Minusta on hienoa, että nuoret harrastavat kirjoittamista. Kynnys oman blogin aloittamiseen voi aluksi olla korkea, mutta kun sen kerran ylittää, kirjoittamisesta ja julkaisemista tulee helpompaa.
Netissä on paljon nuorten ylläpitämiä blogeja, jotka liittyvät usein nuorten omaan arkielämään, esim. vaihto-oppilasvuoteen, johonkin harrastukseen tai muotiin. On ilo lukea nuorten hyvällä maulla ja harkinnalla kirjoittamia juttuja, joissa on usein myös kivoja, nuorten itseottamia kuvia.
Nykynuorilla tuntuu olevan kadehdittavan hyvä itsetunto. Monet julkaisevat huoletta omia kuviaan ja tuotoksiaan erilaisilla foorumeilla. Monesti noiden julkaisujen taustalla on halu saada hyväksyntää ja positiivisia, itsetuntoa pönkittäviä kommentteja. Joskus tapahtuu valitettavia ylilyöntejä. Nuoret julkaisevat itsestään liian paljastavia kuvia tai laittavat turhaan itsensä alttiiksi ikäville kommenteille. Jostakin tosissaan julkaistusta musiikkivideosta voi tulla kansallinen, julkinen pila, joka kiertää netissä jopa vuosia, siitäkin huolimatta, että sen on itse netistä yrittänyt poistaa.
Omassa nuoruudessani 80-luvulla ei olisi tullut mieleenkään laittaa itseään samalla tavalla alttiiksi. Tosin ei siihen ollut välineitäkään, mutta ajatuskin siitä, että muut olisivat voineet katsoa minun kuviani tai kuunnella lauluani, tuntuu oudolta. Kyllähän me toki lauloimme, kovaa ja korkealta ja tanssimme, mutta ei niitä mihinkään tallennettu saatika julkaistu. Paitsi kerran neljännellä luokalla opettajan VHS-kasetille, kun teimme oman musiikkinäytelmän, jossa laulettiin mm. Oolannin sota.
Juttelin tällä viikolla erään lukiolaistytön kanssa koulukiusaamisesta. Hän kertoi, että nykyään lukiossakin saattaa joutua samanlailla porukan hampaisiin kuin yläkoulussa. Edes koulun ja ympäristön vaihto ei auta, koska verkostot seuraavat mukana. Aina joku tuntee jonkun, joka tuntee sinut ja vanhat juorut alkavat jälleen elää. Yhä useampi tuntematon henkilö pääsee käsiksi sinun menneisyyteesi, joka löytyy erilaisilta foorumeilta. Vanhat valokuvat, mielipiteen ilmaisut ja vihapäissään kirjoitetut viestit voivat putkahtaa esiin yllättävissä yhteyksissä. Olet kirjaimellisesti menneisyytesi ja maineesi vanki.
Minun nuoruudessanikin ihmisistä juoruiltiin, mutta varsinaisia todeisteita oli vaikea saada. Juoruihin oli pakko suhtautua huhupuheina ja siksi niille ei loppupeleissä kannattanut paljon antaa arvoa. Nuori sai olla ihan toisella tavalla turvassa ja suojassa kuin nykyään. Jos minä en omia asioitani jakanut missään julkisesti, ei niistä kukaan ulkopuolinen tiennyt eikä siis päässyt minua haavoittamaan niillä.
Haluan aidosti kannustaa nykynuorisoa kehittämään ja ilmaisemaan itseään, mutta samalla toivoisin, että he saisivat nauttia samanlaisesta yksityisyyden suojasta, kuin itse aikoinani sain nauttia. Asioita voi jakaa, mutta senkin voi ainakin yrittää tehdä rajatusti. Vanhempien, opettajien ja muiden tuttujen aikuisten olisi hyvä käydä aina välillä kurkkaamassa, mita kaikkea nuori on esim. blogissaan jakanut.
Video nettikiusaamisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti