Kaivopuiston rouva Gitta Helin kirjoittaa kipakoita kolumneja sunnuntaisin ilmestyvässä Aamulehden Ihmiset-liitteessä. Yleensä ne ovat hauskoja ja viihdyttäviä, mutta tänä sunnuntaina (16.10.2011) hän sai minut ärtymään. Gitta oli nimittäin erittäin huolestunut siitä, miten vähän hänen ystävättärensä "normaaliälyllä varustettu" tytär oli kahden vuoden aikana koulussa oppinut. Vaikka Sofia oli jo ensimmäisestä luokasta asti lukenut englantia, hän kirjoitti piirtämäänsä kuvaan "Ai laav High Heels". Tästä valpastuneena ystävätär oli jatkanut tyttärensä tenttaamista ja kauhistui entisestään. Sofia nimittäin väitti silmät kirkkaina, että Suomen pääkaupunki on Tampere ja Euroopan maita ovat mm. Ranska, Italia, Afrikka ja Amerikka.
Sofia kuulemma tiesi kaiken kierrättämisestä ja lajittelusta ja ihmisten samanarvoisesta kohtelusta. Gitan ja hänen ystävättärensä mielestä ne ovat sellaisia asioita, joita kotien tulisi lapsille opettaa. He suorastaan paheksuvat nykykouluissa harjoitettavaa leppoisaa jutustelua ja arvokasvatusta ja peräänkuuluttavat vanhaa kunnon tiedon jakamista: Euroopan valtioiden ja niiden pääkaupunkien ulkoaopettelua ja englannin kielen kielioppia ja oikeinkirjoitusta, mikäli ymmärsin heidän kritiikkinsä oikein.
Luettuani jutun, minun oli ihan pakko testata omaa 10-vuotiasta poikaani, joka kielellisten erityisvaikeuksiensa vuoksi opiskelee tietyt oppiaineet pienluokassa erityisopettajan johdolla. Hän on opiskellut vähän yli vuoden englantia kaksi kertaa viikossa suomenkielisessä peruskoulussa. Hän osasi ihan vaivattomasti kirjoittaa pyynnöstäni "I love" ja luetteli Euroopan maista Viron, Ruotsin, Ranskan ja Saksan. Siis vaikka kolmannella luokalla käsiteltiin vasta Suomen maantietoa ja neljännen luokan maantiedon osuus, jossa käsitellään Pohjoismaat, ei ole vielä edes alkanut.
Hmm...
Vika siis täytyy olla jossakin muualla kuin suomalaisen peruskoulun opetusmenetelmissä.
Gitta tosin jättää mainitsematta, käykö hänen ystävättärensä tytär suomenkielistä vai ruotsinkielistä peruskoulua, vaikka en millään jaksaisi uskoa, että silläkään olisi tässä asiassa kovin suurta merkitystä.
Toisaalta, Helsingin Sanomat (18.5.2011) uutisoi keväällä, että suomenruotsalaiset koulut ovat jääneet kauaksi suomenkielisten koulujen taakse PISA-tutkimuksessa. Ehkä seuraavassa kolumnissaan Gitta voisi pohtia, mitä pitäisi tehdä, jotta suomenruotsalaisten koulujen opetuksen taso nousisi suomenkielisten koulujen tasolle.
Itselläni kävi mielessä tätä juttua lukiessani useampi kysymys mielessä.
VastaaPoistaMiksi äiti ei aikaisemmin ole ollut kiinnostunut lapsensa opiskelusta?
Onko lapsi varmasti "normaaliälyinen"?
Onko lapsi yleisessä peruskoulussa vai käykö hän esim. Steineriä tai muuta vastaavaa? Tiedän että Steinerissa ainakin opetellaan asiat eri järjestyksessä ja ensiluokilla painotetaan juuri kolumissa mainittuja arvoja, opetuksen jäädessä taka-alalle. Myöhemmin niitä toki opetetaan enemmän.
Näitä mietin mielessäni ja itsekin (vaikka en opettaja olekaan) olen kuvitellut, että ruotsinkieliset koulut noudattavat samaa opetussuunnitelmaa kuin suomenkielisetkin, eri kielellä vain. :)
Professori Anto Leikola (Iltalehti.fi 13.10.2011)on sitä mieltä, että koulussa opetetaan täysin tarpeettomia asioita. Ulkoluvun sijasta lasten ja nuorten tulisi oppia ymmärtämään asioiden syy- ja seuraussuhteita esim. miten kierrättämällä ja kulutusta vähentämällä voidaan vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen.
VastaaPoistaJatkossakin koulun tehtävä on jakaa tietoa ja jokainen oppilas joutuu ihan varmasti jossakin vaiheessa opettelemaan asioita edelleen ulkoa.
Mutta minun mielestäni on upeaa, että nykykoulussa opettajilla on aikaa käydä hyviä kasvatuksellisia ja yleissivistäviä keskusteluja oppilaiden kanssa. Nykynuoriso ei nimittäin jaksa istua hiljaa pulpeteissaan ja olla ainoastaan vastaanottavana puolena, kun opettaja kaataa heidän päälleen valmiiksi pureskeltua tietoa.