Ryhdyin opettajaksi, koska minusta on hienoa opettaa ja nähdä oppilaitteni ja opiskelijoitteni oivaltavan ja oppivan uusia asioita. Valitsin opetusaineekseni äidinkielen ja kirjallisuuden, koska minulla on intohimoinen suhde sekä kieleen että kirjallisuuteen. Luen ja kirjoitan myös vapaa-ajallani, jotta minulla olisi oikeasti annettavaa oppilailleni vuodesta toiseen. Voisi luulla, että kolmen vuosiluokan opetussisältöjen toistaminen olisi tylsää ja leipiinnyttävää, mutta niin ei ole asian laita. Jokainen pitämäni tunti on ainutkertainen kokemus sekä oppilaille että minulle. Jos näin ei olisi, tuntinihan voisi videoida ja pyörittää nauhaa oppilaille. Jotkut ihmiset kuvittelevat, että se olisi jopa järkevää, mutta ammattitaitoiset pedagogit ymmärtävät ajatuksen mielettömyyden.
Minulla ei ole asiakkaita, vaan oppilaita ja opiskelijoita. Vaikka oppilaiden vanhemmat maksavat palkkani välillisesti, hekään eivät ole minun asiakkaitani, vaan henkilöitä, joiden kanssa teen yhteistyötä. He eivät ole missään muotoa myöskään opetuksen tilaajia. Heillä ei ole oikeutta määritellä, millaista opetusta heidän lapsilleen tulee antaa tai miten heitä tulee arvioida. Opetuksen järjestää kunta ja opettajan tavoite on kouluttaa ko. kunnalle kelvollisia tulevia veronmaksajia. Opettajan asiakas on siis kunta, ei yksittäinen oppilas tai perhe. Opetussisällöt ja arviointikriteerit löytyvät perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista.
Joillakin nykyvanhemmilla on kummallinen käsitys siitä, että heillä olisi mahdollisuus esim. valita lapsensa opettajat ja hänen käyttämänsä opetusmenetelmät. He saattavat kirjoitella opettajalle hyvää tarkoittavia viestejä, kuinka opettajan tulisi opettaa, millaisia kokeita hänen pitäisi teettää ja millaisin kriteerein opettajan tulisi antaa arvosanoja. He voivat liittää mukaan irrallisia tekstinpätkiä opetussuunnitelman perusteista, jotta saisivat sanoilleen vakuuttavuutta. He eivät usko opettajan kertomia asioita heidän lapsestaan, sillä kotona lapsi käyttäytyy aina moitteettomasti. He haluavat kokoontua ja keskustella yhdessä opettajan opetusmenetelmistä, ja pettyvät kovasti, jos opettajan esimies onkin opettajan tukena. Sen jälkeen he ottavat yhteyttä koulutoimenjohtajaan ja pettyvät jälleen, kun koulutoimenjohtajalla onkin oleellisempia asioita ratkottavana, kuin se, että jonkun yksittäisen oppilaan ja opettajan "kemiat eivät kohtaa".
Surullisinta on, että vanhemmat eivät ymmärrä, että kaikella tällä myyräntyöllä he kaivavat kuoppaa omille lapsilleen. Marionettiopettajat, jotka tanssivat vanhempien pillin mukaan, eivät ole enää oikeita pedagogeja, jotka nauttivat työstään. Siksi koulujen onkin kiireellisesti tehtävä selvät säännöt vanhemmille ja huoltajille, jotta he ovat tietoisia omista velvollisuuksistaa ja oikeuksistaan.
Jokainen oppitunti on sekä opettajalle että oppilaalle erittäin henkilökohtainen ja herkkä tilanne. Onnistuakseen se vaatii ehdotonta luottamusta oppilaiden ja opettajan välillä. Yksikin vanhempi, joka tieten tahtoen yrittää heikentää tuota luottamusta, tekee ensisijaisesti vahinkoa omalle lapselleen.
Vanhemmat, antakaa lapsellenne oikeus hyvään opettaja-oppilas-suhteeseen.
Älkää pilatko sitä omilla olettamuksillanne ja ennakko-odotuksillanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti