Mitä koulujen työrauhaongelmille pitäisi tehdä?
Ehkä ensimmäiseksi olisi hyvä tunnustaa, että jonkinasteiset
työrauhaongelmat kuuluvat osana opettajan työhön. Jos niitä ei halua kohdata, on paras miettiä alanvaihtoa.
Oppituntien suunnitteluun kannattaa kiinnittää huomiota,
siinäkin tapauksessa, että on ollut alalla jo kymmeniä vuosia. Oikeastaan
tuntien suunnitteluun tulisi kiinnittää erityistä huomiota siinä tapauksessa,
jos alalla on ollut jo kymmeniä vuosia. Se mikä toimi viisi vuotta sitten, ei
ehkä toimi enää. Aiheesta kuin aiheesta voi pitää innostavan tunnin. Lasten ja
nuorten on hyvä antaa itse tehdä asioita. Nykyään opettajan ei tarvitse enää
kaataa kaikkea tietoa oppilaiden päähän vaan oppilaat voivat etsiä sitä itse.
Opettajan tehtävä on edelleen antaa oppilaille hyvin
pureskeltua ja annosteltua perustietoa. Nuoret motivoituvat asioista, jotka he
ymmärtävät ja kykenevät vastaanottamaan. Kymmenen vuotta vanhat käsialalla
kirjoitetut kalvot on syytä viimeistään nyt päivittää esim. selkeiksi
PowerPoint-dioiksi, joihin on kirjattu yksi tai kaksi oleellista asiaa ja
esimerkkiä / dia.
Oppilaille tulee kertoa, milloin pitää keskittyä olemaan
hiljaa ja kuuntelemaan ja milloin he saavat vapaammin soveltaa oppimaansa.
Tehtäviä voi tehdä yhdessä, kaveria voi auttaa ja riemunkiljahdukset ja
turhautumisen tuhahdukset ovat sallittuja. Ehdotonta hiljaisuutta vaadin
ainoastaan silloin, kun opetan jotain asiaa, koetilaisuudessa ja kirjoitelmia
laadittaessa.
Kaikenlaisiin luokassa esiintyviin häiriötekijöihin tulee
puuttua välittömästi. Luokkakaverin nimittely, tökkiminen tai muu ärsyttäminen
on pannassa. Jos opettajan puhe ei auta ja epätoivottava käytös jatkuu, se
tulee kirjata mielellään selityksen kera (jatkuvaa pulinaa kielloista
huolimatta, kännykän räplääminen oppitunnilla, halventavaa nimittelyä
luokkakaverista, kävi luokkakaverin päälle kesken tunnin). Tunnin häirintämerkinnät
Helmessä tai Wilmassa kertovat siitä, että opettaja on huomioinut häirinnän ja
kotiväen tehtävä on reagoida siihen. Jos käytös ei muutu, opettaja tai
luokanvalvoja ottaa yhteyttä kotiin. Huoltajat ovat ensisijaisesti vastuussa
jälkikasvunsa käytöksestä, vaikka hekään eivät siihen suoranaisesti voi
vaikuttaa. Toistuvista häiriömerkinnöistä voi toki takavarikoida lapsensa
kännykän, jos se ei tunnu pysyvän taskussa. Muustakin tyhmästä käyttäytymisestä
voi ihan hyvin antaa kotona seuraamuksia. Koulussa tupakoinnista saa
automaattisesti tunnin jälki-istuntoa ja viikon sisävälitunnit kaupan päälle.
Kotona siitä voisi seurata vaikkapa saman verran kotiarestia ja palkatonta
kotityötä.
Ennen kaikkea koulun ja kodin yhteistyötä tulisi entisestään
parantaa. Jos opettajat ja oppilaat ovat yhteistuumin liittoutuneet,
kurinpidollisissa asioissa ei ole ongelmia. Lasten ja nuorten kasvatus perustuu
molemmin puoliseen luottamukseen, jota rakennetaan vanhempainilloissa ja
vanhempainvarteissa. Luokanvalvoja tai –opettaja toimii linkkinä myös
oppilaiden ja muiden heitä opettavien opettajien kesken. Jos ongelmia syntyy,
luokanvalvoja voi toimia sovittelijana.
Enemmän kuin kurinpidollisia taitoja, nykyopettaja tarvitsee
diplomaattisia kykyjä. Tämä tulisi myös opettajankoulutuksessa huomioida
entistä paremmin.
Hei, kiitos hyvästä postauksesta! Voinko käyttää pientä pätkääsi blogikirjoituksessani http://oppisoppi.wordpress.com/2012/02/27/oppimisvaikeudet-ja-oppimistyylit-part-ii?
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Totta kai tekstiäni saa lainata!
Kiitokset :)
VastaaPoista