Peukalo keskellä kämmentä

Minä haluaisin rakentaa mökille kompostin. Olen löytänyt jo ohjeetkin sitä varten.
Pitäisi hankkia kyllästämätöntä puutavaraa kehikkoa varten, jyrsijäverkkoa, styroksia eristeitä varten, kanaverkkoa pohjaan ja vaneria tai kattohuopaa sisävuoraukseen.

Yksi asia vainu uupuu: yksityiskohtainen työohje, kuinka komposti noista materiaaleista rakennetaan. Voisin tietenkin antaa koko tehtävän miehelleni, joka tekisi ensin itse piirrustukset ja laskelmat materiaalien määristä. Kätevää ja vaivatonta minun puolestani, mutta yhtä hyvin voisin siinä tapauksessa hakea tehdasvalmisteisen kompostin puutarhaliikkeestä.

Olisi ihanaa olla käsistään kätevä ja osata remontoida ja rakentaa. Voisin hankkia vanhoja huonekaluja ja kunnostaa niistä kotiini sopivia. Mökillä olisi vaikka kuinka monta isoa ja pientä juttua, jotka voisi tehdä, jos vain olisi itsellä taitoa nikkaroida. Olenhan minä toki jotain neljänkymmenen vuoden aikana oppinut tekemään, lähinnä sellaisia naisille sopivia juttuja, joita isäni ja mieheni ovat minulle opettaneet: rakentanut tukia viinimarjapensaille, perustanut kukkapenkin, hionut vanhaa maalia pois ja maalannut tai lakannut pintoja. Viime kesänä maalasin kuistin kaiteet, edellisenä vuonna hioin ja lakkasin aitan ovet ja maalasin sisareni kanssa uuden grillikatoksen.

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat rakentaa, remontoida ja kunnostaa. Siksi seuraan mielelläni erilaisia käsityö- ja sisustusblogeja. On hienoa, että myös monet nuoret aikuiset innostuvat tekemään asioita itse. Joskus valitettavasti intoa on enemmän kuin tarvittavia käytännön taitoja. Jotta saa kunnon jälkeä aikaiseksi, pitää hallita välineet ja perustekniikat. Ennen vanhaan lapset oppivat ne kotioloissa, jos heidän vanhempansa olivat niin fiksuja, että ottivat lapset mukaan rakennus- ja remonttihommiin mukaan. Minua harmittaa, kun en nuorempana osallistunut enempää isäni rakennushommiin mökillä, olisi silloin oppinut varmasti huomaamatta paljon. 

Ystäväni remontoi tänä keväänä tyttärensä ja tämän miehen uutta asuntoa. Hän pohti monesti sitä, kuinka  tärkeää on, että lapsille ja nuorille annetaan mahdollisuus oppia käyttämään tavallisimpia työkaluja  ja välineitä oikein. Paras lahja, minkä lapselleen voi antaa, on opettaa hänet siivoamaan, laittamaan ruokaa ja kiinnittämään hyllyjä seinille. Jos mahdollista, olisi hyvä opettaa hänet myös maalaamaan ja tapetoimaan ja ennen kaikkea huolehtimaan ympäristönsä turvallisuudesta.

Minusta on ikävää nimitellä nykyajan nuoria uusavuttomiksi, sillä syy heidän osaamattomuuteensa ei ole heissä itsessään, vaan heidän vanhemmissaan, jotka eivät ole opastaneet lapsiaan huolehtimaan itsestään ja ympäristöstään. Toivottavasti nykyiset käsitöistä ja rakentamisesta innostuneet äidit ja isät ottavat lapsensa mukaan omiin projekteihinsa ja siirtävät kallisarvoiset kädentaidot ja innon tekemiseen myös seuraavalle polvelle. Molemmat ominaisuudet ovat välttämättömiä - sekä taidot että into.

 Ehkä minäkin saan kompostini rakennettua, kunhan vain intoa riittää loppuun asti. Ja jos taidot eivät tänä vuonna riitä, onhan minulla onneksi pari muuta projektia, jotka voin joka tapauksessa tehdä itse. Ensi viikolla aion nimittäin jälleen kerran maalata! Ensin mummun vanhan kirjakaapin ja sitten ulkovessan sisäseinät.