Yksi kiehtovimmista äidinkielen opetuskokonaisuuksista on ehdottomasti yhdeksännen luokan suomalaisen kirjallisuuuden historian jakso. Oppikirjasarjasta riippumatta aloitan jakson aina suullisella kansanperinteellä. Kertaamme muinaiset myytit ja mytologiat ja käymme läpi kuuluisimmat eepokset. Tänä vuonna ysit olivat juuri opiskelleet maantiedossa jääkautta, joten hiidenkirnut ja -kivet olivat tuoreessa muistissa.
Esihistoriasta siirrymme ristiretkien aikaan, kertaamme Lallin ja piispa Henrikin tarinan ja pohdimme kuinka kristinuskon tulo vaikutti suomalaisten elämään. Tutustumme luonnollisesti Mikael Agricolaan ja hänen työhönsä suomen kirjakielen isänä. Samalla tulee kerrattua uskonnon tunneilta tuttu uskonpuhdistus. Tänä vuonna laitoin tunteja elävöittääkseni taustalle soimaan keskiaikaista musiikkia. Paikallishistorian tuntemuksen nimissä käsittelimme myös nuijasotaa.
Ensi viikolla alamme täydentää omaa kirjallisuuden historian wikiämme. Vien kouluun lähdekirjallisuutta ja oppilaat saavat valita jonkun oman aihealueen, johon perehtyvät tarkemmin.
Toiveissani olisi aloittaa kuntamme alakoulujen kanssa yhteistyöhanke, jossa alakoululaiset tekisivät historiasta lyhytelokuvia, joita voisimme hyödyntää äidinkielen tunneilla. Elokuvat voisivat käsitellä edellä mainittujen aiheiden lisäksi vaikkapa noitavainoja tai nälkävuosia.
Äidinkielen oppikirjasarjoissa keskiaika ja sen jälkeiset vuosisadat on käsitelty usein vain muutamalla viittauksella uskonnolliseen kirjallisuuteen ja sanomalehdistön syntyyn. Minä haluan antaa lisää tilaa mm. arkkiveisuille, vaikka ne eivät mitään korkeakirjallisuutta edustakaan.
Minusta on hauskaa ottaa selvää ja pohtia oppilaiden kanssa, miten suomalainen yhteiskunta on aikojen myötä muovautunut. Kun tuntee oman kansansa historian, on helpompi ymmärtää muita kansoja. Ehkä joku samalla oppii arvostamaan itsestäänselvyyksinä pitämiään asioita kuten ilmaista, suomenkielistä opetusta monipuolista kirjallisuutta.
Opetussuunnitelman perusteissa puhutaan opetuksen eheyttämisestä. Sen tavoitteena on ohjata oppilaita tarkastelemaan ilmiöitä eri tiedonalojen näkökulmista ja rakentaa niistä kokonaisuuksia ja korostaa niiden avulla yleisiä kasvatuksellisia ja koulutuksellisia päämääriä.
VastaaPoistaAlla suora sitaatti Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista:
"Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys -aihekokonaisuuden päämääränä on auttaa oppilasta
ymmärtämään suomalaisen ja eurooppalaisen kulttuuri-identiteetin olemusta, löytämään oma kulttuuri-identiteettinsä sekä kehittämään valmiuksiaan kulttuurien väliseen
vuorovaikutukseen ja kansainvälisyyteen.
TAVOITTEET
Oppilas oppii
• tuntemaan ja arvostamaan omaa henkistä ja aineellista kulttuuriperintöään ja
näkemään suomalaisen kulttuuri-identiteetin osana alkuperäistä, pohjoismaista ja
eurooppalaista kulttuuria
• ymmärtämään oman kulttuurinsa juuria ja monimuotoisuutta sekä näkemään oman
sukupolvensa aikaisempien sukupolvien elämäntavan jatkajana ja kehittäjänä
• tutustumaan muihin kulttuureihin ja elämänkatsomuksiin ja saa valmiuksia toimia
monikulttuurisessa yhteisössä ja kansainvälisessä yhteistyössä
• ymmärtämään kulttuuri-identiteetin osatekijöitä ja niiden merkitystä yksilölle ja
yhteisölle.
KESKEISET SISÄLLÖT
• oma kulttuuri, kotiseudun kulttuuri, suomalaisuus, pohjoismaalaisuus ja
eurooppalaisuus
• muita kulttuureita ja monikulttuurisuus
• ihmisoikeudet ja ihmisryhmien välisen luottamuksen, keskinäisen arvostuksen ja
onnistuneen yhteistyön edellytyksiä
• kansainvälisyys eri elämänalueilla ja taidot toimia kansainvälisessä vuorovaikutuksessa
• tapakulttuurien merkitys.
(http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf)