Mää oon yrittäny opettaa muksuille suamen kiälen aikamuotoja. Ekaks ne sano, että ne on tosi helppoja, ne on menty jo niin monta kertaa. No ku mää sanoin, että mehän voijaan sit tehä koe heti, niin ei ne siihenkää suastunu.
No me sit tankattii niitä muutama viikko. Oli aikas huikeeta huamata, että ei ne ees erottanu aktiivi- ja passiivimuatoo helposti. No muatoa 'mennään' käytetään niin usei me-ronominin kanssa että kai ne sit luulee, että se on aktiivimuato eli siitä siis näkee, kuka menee.
Liittomuarot oli niille tosi vaikeita, ja oli ne mulleki viä yläkoulussa. Muistan kun tein just samat virheet kokeessa, kirjotin ' ei oltu tultu". Ope sano siihen, että muistakaa aina, että ei voi olla kaksoispassiivia, että se on 'ei ollut tultu'. Mää yritän omille oppilaille sanoo, että passiivissa on aina se -TU tai -TY siällä lopussa, se jää jostain syystä niille hyvi miäleen :)
No ne kokeet ei tosiaa menny kauheen hyvin, niitä asioita pitää viä kerrata. Siks me tehtiinki sit sellasia kirjoitusharjoituksia, jossa niitten piti kirjoittaa puhekiälistä tekstiä kirjakieliseksi. Se oli kaikkien miälestä aikas vaikeeta. Ne kyseli koko ajan multa, onko se ja se sana kirjakieltä vai puhekieltä. Miten vois sanoo toisella tapaa että 'mun teki hirveesti miäli' jne.
Musta tuntuu, että kirjakiälestä on tullu näille muksuille jo vähä niinku vierasta kiältä. Niitte pitää tosissaa opiskella sitä. Kirjakiälen kirjottaminen ei ookaan mikään ittestääelvyys. Nykyään ku ihmiset kirjottaa ja sättäilee koneella, niin se on iha erilaista ku esim. joku virallinen kirjottamine. Mää aina sanon, että esim. plokeihin pitäis kirjottaa kirjakiälellä ku se o virallista, ku niitä tekstejä voi lukee kuka tahansa. Kirjakiäle osaamine antaa ihmisestä sivistynee kuvan.
Mää olin perjantaina mun tyäkaverin kaa kuuntelemassa Heli Laaksosta ja Elina Wallinia. Ne on kaks kirjailijaa, jokka kirjoittaa niitte omalla kotimurteella. Sitä niitte puhetta oli kauhee kiva kuunnella. Mulleki tuli sellane tunne, että oliski aika hianoo, jos sitä omaa oikeeta äidinkiältään vois jossain käyttää. Sillä onhan se niin, että oikeesti se puhuttu kiäli on se oikea, alkuperäne äidinkiäli ja se kirjakiäli on sellane, jonka on oppinut sit myähemmi. Molemmat on tosi tärkeitä.
Äidinkiäle opena sitä vois rohkaista omia oppilaitaa käyttämää monipualisesti molempia.
Ja oikeestaan plokiaki on aikas hauskaa kirjottaa tälleen puhekiälellä. Tosin mulle se on jopa vähä hankalampaa ku kirjakiälellä kirjottamine.
Mää aatteli, että mää kirjotan tän hiihtoloman kaikki nettitekstini puhekiälellä. Se on vähä niinku tän hiihtoloman teema. Jotaki se voi kauheesti ärsyttää, mutta sillon ne muukkin huamaa, mikä merkitys kiälellä oikeesti on.
Lopuksi tahron kiittää Laaksose Heliä, Wallinin Ullaa ja Helmisen Sanna-Raipee. Te inspiroitte mua!
Tottapa turiset!
VastaaPoista