Tuo ajatushan on aika mahdoton. Miten minä muka voisin tietää, millaiset asiat äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelussa yli sadalla opettamallani nuorella on? Jokaisella heistä on ihan omat tavoitteensa ja heidän kannaltaan järkevintä on keskittyä niihin asioihin ja sellaisiin opetusmetodeihin, jotka he kokevat motivoiviksi.
Laadin siis kyselyn, johon oppilaat saavat vastata ensimmäisellä äidinkielen tunnilla.
He kertovat minulle, kuinka tärkeinä he kokevat seuraavat asiat:
- oikeinkirjoitus
- kieliopin opiskelu
- tarinoiden kirjoittaminen
- asiatekstin kirjoittaminen
- tarinoiden kuunteleminen
- elokuvien ja dokumenttien katsominen
- opettajan puheen kuunteleminen oppitunneilla
- keskustelut kavereiden kanssa
- somevideoiden katseleminen
- esitelmien pitäminen
- sujuva ja nopea lukeminen (väh. 100 sanaa minuutissa)
- tiedon hakeminen
- kaunokirjallisuuden lukeminen
- tietokirjojen lukeminen
- mediatekstien lukeminen
Jokaisen kohdassa on numerot 1-5, joissa 1= ei lainkaan tärkeä ja 5 = erittäin tärkeä
Tämän kyselyn perusteella voimme aluksi keskustella äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelusta ja miettiä, millaisia osa-alueita vaaditaan mihinkin arvosanaan. Liimautan nämä paperit oppilaiden kirjoitelmavihkoihin ja voimme palata siihen aina kun siirrymme uuteen osa-alueeseen.
Tämän kyselyn avulla voin entistä paremmin eriyttää opetustani ja tarjota oppilaille esim. lisähaasteita kieliopin opiskelussa, mikäli he itse kokevat sen mielekkääksi. Voihan olla , että jotkut oppilaat kokevat tärkeäksi sen, että kaikki kielioppiasiat kerrataan kunnolla ja jos he niin haluavat, sen toki teemme. Muut oppilaat voivat sen ajan paneutua heille tärkeämpiin ja mielekkäämpiin asioihin, kuten esim. tiedon hakemiseen, kirjoittamiseen tai lukemiseen.
Teetän ensimmäiset kyselyt yseilleni jo tänään. Palaan tuloksiin myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti