Tänä vuonna lukuvuosi loppui kesken. Paljon jäi asioita tekemättä, jopa siinä määrin, että laitoin kalenteriini ylös neljä päivämäärää, jolloin aion mennä koululle siivoamaan ja tekemään valmisteluja ensi syksyä varten.
Kaappeja siivotessani aion miettiä, miten voin kartoittaa ja kartuttaa oppilaitteni luetunymmärtämistaitoja. Miten saisin heidät ajattelemaan ja siirtämään ajatuksensa paperille tai näyttöpäätteille. Minun pitää suunnitella, mitä asioita voimme integroida muiden oppiaineiden opiskeluun ja missä aiheissa voimme hyödyntää wikejä ja blogeja.
Minulla on suuri huoli oppilaiden luku- ja kirjoitustaidosta. Viime vuosina olen alkanut arvostaa yhä enemmän kielenhuoltoharjoituksia ja sanelukirjoitusta. Niitä pitäisi tehdä alkulämmittelyksi jokaikinen tunti. Ensi syksynä voisi kokeilla, toisiko se tuloksia? Oppisivatko oppilaat paremmin kirjoittamaan yhdyssanat ja pistämään pilkut paikoilleen, jos sitä harjoiteltaisiin säännöllisesti viikottain. Läksynkuulusteluvihko voisi olla muutenkin hyvä apu sekä minulle että oppilaille itsearviointia varten. Samalla pääsisin eroon epämääräisistä lippusista ja lappusista, kun kaikki pistot löytyvät samasta vihosta.
Ensi vuonna aion luetuttaa oppilailla yhä enemmän erityyppisiä aineistoja, kuten uutisia, kolumneja, artikkeleita, tietokirjatekstiä ym. ja teettää heillä lyhyitä kirjallisia harjoituksia niistä. Pitkien kaunokirjallisten teosten sijaan voisimme lukea enemmän novelleja sekä runoja ja keskustella niistä. Oppilaat saavat enemmän vastuuta myös opettamisessa, he saavat laatia pieniä opetuspaketteja kirjailijoista ja heidän tuotannostaan. Minä jaan aiheet ja annan aikataulut.
Ensi vuoden tavoitteena on luoda äidinkielen tunneille reipas tekemisen meininki. Seuraavaa lukuvuotta suunnitellessa on hyvä pitää mielessä, että käytettävissa on noin 114 oppituntia. Opetus on mitoitettava niin, että että ensi kesänä ei ole samanlaista tunnetta ajan riittämättömyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti