S2-opetuksen järjestämisestä

Kirjoitin tämän tekstin alun perin S2-opettajien Facebook-ryhmään.

------

Viime aikoina on käyty keskustelua S2-opettajien kelpoisuuksista. Suomessa on opetettu suomea toisena kielenä nyt jo yli 20 vuotta. Peruskoulussa meillä on oppilaina jo kolmannen sukupolven maahanmuuttajia. Kun itse tulin alalle 1990-luvulle, oppilaat olivat lähes kaikki enjsimmäisen sukupolven maahanmuuttajia.

Viime aikoina on käyty keskustelua S2-opettajien kelpoisuuksista. Suomessa on opetettu suomea toisena kielenä nyt jo yli 20 vuotta. Peruskoulussa meillä on oppilaina jo kolmannen sukupolven maahanmuuttajia. Kun itse tulin alalle 1990-luvulle, oppilaat olivat lähes kaikki ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia.

S2-opetuksesta on tullut monessa peruskoulussa kiinteä osa opetusta. Joissakin kouluissa S2-oppilaiden osuus oppilaista on huomattavan korkea. Olen ymmärtänyt näistä keskusteluista tässäkin ryhmässä, että useassa koulussa ovat erilliset S2-opettajat sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat. Tästä seuraa se, että S2-opettajien on työnkuva saattaa olla hieman hakusessa. Kuinka paljon pitäisi opettaa kieltä ja esim. tekstilajeja S2-tunneilla, vai pitäisikö keskittyä auttamaan oppilaita muiden oppiaineiden sisältöjen kanssa.

Tunnistan tuon epäselvyyden ja eräänlaisen identiteettituskan vuosien takaa. Minäkin olin kiertävänä S2-opettajana ja olin toisinaan turhautunut siitä, että en voinut itse suunnitella etukäteen, mitä tunneillani tehtiin. Tunsin itseni välillä heittopussiksi, eräänlaiseksi apuopettajaksi, joka joutui mukautumaan muiden opettajien suunnitelmiin.

S2-opettajalla on yläkoulun äidinkieli ja kirjallisuus -opettajan kelpoisuus. Minusta tuo kelpoisuus on säilytettävä jatkossakin ainakin yläkoulun ja lukion S2-opettajille. Tuo kelpoisuus tekee S2-opettajasta täysivaltaisen ja yhdenvertaisen yläkoulun äidinkielen opettajan kanssa. Erillisten ja toisinaan ehkä turhan irrallisten S2-tuntien sijaan, S2-opettajaa voisi samalla tuntiresurssilla käyttää samanaikaisopettajana. Tämä tarkoittaisi sitä, että yleisopetuksen ryhmä(t), joissa on maahanmuuttajaoppilaita, palkitettaisiin S2-opettajan kanssa ja tuo ryhmä opiskelisi samoja asioita kuin yleisopetuksen ryhmä, mutta S2-näkökulmasta. Usein yleisopetuksen ryhmissä on myös niitä suomenkielisiä oppilaita, jotka saattaisivat hyötyä opiskelusta S2-opettajan kanssa.

Yläkoulussa äidinkieltä ja kirjallisuutta on kolme viikkotuntia / vuosiluokka. Tuolla tuntimäärällä S2-opettaja pystyisi toimimaan samanaikaisopettajana jopa kuudelle yleisopetuksen ryhmälle. Mikäli näin suureen määrään samanaikaisopetusta ei ole tarvetta, S2-opettaja voisi käyttää osan oppitunneista muiden aineiden tukiopetukseen.

Koulussa, jossa minä tällä hetkellä opetan, toimimme tällä periaatteella. Nykyisellä resurssilla minulla on käytössä ainostaan kolme tuntia varsinaista S2-opetusta, mutta palkitusten ansiosta olen samanaikaisopettaja jopa kolmelle yleisopetuksen ryhmälle. Tuossa ryhmässä opiskelee neljän maahanmuuttajataustaisen oppilaan lisäksi kolme suomenkielistä oppilasta.

Tämä yhden erillisen S2-ryhmän lisäksi minulla on neljä yleisopetuksen ryhmää, jossa opiskelee S2-oppilaita. Heidän opetuksensa eriytän luokassa, laadin heille mm. omat erilliset kokeet.

Minä halusin aikoinaan irti S2-opettajan identiteetistä ja siitä erillisyyden tunteesta, jota opetusjärjestelyt tuottivat. Olen todella tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, jossa saan olla molempia, sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja (jatkossa toki suomen kielen ja kirjallisuuden) että suomi toisena kielenä ja kirjallisuuden opettaja.

Minun kokemukseni rajoittuvat yläkouluun, alakoulun tilanteesta minulla ei ole nyt tuoretta kokemusta, tosin voin kertoa, kuinka meidän kunnassamme se on tällä hetkellä järjestetty.

Tällaisia ajatuksia tänä aamuna.

Hyvää viikonloppua ja työniloa!
Onhan meillä sentään aivan ihana duuni!