Nykyään lastenkutsut järjestetään jossain muualla kuin sankarin kotona ja niissä on usein jokin teema ja siihen sopivaa ohjelmaa. Synttäriherkut ostetaan kaupasta valmiina, ellei äiti ole erityisen innostunut kakkujen ja muiden tarjottavien leipomisesta. Juhlien jälkeen jokainen vieras saa oman pienen muistolahjan mukaan.
Lastenkutsujen järjestäminen on kivaa, vaikka niihin nykyään saakin uppoamaan rahaa ja aikaa paljon enemmän kuin ennen vanhaan. Koska perheet eivät enää järjestä yhtä usein suuria sukujuhlia kuin aikaisemmin, on tärkeää, että perheessä juhlitaan kunnolla edes muutaman kerran vuodessa. Teini-ikäiset eivät enää välttämättä kauheasti piittaa äidin järjestämistä kutsuista, vaan he haluavat järjestää omat bileensä omalla porukallaan. He käyvät ehkä elokuvissa yhdessä ja sitten pitsalla tai hampurilaisille. Täysi-ikäiset juhlistavat vuosiensa karttumista yleensä ravintolassa. Sinnekään omat vanhemmat ovat tuskin tervetulleita.
Siksi olikin aika hämmentävää lukea Aamulehdestä (9.10.2011) Jenni Ahonkiven tyttärilleen järjestämistä syntymäpäiväjuhlista. Juhlat järjestettiin tamperelaisessa ravintolassa. Niiden teemaksi oli valittu venetsialaiset naamiaiset. Sankarittarien puvut oli valinnut palkattu stailisti ja italialaiset kasvomaskit oli tilattu Venetsiasta. Juhlissa esiintyi kolme balettitanssijaa. Juhlien budjetti oli noin 10 000 euroa, sen lisäksi 18-vuotias Alexiina sai lahjaksi SL-sarjan Mercedes Benzin, isosisko Krista sai 25-vuotislahjakseen Cartierin sormuksen Pariisista.
Jenni Ahonkiven mielestä on tärkeää, että myös nuoret voivat juhlia näyttävästi ja verkostoitua. Juhliin oli kutsuttu noin parisataa tyttöjen ystävää työ-, koulu-, tennis-, cheerleader- ja ratsastuspiireistä.
Eräässä hypervanhemmuudesta kertovassa dokumentissa amerikkalainen äiti halusi juhlia tyttärensä merkittävää saavutusta järjestämällä hänelle suuret juhlat. Tyttö täytti nimittäin yhden vuoden! Ymmärrän, että se on oikeasti merkittävä saavutus niissä maissa, joissa on korkea lapsikuolleisuus, mutta että USAssa...
Jenni Ahonkivikin haluaa juhlia näyttävästi, eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta onko synttäreiden tarkoitus todellakin olla verkostoitumistilaisuus? Kuinka monen kutsuvieraan kanssa tytöt oikeasti ehtivät illan aikana jutella? Ja miksi ihmeessä syntymäpäiväjuhlista täytyi kirjoittaa maakunnan suurimmassa sanomalehdessä?
No, kukin taaplaa tyylillään. Meillä järjestetään retrosynttäreitä vastaisuudessakin, siis itseleivottua kakkua ja pizzaa, shipsejä ja kaupan keksejä, lahjoja annetaan vain synttärisankarille ja lapset saavat leikkiä vapaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti