Koulutuksen jälkeen olin taas intoa täynnä. Heti samana iltana opettelin luomaan wikiä koulumme käyttöön. Siinä samalla, vähän kuin vahingossa, opin myös liittämään diaesityksiä ja videoita myös blogiin. Tuntuu, kuin edessä olisi suuri tuntematon viidakko täynnä aarteita, jotka vain odottavat löytäjäänsä.
Kuva: Luciana Soldi Bullara (flickr)
Matleena Laakso PAOK-hankkeesta kutsui 2000-luvun lapsia ja nuoria diginatiiveiksi, jotka ovat eläneet koko lapsuutensa ja nuoruutensa viestintäteknologian keskellä. Heillä on yleensä mutkaton suhde uuteen teknologiaan, kun taas vanhempi polvi haluaisi ensin saada jotain koulutusta uuteen aiheeseen. Minä tunnistan itsessäni hitusen tuota diginatiiviutta, sillä haluan heti päästä kokeilemaan uusia sovelluksia. Valitettavan usein muo kokeilut tyssäävät aluksi turhautumiseen, mutta kun asiaan on ehtinyt paneutua tarkemmin ja ehkä päässyt kysymään neuvoja viisaammilta, projekti pääsee uudelleen vauhtiin.
Sosiaalisen median käyttöönotossa parasta onkin se, että sen äärellä sekä opettaja että oppilas ovat molemmat oppimassa. Sosiaalisessa mediassa oppilaasta tulee tiedonjakaja ja opettajasta tiedon vastaanottaja. Tuo yhdenvertaisuus tuo oppimiseen uuden näkökulman, jota perinteisessä luokkahuoneoppimisessa on vaikea saavuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti