Katselin haikeana, kun poikani melskasivat mökkirannassa. Kuinka monta lapsuuden kesää 14-vuotiaallani on vielä jäljellä? Tänä kesänä hänestä on jo iso apu miesten hommissa. Viime kesänä hän oli jo mukana tyhjentämässä ulkohuussia.
Lapsestani on kovaa vauhtia kasvamassa nuori mies, jonka pitäisi oppia ottamaan vastuuta yhteisistä asioista. Muistan elävästi, kuinka paljon kipuilua tuohon kasvuun kuuluu. Ensin lapsuudesta luopumiseen ja myöhemmin aikuisuuteen siirtymiseen. Se on pitkä, kivulias metamorfoosi.
Siksi on ihanaa katsella, kuinka 14-vuotias vielä tänä kesänä pystyy uppoutumaan legoilla rakenteluun. Muistan kun itsekin vielä silloin tällöin yläkouluikäisenä sormeilin barbinukkejani, vaihdoin niille ehkä pari vaatekertaa, silitin hiuksia, mutta leikkiminen ei enää oikein luonnistunut.
Kesän alussa tiskasin kaikki leikkiastiat ja laitoin ne toiseen varastoon. Tänä kesänä pienemmät pojat eivät enää leikkineet pihassa kotileikkiä, vaan he pelasivat sulka- ja lentopalloa. Mutta lapsia he onneksi ovat, vielä ainakin muutaman kesän. Minun täytyy muistaa nyt nauttia niistä jokaisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti