Lukupäiväkirja

Puolitoista vuotta sitten siivosin kirjahyllyäni. Raakkasin hyllystä pois sellaiset kirjat, jotka koin merkityksettömiksi itselleni ja lahjoitin ne kierrätyskeskukseen. Samaan aikaan päätin, että en enää osta uusia kirjoja vaan lainaan luettavani pääosin kirjastosta. Hyllyyni jäi edelleen satoja kirjoja, joista en hennonnut luopua ainakaan ennen kuin olen lukenut ne kannesta kanteen. Tuolloin aloitin myös uuden Lukemattomia kirjoja -blogini, johon kirjaan ylös lukukokemuksiani. Vuonna 2012 tuohon blogiin tuli ainoastaan yksi postaus, vuonna 2013 ei yhtään.

Päätin herättää blogini henkiin tänä vuonna. Tavoitteenani on kirjata lukukokemuksia jokaisesta lukemastani kirjasta. Olen lukenut vuosien aikana satoja kirjoja, mutta muistan noista kirjoista harmillisen vähän. Nykykirjallisuutta lukiessani olen ollut aika pettynyt ja siksi haluan alkaa lukea uudelleen sellaisia kirjoja, jotka ovat minua aikaisemmin sykähdyttäneet. 

Huomasin heti alkuun, että tietoisuus siitä, että lukemastaan on kirjoitettava jotain muutti suhdettani lukemiseen. Kirjaan pitää keskittyä ja jo lukemisen aikana huomaan pohtivani, mitä kulloisesta teoksesta haluan sanoa. En pyri kirjoittamaan oikeaoppisia romaanianalyyseja enkä kirja-arvosteluja vaan pääpaino on siinä, millaisia vaikutteita sain teoksesta. Mikä kussakin teoksessa oli hyvää, mikä ehkä ärsytti. Kenenkään oppilaan tai opiskelijan ei siis kannata etsiä käsiinsä kirjoittamaani postausta romaanista ja tarjota sitä kirjaesitelmänä äidinkielen opettajalleen. 

Toisenlaisia näkökulmia lukemiini teoksiin voi löytää Tyhjän ruudun kauhu -blogistani. Se on hyvin henkilökohtainen ja omaa hidasta tahtiaan hengittävä blogi, joka toimii eräänlaisena kirjoittamispäiväkirjana. Julkaisen siellä joitakin omalle koneelleni kertyneitä mietelmiä kirjoista, elokuvista, kirjallisuustapahtumista ja joitakin omia kaunokirjallisia yritelmiäni. Runot ovat syntyneet pääosin työmatkoilla bussissa. Ne ovat kertaalleen raapustettu mustakantiseen vihkoon :) ja naputettu koneelle lähes sellaisenaan, muokkaamattomina ja hiomattomina. 

Motiivi omalle kirjoittamiselle löytyy itsensä alttiiksi laittamisesta. Opettajana minun pitää pystyä näyttämään esimerkkiä, uskaltaa tuottaa tekstiä ja altistua kritiikille. 2000-luvun nuorille se ei välttämättä ole mikään haaste. He uskaltavat julkaista omia blogejaan ja vlogejaan, mutta minulle, 1900-luvun kasvatille, joka kirjoitteli mietelmiään pöytälaatikkoon piilotettuun päiväkirjaansa, omien tekstien julkaiseminen pienen yleisön blogissakin on pelottavaa. Minulle tämä on epämukavuusalueelle astumista, mutta juuri sen takia kiehtovaa. 

Tämä on kahdeksas vuoteni blogikirjoittajana. Kynnys kirjoittaa madaltuu koko ajan. Se tuntuu hyvältä. Kirjoittaminen on ihanaa! Toivottavasti esimerkkini kantaa hedelmää ja edes muutama nuori tai aikuinen innostuu näpyttelemään tekstiä valkoiselle ruudulle. Aluksi vaikka vain omalle kovalevylleen, mutta myöhemmin ehkä meidän muidenkin luettavaksi. Uuden lukemisen arvoisen blogin löytäminen tuntuu aina lahjalta. Suomessa on paljon hyviä kirjoittajia! Annetaan siis hyvän kiertää ja kirjoitetaan!

Oikein inspiroivaa bloggausvuotta 2014!