Vanha koira, uudet kujeet

Opin eilen taas jotain uutta ja ihmeellistä. Minä tarvitsin amppelin, mutta en löytänyt vanhoja amppeleitani mistään. Katselin niitä kauppojen kukkaosastoiltakin, mutta missään ei ollut valmiita amppeleita. Ehkäpä ne ovat nyt vain niin 'last season'.

Amppeli täytyisi siis tehdä itse. Katselin erilaisia amppelimalleja netistä. Halusin sopivan siron, ehkä virkatun. Hankin sitä varten valmiiksi kalalankaakin. Suurin osa näteistä amppeleista oli solmittuja. Askartelukaupassa poiketessani nappasin mukaan 3 millistä nyöriä. Puuhelmiä minulle oli onneksi jo valmiina varastoissa.

Löysin Aino Salon laatiman PowerPoint-esityksen kukka-amppelista makramee-tekniikalla. Minun oli pakko päästä kokeilemaan sitä heti. Joten ei kun toimeksi. Kaksitasosolmun ohjeet minun oli etsittävä muualta. Kokemus oli todella opettava. Katselin ohjeita tovin enkä meinannut tulla hullua hurskaammaksi. Kaikki amppelin solmut tehtiin neljällä nyörillä ja siinä tuntui olevan kaksi minulle liikaa. Muistan elävästi, kuinka eräs partiojohtaja tuskastui minuun, kun 11-vuotiaana yritin hahmottaa verkkosolmujen tekemistä hänen mielestään ihan liian hitaasti. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta solmun tekeminen avautui minulle kuin taikaiskusta ja aloin hahmottaa sen logiikkaa ja lopulta jopa nähdä, mitä kautta nyörin oli mikäkin lenkki alitettava. Ja yhtäkkiä minulla olikin jo alku amppelilleni.

Kaksitasosolmuilu oli yllättävän kivaa ja joutuisaa. Minulla ei ollut kuuttatoista samanväristä puuhelmeä, mutta toisaalta se ei haitannut. Tämä amppeli soveltuu nyt monenväriseen sisustukseen.

Helmien pujottelun jälkeen piti alkaa tehdä yksinkertaisia tasosolmuja ja kuinka ollakaan sain kauniit kiemurat aikaiseksi.




Verkon solminen kaksitasosolmuilla oli jo helppoa, kunhan ne vain sai asetettua oikealle korkeudelle. Tässä vaiheessa työtä ei voinut enää jättää kesken.

Kun kolmitasoinen verkko oli valmis, piti oppia vielä uusi tekniikka. Munkinnyöri on monelle alakoululaiselle tuttu käsityötunneilta, mutta minä en ole sitä koskaan kokeillut. Taas jouduin katsomaan ohjekuvia useammaltakin verkkosivulta ennen kuin hoksasin tekniikan. Sitten vain viimeinen kiepautus ja nyörit tasamittaisiksi ja amppeli on valmis käyttöön.











Se näyttää ihan samalta kuin kaupasta ostetut nyöriamppelit, mutta minulle se on ainutlaatuinen. Minä en pidä itseäni lainkaan käsityöihmisenä, mutta ehkäpä minun on vain alettava uskoa, että minun sisälläni elää sittenkin pieni käsityöläinen, eikä vain se hidas ja yksinkertainen seiskan oppilas, jollaisena olen kouluajoista asti itseäni pitänyt.

Uuden oppiminen ja siitä saatava tyydytys ei katso ikää! Koskaan ei aamulla ei tiedä, mitä kaikkea upeaa voi päivän mittaan oppia.


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla