Meidän perheessämme on nyt lukiolainen. Yhteishaun tulokset julkistettiin eilen ja kävimme yhdessä katsomassa lukion ovesta nimilistaa. Muistan omalta kohdalta, kuinka helpottavaa on löytää nimensä juuri siitä listasta, josta sen toivookin löytävänsä. Poikani sai kokea tuon tunteen eilen ensimmäisen kerran ja siihen iloon oli helppo yhtyä.
Poika kävi saman tien ilmoittautumassa uuteen opinahjoonsa ja valitsi samalla ensimmäisen jakson kursseja. Tarjolla oli kaikkea mielenkiintoista käsikirjoittamisesta musiikin miksaukseen, siis tavallisten englannin, historian ja matematiikan kurssien lisäksi. Opiskeluun panostaminen tulee varmasti olemaan ihan toista luokkaa kuin yläkoulussa, alakoulusta puhumattakaan. Aikoinaan yläkouluun siirtyminen teki pojalle hyvää, motivaatio opiskeluun kasvoi huimasti. Samaa olen huomannut monesta omasta oppilaastani.
On hienoa, että oppilaille annetaan mahdollisuus opiskella sellaisia asioita, joista he ovat oikeasti kiinnostuneita. Poikani yläkoulussa valinnaisainepaletti oli melko tavanomainen so. samanlainen kuin minun kouluaikanani 1980-luvulla: kotitaloutta, käsitöitä, musiikkia sekä pari uutta vierasta kieltä. Siksi olenkin todella ylpeä oman työpaikkani laajasta valinnaisainetarjonnasta. Siihen kuuluu mm. luovaa kirjoittamista, draamaa, erilaisia käsityökursseja, kielten suullisia ja syventäviä (lukioon valmentavia) kursseja, valokuvausta, keramiikkaa, shakkia, tähtitiedettä, tietotekniikkaa, lehtikurssi (koulun oman lehden toimittaminen), musiikki, kotitaloutta, liikuntaa sekä yrittäjyyskursseja. Valinnaisainekurssit tuovat vaihtelua sekä oppilaiden että opettajien viikottaiseen työskentelyyn ja mikä parasta, pitkien valinnaisaineiden arvosanoilla niillä voi korottaa huomattavasti kaikkien aineiden keskiarvoa tai saada arvokkaita lisäpisteitä yhteishakua varten.
Sanotaan, että monet 15-vuotiaat ovat liian nuoria tekemään valintoja omaa tulevaisuuttaan varten. Yläkoulussa moni tyttö ja poika on vielä kovin epävarma siitä, mitä hänen kannattaisi jatkossa opiskella. Siksi on hienoa, että he saavat yleissivistävän koulutuksen lisäksi harjoitella erilaisia käytännän taitoja itse valitsemillaan kursseilla. Opettajien ja opinto-ohjaajien tehtävänä on auttaa oppilasta näkemään omat vahvuutensa ja kannustaa häntä kehittämään niitä eteenpäin. Kun vielä kotiväki saadaan mukaan samaan juoneen, ei jatko-opintopaikan valinta tuota enää ongelmia ja kesäkuun puolessavälissä yhä useampi nuori saa kokea ilon läikähdyksiä löytäessään nimensä juuri siitä oikeasta listasta.
Lukion musiikkilinja oli poikani ihan oma ajatus. Äitinä minua hieman hirvitti, koska hänen piti osallistua pääsykokeeseen. Poikani on täysin itseoppinut kitaristi, hänellä ei ole yhtään soittotuntia takana, ja hänen piti antaa näyte musikaalisuudestaan kolmen hengen raadin edessä. Tunsin itseni melko avuttomaksi, koska en voinut millään tavalla edesauttaa lapseni menestystä ko. kokeessa. Paitsi tietysti kannustamalla ja ehdottomalla hänelle sopivaa laulua laulettavaksi. Minä ehdotin Päivänsädettä ja menninkäistä.
Kokeen jälkeen sain pojan kautta terveiset raadilta. Hyvin valittu laulu.
Mitäpä sitä ei äitinä lapsensa eteen tekisi.
Onnittelut kaikille opiskelupaikan saaneille!
Pitäkää kiinni unelmistanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti