Kesälomalla on kiva katsella kouluelämästä kertovia sarjoja. Muutama vuosi sitten seurasin Waterloo roadin koululaisten ja opettajien elämää, johon mahtuu jos jonkinmoista iloa ja surua. Opettajien keskinäiset ihmissuhteet ovat yhtä sotkuisia kuin teini-ikäisten oppilaittensa. Sarja antaa toisinaan hyvin raadollisen mutta myös inhimillisen kuvan koulun arjesta. Lempihahmojani ovat kuiva ja sarkastinen äidinkielen opettaja Grantly Budgen ja mukava, mutta opetustaidoiltaan ei niin pätevä ranskanopettaja Steph Haydock.
Ilokseni huomasin, että neljännen tuotantojakson osat alkavat uusintana TV2:lla ensi viikon keskiviikkona 20.6.
Toinen koulumaailmaan sijoittuva suosikkisarjani on ranskalainen Opettaja ohjaimissa. Sitä on esitetty Ranskassa yhdeksän tuotantokautta vuosina 1993-2005.
Sarja kertoo ranskalaisesta alakoulun opettajasta Viktor Novakista, joka kiertää ympäri Ranskaa sijaisopettajana. Viktor on äärimmäisen charmantti ja humaani opettaja, joka uskaltaa tarttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Hän ei kiemurtele hankalienkaan puheenaiheiden äärellä. Eilisaamuisessa jaksossa hän kirjoitti isoin kirjaimin taululle HOMOSEKSUAALISUUS ja sitten asiasta keskusteltiin sellaisin termein, että lapsetkin pystyivät keskusteluun osallistumaan. Eilisiltaisessa jaksossa Viktor muitta mutkitta keskusteli lasten etnisistä taustoista antillilaisessa koulussa. Ihanan idealistinen Viktor kohtelee kunnioittavasti kaikkia prostituoiduista pormestareihin.
Kumpaakaan sarjaa tuskin jaksaisi seurata aktiivisesti omien työkiireittensä keskellä, mutta näin lukuvuoden päätteeksi ne toimivat terapiana. Waterloo Roadin opettajien tempauksille voi naureskella myötähäpeää tuntien ja onnitella itseään, ettei oma ammatillinen elämä ole ihan niin sotkuista kuin englantilaisilla TV-kollegoilla.
Viktor Novak on taas hyvä muistutus siitä, millaista opettajan työ parhaimmillaan voi olla. Hän sytyttää opettajan sisään valon ja toivonkipinän, joka tekee uuden lukuvuoden alkamisesta odottamisen arvoisen.
Ehdoton suosikkini on tämä ranskalainen sarja. En taida kuulua kohderyhmään (olen 67-vuotias eläkeläinen), mutta minua puhuttelee sarjan myönteisyys ja hyvä esimerkki. Ranskankielen harrastajalle oiva tilaisuus muistin virkistämiseen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Marja-Leena. Molemmat sarjat tarjoavat kielellistä nautintoa. Valitettavasti en itse osaa ranskaa, mutta sitä on aina nautinto kuunnella. Waterloo roadin nuorison englanti on rosoisuudessaan ihanaa kuunnella. Ja mistä muualta nykyajan nuoriso saisikaan oppia yleiskielen hallintaan ja käyttöön kuin koulussa. Se on hyvä pitää mielessä tässä uuden lukuvuoden alla.
VastaaPoista