Twitterissä eräs kollega kirjoitti, että opettajilla on pakko olla 2,5 kuukauden loma, sillä heillä kestää yleensä juhannukseen asti ennen kuin he pääsevät irti edellisestä lukuvuodesta ja noin heinäkuun puolen välin tienoilla he alkavat jo suunnitella tulevaa.
Minä pääsin lomafiiliksiin välittömästi kesäloman alussa. Kesämökkeilyn jälkeen tämä viikko on mennyt lähinnä kotona lorvailemiseen. Keskimmäinen poikani on kesälomamatkalla Espanjassa, vanhin viettää kesälomaa isänsä perheen kanssa ja me olemme kuopuksen ja mieheni kanssa kolmistaan kotona. Alkuviikosta purimme poikien huoneesta vanhan kerrossängyn pois ja pystytimme uuden parvisängyn ja sen alle vuodesohvan. Pikkukundien huoneesta tuli kerralla isojen poikien kämppä, jossa on nyt tilaa kavereille istua ja hengailla.
Poikien kerrossängyn alla oli iso vuodevaatelaatikollinen pikkulegoja. Ostimme niitä varten pari kannellista sängynaluslaatikkoa ja kävin kaikki legot läpi ja siirsin ne uusiin laatikoihin. Muistan aikoja, kun pikkupojat siivosivat huoneensa lattian suoraan legolaatikkoon. Nyt ainostaan pari prosenttia laatikon sisällöstä oli muuta kuin legoja. Laatikot saavat nyt uuden kodin meidän sänkymme alta ja siellä ne saavat odottaa siihen asti, kunnes mummulassa vierailijat tarvitsevat viihdykettä.
Tällä viikolla minulla oli hyvää aikaa istua kunnolla lempparinojatuolissani ja väkertää virkkuukoukun kanssa. Minulla on useampi kerä ihanan väristä Pompom-lankaa, mutta se on jostain syystä kovin hankalaa virkattavaa. Otinkin avuksi toisen langan ja heti alkoi syntyä kaikenlaisia jänniä viritelmiä. Työn alla on pussukka ja kaulahuivi. Minusta on hauska luoda langoilla erilaisia pintoja ja keksiä sitten jälkeen päin niille jotain järkevää käyttöä. Eräänlaista luovuutta sekin kai.
Mutta kaiken tämän touhuilun keskellä huomaan ajattelevani jo lähestyvää syksyä ja arkea. Viime syksynä pyrin pitämään kiinni kiireettömyyden tunteesta mahdollisimman pitkään. Loin tiettyjä rutiineja, jotka piristivät arjen pyörteessä. Nautin bussimatkoista, jolloin minulla oli aikaa vain tuijotella ikkunasta, kirjoittaa ehkä pari runoa ja kuunnella musiikkia. Aamulla sytytin kynttilän keittiön ikkunan lyhtyyn ja nautin aamukahvini kaikessa rauhassa. Onneksi tein niin, sillä nyt minulla on juuri nuo hetket kiinnekohtina, kun mietin tulevaa arkea.
Twitterissä jotkut kollegat kuvasivat lukuvuoden alkua liikkuvaan pikajunaan hyppäämisenä, joka puuskuttaa ilman pysähdystä ekasta vesosta suvuvirteen saakka. Auts! Ei sen tarvitse mennä niin! Opettajan työ on melko hektistä, mutta sen hektisyyden kestää paremmin, jos arjessa on tarpeeksi suvantopaikkoja. Se voi olla pehmeä ja lämmin bussinistuin, kuntokeskuksen pilatestunti, aamukahvit kynttilänvalossa tai iltalenkki syksyisessä väriloistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti