Genrepedagogiikkaa: tekstilajit ja tekstityypit opetuksessa

En muista koska viimeksi olisin innostunut Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjasta yhtä paljon kuin tänä vuonna. Julkaisun aiheena on tekstitaidot ja olen lueskellut sitä yliviivauskynä kädessä.

Vuosikirja esittelee kattavasti genrepedagogiikkaa eli tekstilajipohjaista tekstitaitojen opetusta ja sen uusia sovelluksia. Genrepedagogikkaa on käytetty äidinkielen opetuksessa jo 1990-luvulta lähtien. Yksi suosituimmista 2000-luvulla kehitetyistä muodoista on James Martinin ja David Rosen kehittämä R2L-genrepedagogiikka. Reading to Learn -genrepedagogiikan lingvistiset juuret ovat systeemis-funktionaalisessa kielitieteessä, joka korostaa kielen roolia kaikessa oppisessa ja kasvatuksessa. Sen mukaan kielioppi tuottaa merkityksiä ja on keskeisessä osassa kaikissa oppiaineissa.

Tekstilajit

Genrepedagogiikan keskeinen käsite on genre eli tekstilaji. Jokaisella tekstilajilla on eri päämäärä:
uutinen tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista, käyttöohje ohjaa esim. koneen käytössä, mielipidekirjoitus ottaa julkisesti kantaa johonkin asiaan, laboratorioraportti selostaa koemenettelyä. Kaunokirjallinen tekstii pyrkii olemaan esteettinen, viihdyttävä tai jopa houkutteleva, henkilökohtaisen kirjeen tarkoitus on ylläpitää ihmissuhteita.

Rapatin ja Shoren kaavio tekstilajeista genreperheittäin löytyy tästä.

Tekstityypit

Tekstilajeja ei tule sekoittaa tekstityyppeihin. Tekstityyppi kuvaa kielenkäyttöä eli sitä, millaisia kielenpiirteitä erilaisissa teksteissä eniten esiintyy. Tekstityyppejä ovat narratiiviset eli kertovat, deskriptiiviset eli kuvailevat, ekspositoriset eli pohtivat, argumentoivat eli perustelevat  sekä instruktiiviset eli ohjaavat tekstityypit. 

Narratiivisissa jaksoissa kerrotaan yleensä kronologisesti etenevistä tapahtumista ja niissä käytetään paljon toiminnallisia, imperfektissä olevia verbejä ja henkilöitä toimijoina. 

Deskriptiivisissä jaksoissa kuvaillaan jotakin tilaa tai näkymää. Verbit eivät ole toiminnallisia ja aikamuoto on usein preesens. 

Ekspositorisissa ja argumentoivissa jaksoissa ilmiöt asetetaan syy-, seuraus- tai vaihtoehtosuhteisiin taikka vastakkain. Sen vuoksi niissä on paljon suhteita ilmaisevia konjunktiiveja ja konnektiiveja kuten koska, kun, sillä, vaikka, mutta, näin ollen, toisaalta jne. 

Instruktiivisissa jaksoissa lukijaa ohjataan verbeillä, jotka ovat imperatiivin toisessa persoonassa tai passiivissa. 

Lähtökohtana mallitekstit

R2L-menetelmässä lukemisen ja kirjoittamisen opetuksen lähtökohtana on malliteksti.
Malliteksti voi olla kokonainen teksti (esim. kertomus), lyhyt katkelma tai jopa muutama virke.

Jos mallitekstinä on kokonainen teksti, opettaja virittää ensin oppilaat kertomalla lyhyesti taustatietoa, jota tarvitaan tekstin ymmärtämisessä. Seuraavaksi esim. opettaja lukee tekstin ääneen, minkä jälkeen aiheesta keskustellaan yhdessä.

Seuraavassa vaiheessa opettaja ja oppilaat analysoivat yhdessä kyseiseen genreen kuuluvan tekstin vaiheet ja jaksot. Teksti jäsentyy tekstilajinsa mukaisesti erilaisiin vaiheisiin. Esim. kertomuksen vaiheita ovat esittely, komplikaatio ja loppuratkaisu. Vaiheet voivat sisältää hienojakoisempia osia eli jaksoja. Kertomuksen komplikaatio-osa voi sisältää useita tapahtumia ennen loppuratkaisua.

Kun teksti on analysoitu, koko ryhmä aloittaa yhdessäkirjoittamisen prosessin. Jos kysymyksessä on esim. kertomus, oppilaat keksivät sille uuden päähenkilön, ongelman ja loppuratkaisun, minkä jälkeen koko luokka kirjoittaa opettajan johdolla uuden tarinan analysoidun tekstin pohjalta. Rakenne on siis sama, mutta sisältö on uusi.

Tämän jälkeen  oppilaat saavat tehdä itsenäisesti oman tarinansa hyödyntäen oppimaansa rakennetta.

Omia kokemuksia ja kokeiluja

Muutama vuosi sitten tuskastuin lopullisesti siihen, että jotkut oppilaat eivät saa sanaakaan paperille, tolkullisesta virkkeestä tai kappaleesta puhumattakaan. Lähdetekstien lukeminen tuntui osalle olevan täysin ylivoimaista. Jopa tehtävänannot olivat joillekuille liian työläitä luettavia. Minun on täytynyt hioa opetusmenetelmiäni siihen suuntaan, että jokainen kykenisi tuottamaan edes jotain kirjallista aineistoa arvioitavaksi. 

Olemme nyt muutamana vuonna tehneet kasiluokkalaisten kanssa Lapsi ja sota -projektia.
Tänä vuonna kartoitin alkuun hieman oppilaitten tietämystä suomalaisista sotalapsista. Aihetta oli käsitelty hiljattain myös historian tunneilla, joten se oli oppilaille jo entuudestaan tuttu. Joidenkin oppilaiden sukulaisia oli ollut sotalapsina Ruotsissa.

Sen jälkeen luin oppilaille ääneen www.sotalapset.fi-sivuston tekstin sotalapsista. Oppilailla oli sama teksti edessään painettuna. Tämän jälkeen oppilaiden tuli tehdä tekstin pohjalta tiivistelmä.
Kuten tällaisissa tehtävissä yleensä, jouduin osalle oppilaista sanelemaan tiivistelmän tekstin. Osa oppilaista kykeni laatimaan tekstin itsenäisesti.



Oppilaat katsoivat Äideistä parhain -elokuvan, minkä jälkeen he tekivät aiheesta kirjoitelman. Tehtävänanto oli laadittu niin, että ensimmäiset kappaleet olivat helpompia, niissä sai hyödyntää jo olemassaolevaa tietoa ja aineistoa aiheesta. Kirjoitelman kolme viimeistä kappaletta vaativat oppilaalta hieman enemmän soveltamista ja omaa pohdintaa. Tehtävä oli siis sopivasti ylöspäin eriyttävä.

Työn ensimmäisessä kappaleessa oppilaat saivat hyödyntää aiemmin kirjoittamaansa tiivistelmää eli käyttää siihen kirjaamiaan tietoja.

Seuraavassa kappaleessa oppilaiden tuli kertoa Äideistä parhain -elokuvasta. Kuvassa on alaspäin eriyttävä moniste, jossa on runsaasti apukysymyksiä elokuvaan liittyen. Niiden avulla on helppo lypsää niukasti kirjoittaviltakin enemmän tekstiä paperille.

Kolmannessa kappaleessa oppilaiden piti kertoa, millaisia ajatuksia elokuva heissä herätti. Tämän kappaleen kirjoittamista vaadin jokaiselta. Neljäs ja viides kappale vaatikin jo enemmän eläytymistä ja soveltamista. Lähes kaikki kuitenkin kirjoittivat muutaman rivin siitä, miten he itse kokisivat sotalapseksi lähtemisen ja osa pohti sitäkin, mistä päin maailmaa nykyajan sotalapset tulevat ja miten heitä voisi parhaiten uudessa maassa auttaa.

Vaikka yllä kuvattua työtä ei käytykään läpi puhtaasti genrepedagogiikan oppien mukaan, siinä oli silti samantyyppisiä piirteitä. Jatkossa aionkin kehittää työskentelytapaa enemmän genrepedagogiikan suuntaan. Aion käyttää huomattavasti enemmän aikaa mm. mallitekstien analysointiin, jotta oppilaat oppivat tunnistamaan erilaisten tekstilajien lisäksi eri tekstityypit. Tämä on omaan opetukseeni erittäin ajankohtainen työväline. Olen nimittäin huomannut, että monille yläkoululaiselle on hankalaa kirjoittaa uutismaista tekstiä. Heidän uutisistaan tulee usein liian tarinallisia. Jatkossa aionkin käydä huolellisesti läpi, millaista uutisten teksti on, millaisista rakenteista ja sanastosta se on rakentunut.

Lähde:

Tekstilajitaidot.
Lukemisen ja kirjoittamisen opettaminen koulussa.
Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja 2014.
Susanna Shore ja Katriina Rapatti (toim.)
ÄOL. Helsinkin2014.

Katriina Rapatin ja Susanna Shoren esitys aiheesta löytyy tästä.