Viimeinen kokonainen kesälomaviikko on mennyt arkeen orientoitumisessa. Raivasin jo keväällä viisi isoa kassillista mappeja ja papereita kotoa koululle. Tänä lukuvuonna minulla on vihdoinkin ihan oma luokkatila, jossa voin säilyttää kaiken opetusmateriaalini. Tähän asti nuo kymmenet mapit ovat olleet kotikirjahyllyssäni. Tällä viikolla olen raivannut lisää tilaa kirjahyllyistäni ja töihin on lähdössä vielä muutama kassillinen kirjoja ja kansioita.
Torstaina kävin viemässä osan tavaroista työpaikalle. Samalla järjestelin pulpetit ja opettajan pöydän oikeisiin asemiin. Vaihdoin dokumenttikameran paikan ja nypin seinätauluilta kaikki ylimääräiset nastat ja nuppineulat. Lajittelin tussit ja puuvärit isoihin laatikoihin ja mietin hyvät paikat liimoille, saksille ja viivottimille. Samalla alkoi nousta uusia ideoita, millaisia töitä oppilaiden kanssa voisi tehdä.
Lueskelin heinäkuun lopulla Niina Rantapuun blogia, jossa hän kertoi opettajan arkeen paluustaan. Sitä lukiessani tunsin suorastaan täyttyväni adrenaliinilla ja muistin, kuinka kivaa opettaminen ja uusien asioiden kehittäminen on. Hän oli laittanut myös kuvia omasta äidinkielen luokastaan, jossa on vanhoja huonekaluja. Minäkin aion hankkia omaan luokkaani pöytälampun, jonka valossa voin syksyn ja talven pimeinä päivinä lueskella oppilaille ääneen. Aion viedä luokkaan myös viherkasveja ja ehkä silloin tällöin jopa leikkokukkia kauden mukaan, mikäli kenenkään allergiat eivät estä sitä. Visuaalisen ilmeen lisäksi aion miettiä keinoja auditiiviiseen viihtyvyyteen. Jo pieni määrä tekstiilejä vähentää kaikua ja taustamusiikki voisi helpottaa joidenkin kohdalla keskittymistä.
Kirjasin jo keväällä hyvissä ajoin ennen koulun loppumista paperille ajatuksia siitä, mitä asioita aion käsitellä seuraavana lukuvuonna. Noita papereita en ole vielä tähän mennessä katsonut. Annan sisältöasioiden muhia vielä pari päivää rauhassa. Sitä ennen minun on tässä raivausinnossani mietittävä, kuinka paljon aion suunnitella tuntejani työpaikalla ja kuinka paljon tuon töitä kotiin. Ideaalitilanne olisi, että kaiken rutiininomaisen työn voisi tehdä työpaikalla ja kotona jäisi aikaa vapaaseen assiointiin ja luovaan ideointiin. :) Niinpä niin!
Moi! Löysin juuri Twitterin kautta tämän blogisi ja lisäsin sen oman blogini blogiluetteloon. Tuo on minullakin se ikuisuuspulma, että tehdäkö töitä työpaikalla vai kotona. Kummassakin on puolensa. Olen viime vuonna suosinut kotona työskentelyä, mutta nyt roudasin taas kassikaupalla mappeja takaisin työpaikalle.
VastaaPoistaJa muuten, kuten Twitterissäkin jo sanoin, se musakysymyksesi on tosi kiinnostava ja tärkeä. Se täytyykin ottaa aktiiviseen pohdintaan.
Täytyy sanoa, että tämän kirjoituksen jälkeen omaan luokkaani meneminen tuntuu paljon mukavammalta, vaikken opetakaan siellä ihan yksin, niin se on "minun valtakuntani".
VastaaPoistaAjatuksissa on ollut jo monta vuotta maalata seinälle esim. jazzin ja rockin historian puu tai jotain muuta musaan tai teatteriin liittyvää. Saattaapa olla, että se on toteutunut tänä vuonna.
Tasapainon löytäminen on hakusessa täälläkin. Päivätyön lisäksi opetan kahtena iltana työväenopistossa, joten luokassa tulee vietettyä välillä pitkiäkin päiviä.
VastaaPoistaRockin historian puu kuulostaa hienolta! Minä haluaisin kehitellä erilaisia integraatiojuttuja muiden oppiaineiden kanssa. Viime vuonna oppilaat tekivät kuvistunneilla käsinuket ja teimme lavasteet ja näytelmät äidinkielen tunneilla ja kuvasimme ne. Jälkikäsittely on edelleen tekemättä, eli muutana töpäkkä tietokone, jossa olisi kunnon elokuvaohjelma, olisi kiva.
Ai, ai kun kuulostaa tutulta tuo koneongelma! Mun ei auttanut viime vuonna lopulta muu, kuin turvautua oppilaiden kotikoneisiin editointiasioissa. Loistojutulta kuulostaa tuo käsinukkeprojekti. Itse mietin, että pitäiskö laittaa ysit lukemaan vaikka Juhani Ahon juhlavuoden kunniaksi Ahoa. Ja sitten voisivat tehdä vaikka jotain aika yksinkertaisia keppinukkeja ja sitten kuvata.
VastaaPoistaHeidi-Tuulia: puuidea on tosi hyvä! Meidän koulussa oppilaat juuri keväällä maalasivat ison puun kuraattorin entisen huoneen seinälle, josta ainakin piti tulla oppilaskunnan huone. Siitä tuli todella iso ja hieno!