Peruskoulu 20.12

Anna Kontula kritisoi blogissaan suomalaista peruskoulua. Hänen mielestään peruskoulussa olisi aika tehdä laadullinen päivitys. Kontula peräänkuuluttaa koulua, jossa oppilaiden työpäivä ei ole katkottu keinotekoisesti kellon mukaan ja silputtu toisistaan irrallisiksi oppiaineiksi. Nykymuotoinen peruskoulu ei Kontulan mielestä anna valmiuksia selviytymään elämässä tai työmarkkinoilla. Oppilaat eivät opi kokkaamaan ulkomaisille vierailleen, hakemaan toimeentulotukea eivätkä edes liittämään liitetiedostoa sähköpostiin.  

Vantaalainen luokanopettaja Kai-Ari Lundell kommentoi omassa Enkeliporsas-blogissaan Kontulan kirjoitusta. Yli kolmekymmentä vuotta opettajana toiminut Lundell hämmästelee Kontulan väitettä siitä, että peruskoulu ei valmista nuoria selviytymään elämässä. Hänen mukaansa peruskoulu on ennen kaikkea yleissivistävä koulu, jonka tehtävä on valmistaa oppilaita ammatillisiin opintoihin tai lukioon eikä sen tehtävä olekaan tuottaa tykinruokaa työelämälle. 

Kontulan mukaan peruskoulu ei ole kehittynyt sitten 1970-luvun. Siltä se voi ulkopuolisen silmissä voi vaikuttaakin. Tosiasiassa peruskoulu on ollut koko 40-vuotisen historiansa aikana jatkuvan muutoksen alaisena. 1980-luvulla kielissä ja matematiikassa olivat tasoryhmät ja häiriköt tai muulla tavoin haastavat oppilaat siirrettiin ns. klinikkaluokille tai omiin erityiskouluihinsa. 90-luvulla tasoryhmät poistettiin ja nyt 2010-luvulla erityisoppilaita ollaan tuomassa inkluusion nimissä lähikouluihin ja yleisopetuksen luokkiin. 

Mitä tulee koulussa opetettaviin oppiaineisiin ja niiden sisältöihin, opettajat eivät suinkaan ole laatineet nykyisiä opetussuunnitelmia itse ja tunkeneet niihin kaikkia niitä sisältöjä, joita oppilaiden toivotaan peruskoulun aikana oppivan. Esimerkiksi äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaine koostuu niin monesta eri osa-alueesta, että ainoa mahdollisuus selviytyä siitä kaikesta, on integroida! Jos oppilaat tekevät suullisia esitelmiä maantiedon tunnille, he voivat käyttää äidinkielen tunteja tiedonhankintaan ja esitystekniikan harjoitteluun. Jos oppilaiden pitää kirjoittaa essee terveystiedon tunnille, he voivat tehdä sen äidinkielen tunnilla ja molemmat opettajat arvioivat sen. Suurin este integroinnille on opettajien yhteisen ajan puute. Sitä saattaa olla vaikea löytää, sillä kalenterit ovat jo täynnä esim. vanhempainvartti-, HOJKS- ynnä muita palaveriaikoja. 


Suomen koululaitoksen vahvuus perustuu nimenomaan siihen, että oppiaineita opettavat juuri siihen oppiaineeseen erikoistuneet korkeakoulututkinnon suorittaneet opettajat. Hyvä aineenhallinta ja pedagogiikan hallinta takaa jatkossakin suomalaisoppilaiden menestyksen kansainvälisissä vertailuissa. Suomi tarvitsee huippuosaajia ja onneksi suomalaisessa peruskoulussa kaikkien lasten ja nuorten on mahdollisuus saada yhdenvertaiset lähtökohdat kehittää omaa osaamistaan niin pitkälle kuin rahkeet riittävät asuinpaikasta ja vanhempien koulutustaustasta riippumatta.  


Mitä tulee Kontulan mainitsemien asioiden oppimiseen, muistuttaisin, että ATK ei ole enää vähään aikaan ollut opetussuunnitelmassa itsenäinen oppiaine. (Kts. Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2004.) Koulut voivat järjestää ATK-opetuksen kuten parhaaksi näkevät. Meidän koulussamme seitsemäsluokkalaiset saavat henkilökohtaiset käyttäjätunnuksensa opoilta, jotka perehdyttävät heidät tietokoneen käytön perusteisiin. Oppilaat harjoittelevat tiedonhakua internetistä ja tekevät yksinkertaisia Word-dokumentteja ja oppivat tallentamaan ne omiin henkilökohtaisiin kansioihinsa. Kahdeksannella luokalla he voivat valita ATK:n valinnaisaineeksi, jota opettaa siihen koulutuksen saanut aineenopettaja. 


Toki muutkin aineenopettajat voivat halutessaan hyödyntää TVT:n hienouksia opetuksessaan. Se perustuu kuitenkin opettajan omaan harrastuneisuuteen ja osa opettajista käy asioita läpi mieluummin omassa luokkahuoneessa perinteisin metodein, kuin alkaisi uhrata omaa vapaa-aikaansa uusien, alati vaihtuvien TVT-työkalujen käytön opiskeluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opettaja ei vapaa-ajallaan kehittäisi oman aineensa hallintaa ja pysyisi näin ajan hermolla.


Toki peruskoulua saa kritisoida ja kansalaisten on oikeus esittää parannusehdotuksia. Koulujärjestelmän on syytä pysyä kehityksen vauhdissa mukana, mutta ei kaikkia vanhoja käytäntöjä tule hylätä vaihtuvien trendien mukaan. 


Minun mielestäni peruskouluopetuksen minimivaatimukseksi riittää, että lapset oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Tärkeää on myös, että he oppivat tulemaan viitenä päivänä viikossa oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, tekevät sovitut tehtävät ja toivottavasti myös samalla huomaavat, mistä asioista he nauttivat ja millaisissa asioissa he kokevat onnistuvansa. Tämä jos mikä on elämään ja työelämään valmistautumista.