 12, arvosana on 7. Painotan tätä urakkapottia yhden ison kokeen veroisesti. Olen ilokseni huomannut. että urakkapisteiden kerääminen on oppilaista motivoivaa, sillä he näkevät välittömästi taulukostani, kuinka heidän oma sarkansa täyttyy.
Luennoimisen sijaan olen alkanut teettää oppilailla ryhmätöitä. Tänä syksynä ysini valitsivat oman osa-alueensa suullisesta kansanperinteestä ja opettivat sen muille. Esitykset olivat todella upeita ja tehokkaita. Pidin jälkeenpäin pistot aiheista ja yllätyin, kuinka hyvin asiat olivat jääneet mieleen.
Seiskojen kanssa olemme tehneet paljon kaunokirjallisia harjoituksia. Olen ollut suorastaan haltioitunut siitä, kuinka rikasta ja mielikuvituksellista kieltä oppilaani näissä harjoituksissa ovat käyttäneet. Sen sijaan, että lukisin yksin kaikki tekstit, oppilaat saivat lukea pienissä ryhmissä toistensa tekstejä ja antoi niistä palautetta. Homma toimi niin hyvin, että aion käyttää sitä jatkossakin. Rakentavan ja kannustavan palautteen antamista kannattaa nykynuorien kanssa harjoitella.
Tekemisen meiningillä on toki hintansa. Aluksi oppilaat on motivoitava. Siihen riittää yleensä se, että tehtävä on selkeä ja sen voi tehdä oppitunnin aikana. Tällaisia hyväksi havaittuja tehtäviä on onneksi matkan varrella kertynyt. Kun oppilaat ovat tarttuneet toimeen, he tarvitsevat usein vahvistusta ja apua. Tämä onkin se kriittisin vaihe. Oppilaan motivaatio pysyy korkealla niin kauan, kun homma etenee mukavasti ja apua on saatavilla tarvittaessa. Siksi opettajan on pidettävä äänensävynsä positiivisena ja riennettävä apuun mahdollisimman pian. Samalla voi kurkata ohimennessään muiden vihkoja ja antaa kannustavia kommentteja. Usein pyydän tehtävässään pidemmälle ehtinyttä vieruskaveria opastamaan kaveria alkuun. Tärkeintä on, että oppilas tietää saavansa apua, muuten motivaatio lakkaa ja vihko lentää sivuun.
Mielestäni jokaisella oppilaalla tulisi olla mahdollista saada arvosana 7, jos hän tekee tunnilla vaadittavat tehtävät kunnolla. Suuret määrät kotitehtäviä ja kotona teetettävät laajat kirjalliset työt eriarvoistavat oppilaita, koska läheskään kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole kotona sitä korkeasti koulutettua äitiä, joka preppaisi lastaan kokeisiin tai auttaisi häntä kotitehtävissä. Toki kotitehtäviä saa ja tulee antaa, mutta oppimista ja harjaantumista ei pidä ulkoistaa luokkahuoneen ulkopuolelle. Siksi minä pyrin teettämään oppilailla mahdollisimman paljon töitä koulussa. Niitä saa jatkaa kotona, jos tunnilla ei ehtinyt kaikkea tehdä. Usein ne seiskan ja kasin oppilaat ehtivät tehdä työnsä valmiiksi tunneilla, kun taas ysin ja kympin oppilaat haluavat hioa tekstiään vielä kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti