Hukassa

Helsingin sanomien (13.7.) mukaan oikeusministeriö alkaa kerätä viranomaisilta tietoja siitä, kuinka moni maahanmuuttajanuori lähetetään Suomesta takaisin kotimaahansa tai toiseen maahan sukulaisten luokse. Nuoria on pakotettu palaamaan ainakin Afrikan, Aasian ja Lähi-Idän maihin. Suomalaisia maahanmuuttajataustaisia nuoria on tiettävästi kaapattu myös ulkoministeriön vaarallisiksi luokittelemiin maihin (YLE Uutiset 13.7.).

Vanhemmat lähettävät lapsensa pois Suomesta, jos he pelkäävät hänen länsimaistuvan liikaa. "Liiallinen länsimaistuminen" voi tarkoittaa monia asioita: rikkinäisiä perheitä, alkoholiin tai uskontoon liittyviä ongelmia ja erimielisyyksiä.
Työministeriön tilaston mukaan alaikäisiä maahanmuuttajataustaisia nuoria on kadonnut Suomesta vuosittain 6–22. Alunperin nuoret saattavat matkustavat entiseen kotimaahansa esimerkiksi sukulaisia tapaamaan, mutta myöhemmin heille selviää, että he eivät saakaan enää palata takaisin Suomeen.(HS)

Nuoren katoamista ei aina välttämättä edes huomata koulussa. Joskus nuori saattaa ottaa itse yhteyttä Suomeen esim. urheiluvalmentajaansa tai nuorisotyöntekijään.

Vanhemmat voivat myös yrittää eristää lapsensa yhteiskunnasta muillakin tavoin. Ruotsissa tuli ilmi tapaus, jossa ulkomaalaistaustainen isä esti kolmea lastaan poistumasta kotoaan. Lapset eivät voineet käydä edes koulua. Ongelmat olivat alkaneet jo muutaman Ruotsissa asutun vuoden jälkeen. Kaikki lapset olivat syntyneet Ruotsissa. (Aamulehti 21.7.2009)


Toisinaan avioliiton uskotaan hillitsevän nuoren käyttäytymistä. Monissa perheissä nuorelle valitaan aviokumppani lähtömaasta. Moni suomalaistyttö voi kokea karvaan pettymyksen, kun häntä ei hyväksytäkään miniäksi perheeseen, vaikka seurustelu olisi ollutkin julkista. Muslimityttöjen seurustelu suomalaispoikien kanssa on huomattavasti harvinaisempaa. Ns. kunniamurhatapauksia ei Suomessa tiedetä tapahtuneen, mutta pari vuotta sitten Ruotsissa tutkittiin neljää tapausta, joissa epäiltiin vanhempien tiputtaneen teini-ikäisen tytön parvekkeelta.(HS 5.2.2008)

Näiden epätoivoisten ja järkyttävien tekojen taustalla on luettavissa suuri määrä pelkoa, turhautumista ja avuttomuutta. Miten vanhempien pelkoa nuorten länsimaalaistumisesta voitaisiin lieventää? Kuinka vanhempia voitaisiin paremmin valmentaa niihin muutoksiin, jota eläminen länsimaalaisessa yhteiskunnassa väistämättä tuo mukanaan? Muusta yhteiskunnasta eristäytyminen ja omien lastensa suojeleminen ei ole kestävä ratkaisu. Siksi vanhemmat tuntevatkin joutuneensa umpikujaan kasvavien lastensa ja kanssa ja päätyvät radikaaliin ratkaisuun eli lähettämään lapset kontrolloidumpaan ympäristöön.

Marja Tiilikainen on väitöskirjassaan Arjen islam (Vastapaino 2003) tutkinut somalinaisten elämää Suomessa. Suurimpia huolenaiheita somaliäideille Suomessakin on lapset. Äidit haluaisivat, että lapset käyttäytyvät kunnolla, opiskelevat ahkerasti, auttavat kotitöissä ja myöhemmin huolehtivat ikääntyvistä vanhemmistaan.

Vanhempien mukaan lasten elämä Somaliassa oli vapaampaa, sillä yhteisö piti silmällä kaikkia lapsia. Suomessa vaarana on, että lapsi tekee ulkona syntiä, sillä täällä voi nähdä esimerkiksi alkoholinkäyttöä, avointa seksuaalisuutta ja kesäisin kadulla liikkuvia "alastomia" ihmisiä. Myös tyttöjen ja poikien vapaata yhdessäoloa saatetaan vieroksua.

Tilastojen mukaan Suomeen muuttaneista somaliäideistä noin kolmasosa on yksinhuoltajaäitejä. Yksinhuoltajuus voi olla seurausta avioerosta, puolison kuolemasta tai sitten islamilaisesta avioliitosta, sillä Suomessa somalimiehellä voi olla virallisesti ainoastaan yksi vaimo, muut rekisteröidään yksinhuoltajiksi. Suomessa somaliäitien työtaakka on huomattavasti suurempi kuin kotimaassa, sillä täällä heillä ei ole sukulaisten ja ystävien luomaa tukiverkostoa. Siksi nainen on usein yksin vastuussa kodin ja lasten hoidosta. Äidit ovat huolissaan, että Suomessa lapset omaksuvat sellaisia tapoja ja arvoja, jotka ovat ristiriidassa muslimivanhempien omien arvojen kanssa. Joillekin Suomi voi siis turvapaikan sijasta näyttäytyä erittäin turvattomana, vihamielisenä ja moraalittomana paikkana elää ja kasvattaa lapsia.

Somalinuoret ovat alkaneet muistuttaa suomalaisia nuoria monessa suhteessa. He viettävät suurimman osan ajastaa kodin ulkopuolella koulussa ja erilaisissa harrastuksissa. Somalivanhemmat haluaisivat, että nuoret osallistuisivat enemmän kotitöihin kuten he tekisivät Somaliassa. Riidellessään vanhempiensa kanssa, nuoret joutuvat etsimään tukea usein kodin ulkopuolelta ja ne neuvot, joita he saavat, eivät vastaa vanhempien uskonnollisia ja kulttuurisia arvoja, mikä puolestaan aiheuttaa lisää riitoja vanhempien ja lasten välillä. Somalivanhemmat kokevatkin usein, että Suomessa lapsia kasvattavat sosiaalityöntekijät, lastensuojelun ja terveydenhuollon ammattilaiset eivätkä lasten omat vanhemmat. Lakien ja säädösten katsotaan heikentävän vanhempien sananvaltaa omiin lapsiinsa.

Osa äideistä olisivat halukkaita muuttamaan takaisin Somaliaan tai johonkin arabimaahan siinä vaiheessa kun lapsi aloittaa koulun. Mikäli lapsi aiheuttaa huolta vanhemmilleen, äidit ovat valmiita lähettämään lapsensa jonnekin muualle, että hän saisi kunnollisen islamilaisen kasvatuksen. Lapsi saatetaan lähettää sukulaisten kasvatettavaksi johonkin toiseen Euroopan tai Afrikan maahan. Sama käytäntö oli voimassa myös Somaliassa, jossa huonosti käyttäytyvä lapsi saatettiin lähettää sukulaisten luo joksikin aikaa oppimaan käytöstapoja. Jotkut vanhemmat ovat lähettäneet lapsensa pois, sillä he eivät ole hyväksyneet sitä, että heidän lapsensa sijoitettaisiin erityispäiväkotiin tai -kouluun. Kotimaahan palauttaminen on heidän näkökulmastaan pienempi paha kuin mielenterveysongelmaiseksi leimaaminen.

Tiilikaisen haastattelemien naisten joukossa oli äitejä, jotka olivat lähettäneet lapsensa sukulaistensa luo ja he kokivat sen järkevänä ja perusteltuna ratkaisuna.

Suomella on nyt jo lähes 20 vuoden kokemus maahanmuuttajien vastaanotossa. Meillä on tällä hetkellä maassamme jo toisen sukupolven maahanmuuttajia, jotka ovat eläneet suurimman osan elämästään Suomessa, mutta joilla on omien vanhempiensa ja sukulaistensa kautta vahvat siteet lähtömaansa kulttuuriin. Nyt kun Suomeen tulee uusia maahanmuuttajia, juuri heidän tietämystään tulisi hyödyntää uusien tulokkaiden vastaanotossa.

Kouluissa ja päiväkodeissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota maahanmuuttajavanhempien integroimiseen koulun ja päiväkodin arkeen. Vanhempien ja työntekijöiden tulisi keskustella käytännön asioiden lisäksi myös kasvatukseen liittyvistä asioista. Tätä samaa keskustelua olisi syytä käydä myös suomalaisten vanhempien kanssa. Muut kuin maahanmuuttajavanhemmatkin olisivat varmasti kiinnostuneita kuulemaan, miksi jotkut suomalaisista vanhemmista hyväksyvät nuortensa päihteiden käytön ja varhain aloitetun sukupuolielämän.