Vielä muutama vuosi sitten sanomalehti kolahti luukusta ennen kello kolmea, oli sitten arkipäivä tai viikonloppu. Kuuteen töihin lähtevä duunarikin ehti lukea lehtensä aamukahvilla rauhassa. Kotiäitivuosina saatoin aamupäivällä odotella postin tuloa ja lähteä sitten vasta lasten kanssa asioille. Yleensä posti tuli yhdentoista aikoihin. Alkuvuosina hieman naureskellen opetin ulkomaalaisille opiskelijoilleni, että jos aikataulussa lukee, että bussi lähtee 15.03, se ihan oikeasti lähtee kolme minuuttia yli kolme, ei viisi tai kymmenen yli.
Nykyään kaikki on toisin. Paikallinen jakeluyhtiö lupaa verkkosivuillaan, että sanomalehti jaetaan arkiaamuisin kuuteen ja viikonloppuisin seitsemään mennessä. Jos lehti tulee ennen kuutta, ei ongelmaa muka olekaan. Työpaikalleko se lehti pitäisi tilata, että sen ehtisi aamulla lukea? Viimelauantainen läksytykseni lehdenjakajalle ei näköjäään auttanut. Kello on nyt viisi yli seitsemän, eikä lehteä ole vieläkään jaettu.
Kuljen töihin seutuliikenteen linja-autoilla. Kyseessä on vuoro, joka palvelee kolmea kuntaa. Olen lukuvuoden aikana tarkkaillut, kuinka usein bussi ehtii lähtemään ajoissa keskustasta. Se on harvinaista herkkua. Usein bussi on noin viisi minuuttia myöhässä, pahimmillaan jopa kymmenen. Koska pääsen samalla bussilla kotipysäkiltä työpaikalle asti, en mielellään käytä sellaisia vuoroja, että joutuisin vaihtamaan keskustassa bussia. Olen nimittäin väsynyt odottamaan myöhässä olevaa bussia talvipakkasessa. Siksi lähden mieluummin jopa puolta tuntia aikaisemmin, kuin minun välttämättä olisi pakko. Tuo varoaika on ollut viime aikoina jopa viisasta. Joku bussivuoro on saattanut jäädä kokonaan pois tai joskus bussi on hajonnut kesken matkan. Ikävintä on kuitenkin se tunne, että koskaan ei voi täysin luottaa siihen, että pääsee ajoissa perille.
Loma-aikoina olen huomannut, että posti jaetaan nykyään iltapäivisin. Se tuntuu kummalliselta, vaikka siinä on varmasti hyvätkin puolensa. Iltapäiväjakeluun ehtivät paremmin edellisiltana postitetut paketit ja kirjeet. Minä tykkään erityisesti asiamiesposteista, koska niistä voi noutaa lähetyksiä myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Minusta myöhästyminen ja sovituista ajoista lipsuminen on välinpitämättömyyttä. Se ei ole välttämättä yksittäisen bussikuskin tai lehdenjakajan syy. Jos bussiyhtiö ei osaa arvioida realistisesti aikaa, joka reitin ajamiseen menee, bussit myöhästelevät jatkossakin. Jos jakeluyhtiö on sitä mieltä, että duunarin ei tarvitse ehtiä lukemaan aamulehteään ennen töihin lähtöä, se saattaa olla silkkaa ajattelemattomuutta ja tietämättömyyttä.
Täsmällisyys on hyve ja lupaukset on lunastettava!
Tästä asiasta en suostu tinkimään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti