Kriisiä pukkaa!

Mikäli mediaan on uskominen, kouluissa on tehty kesän aikana vallankumous.
Vaikka uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön yläkouluissa asteittan vasta ensi lukuvuodesta alkaen, minä olen jo nyt tuskastunut.

Älkää käsittäkö väärin, en suinkaan ole tuskastunut siihen, että perusopetusta ollaan kehittämässä ja muuttamassa. Olen tuskastunut, koska ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen en ole tuntenut itseäni näin epävarmaksi kuin nyt. Olen koko opettajaurani ajan ollut innokas kehittämään omaa opetustani ja kokeilemaan uusia juttuja. Nyt tuo tarve muuttaa omaa opetustani on tavallista voimakkaampi.

Kiusallista on se, että nykyinen muutos saa minut tuntemaan itseni takinkääntäjäksi. Minähän olen paasannut useissa postauksissa kieliopin opettamisen tärkeydestä ja olen ollut syvästi huolissani oppilaiden kielitajun heikkenemisestä.

Ja toisekseen minä, joka olen usean vuoden ajan tehnyt omaa opetusmateriaalia ja koonnut sen opetusblogiini, olen nyt täysin kaupallisen kustantajan opetusmateriaalian lumoissa ja valmis rakentamaan opetukseni sen varaan.

Mitä ihmettä on tapahtunut? Mistä moinen täyskäännös?

Olen viime keväästä asti tutustunut tarkemmin uuteen äidinkielen opsiin ja tykästynyt siihen. Mielestäni se on todella looginen ja käytännönläheinen paketti.

Uudessa opsissa äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineessa on neljä sisältöaluetta.

S1 Vuorovaikutustilanteissa toimiminen
S2 Tekstien tulkitseminen
S3 Tekstien tuottaminen ja
S4 Kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen

Näihin sisältöalueisiin kuuluu 17 erilaista osatavoitetta, jotka liittyvät äidinkieleen ja kirjallisuuteen esim. kielen rakenteiden tutkiminen ja harjoittelu tai kirjallisuuden historia jne.

Näiden ainekohtaisten sisältöjen ja tavoitteiden lisäksi opetussuunnitelmassa on otettu huomioon seitsemän laaja-alaista tavoitetta, ns. tulevaisuustaidot, joita ovat:

- ajattelu ja oppimaan oppiminen
- kulttuurinen osaaminen. vuorovaikutus ja ilmaisu
- itsestä huolehtiminen ja arjentaidot
- monilukutaito
- tvt-osaaminen
- työelämätaidot ja yrittäjyys
- osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Nyt jos koskaan opettajilla on mahdollisuus rakentaa oppimiskokonaisuuksia, jotka ovat konkreettisia ja mielekkäitä lapsille ja nuorille. Uusissa oppimateriaaleissa on nähty vaivaa nimenomaan sen suhteen, että niissä on runsaasti nuorten elämään liittyvää virikeaineistoa, joiden avulla voidaan harjoitella kunkin oppiaineen tavoitteena olevia taitoja.

Kun raamit ovat tällaiset, yksittäisen kielioppiasiaan keskittyminen tuntuu yhtäkkiä tyhjänpäiväiseltä näpertämiseltä. Vanhaan opetussuunnitelmaan tuo tapa sopi, nyt sitä on syytä muuttaa.

Toisaalta kiitos vanhanaikaisen lähestymistapani, minä tiedän, että oppilaiden kielikyvyssä on kehittämisen varaa. Nyt pitääkin keksiä rikastamismalli, jolla nuorten kielikykyä voidaan parantaa. Kielikyky kehittyy, kun kieltä käytetään mahdollisimman monipuolisesti. Siihenhän tämä uusi opetussuunnitelma juuri tähtääkin. Nyt on oikea aika alkaa tehdä asioita toisin.

Seuraavassa postauksessa kerron, millaisia uusia painotuksia olen ajatellut tänä lukuvuonna ottaa opetukseeni.